Onko mitään enää tehtävissä?

[:(]

Taustasta sen verran että ennen minua mieheni joi kaiken vapaa-aikansa, viina ja biletys oli koko elämä. Itse inhoan liiallista alkoholinkäyttöä, isäni on alkoholisti ja kotona asuminen oli ahdistavaa.

Jotenkin rakastuin mieheeni, hän oli ensimmäinen jonka seurassa pystyin olemaan oma itseni.
Mieheni on vähentänyt suhteemme aikana juomiskertojaan huomattavasti. Siitä olen kiitollinen vaikkei mieheni sitä uskokaan. Mutta ongelmana on edelleen se, että kun mieheni juo, hän ei osaa lopettaa vaan pitää olla kunnolla kännissä. Hän on sitä mieltä että turhaa olla pienessä nousuhumalassa tai juoda paria kaljaa, pitää olla päissään kunnolla.

Olen yrittänyt keskustella hänen kanssaan. Olen sanonut että en vaadi täydellistä lopettamista, juoda saa jos sen tekee kohtuudella. Olen yrittänyt keskustella nätisti ja miettiä omia sanomisiani niin että en haukkuisi. Mutta mieheni ei kestä keskustelua vakavista asioista. Hän väittää ymmärtävänsä minua mutta kun toistaa mitä olen muka sanonut niin tulee ilmi ettei ole ymmärtänyt sinne päinkään.

Olen yrittänyt kertoa miksi minulle kohtuujuominen on tärkeää. Mieheni on aikanaan sekoillut paljon alkoholin takia ja olen yrittänyt selittää että en osaa luottaa.

Tänään riidan päätteeksi kysyin että mitä teen miehen elämässä kun se ei edes välitä mun tunteista. Hän sanoi ettei tiedä enää itsekään.
Hetken päästä hän tuli sanomaan että haluaa sopia. Itse olen tilanteessa että tuntuu että tukehdun. Ei se sopiminen auta eikä muuta tilannetta koska mies ei edes yritä ymmärtää. Hänellä on vaan omat päähänpinttymäajatuksensa.

Onko avioero ainoa vaihtoehto? terapeutille ei mies suostu "asioistaan puhumaan".

anteeksi sekava teksti..

 

[v]

Asumisero vois toimia, että miehellä on aikaa miettiä asioita.

 

["Höh"]

Joskus me naiset ollaan tolloja.

Siis sinä olet kärsinyt isäsi alkoholismista ja et kestä ihmisiä jotka ryyppäävät.

Mutta sitten kaikista maailman miehistä, sinä etit ittellesi miehen joka juo ja paljon.
Sitten menet hänen kanssaan yhteen ja alat sitten nalkuttaa, että sinun pitää muuttua.

Etkö voinut vaikka pitää tätä miestä kaverina ja ettiä kunnon miehen puolisiksesi, mutta ei kun yhteen alkoholistin kanssa ja sitten lyöt loppuelämäsi päätä seinään kun yrität häntä muuttaa.
Tässä kuviossa kärsii miehesi ja sinä.

Niin makaa kuin petaa

 

[tartsika]

Kuulostaapa kurjan tutulta! Itellä kans avopuoliso kova ottamaan alkoholia viikonloppusin ja vaikka siitä kuinka sovitaan ja keskustellaan ja lupaillaan niin kohtuudella ei osata ottaa. Ollaan yritetty sopia että juo vain esim. joka toinen viikonloppu, mutta jostain syystä sekään ei tunnu toimivan kun aina on jokin tekosyy lähteä juopottelemaan. Mä oon kans ihan hukassa mitä sen kanssa teen, päihdeklinikalle ei suostu menemään kun "ei ole mitään ongelmaa", ja yhteisestä kodista on tosi vaikee käskeä toista pois tai lähteä itse, ja tilannetta vaikeuttaa se että on lapsi tulossa, enkä halua lapsen jäävän isättömäksi vaikkein halua kyllä olla suhteessakaan jossa alkoholi menee kaiken edelle. Oon miettiny jonkunsorttista parisuhdeterapiaa, ainakin kokeiltavaks. Tai sitten vaan ronskisti ottaa ja lähteä vaikka vaan väliaiksesti ja sanoa että nyt on se hetki kun pitää valita. Tsemppiä sulle! Toivottavasti miehes tulee järkiinsä.

 

["a.p"]

[QUOTE="Höh";22971453]Joskus me naiset ollaan tolloja.

Siis sinä olet kärsinyt isäsi alkoholismista ja et kestä ihmisiä jotka ryyppäävät.

Mutta sitten kaikista maailman miehistä, sinä etit ittellesi miehen joka juo ja paljon.
Sitten menet hänen kanssaan yhteen ja alat sitten nalkuttaa, että sinun pitää muuttua.

Etkö voinut vaikka pitää tätä miestä kaverina ja ettiä kunnon miehen puolisiksesi, mutta ei kun yhteen alkoholistin kanssa ja sitten lyöt loppuelämäsi päätä seinään kun yrität häntä muuttaa.
Tässä kuviossa kärsii miehesi ja sinä.

Niin makaa kuin petaa[/QUOTE]

rakkaus on sokea.. olen sen saanut oppia kantapään kautta. Olen kysynyt mieheltä miksi haluaa olla minun kanssani kun ei varmasti ole onnellinen tai tyytyväinen elämäänsä. Hän sanoo vain että on onnellinen.

Olen monesti sanonut miehelleni myös sen, että hän on vapaa lähtemään jos tuntee itsensä kahlituksi. Mutta hän sanoo haluavansa jatkaa. Jotenkin olen vain itsekin sitten jäänyt tähän suhteeseen. Mies sanoo kaiken olevan hyvin mutta riidan tullen sitten sanoo pahoja asioita.

Mutta mieheni aikanaan pelasti mut masennukselta. Hänen kanssaan tosissaan oli hyvä olla. Siksi olenkin ymmälläni että enää hän ei ymmärrä minua alkuunkaan kun aikanaan oli se jonka kanssa sain olla oma itseni.

 

[dina harmailee]

Pitänee kysyä että kuinka usein mies siis juo? Ja juoko joka kerta niin lärvit että loppuyöstä sammuu vai mikä on meininki?

 

["vieras"]

[QUOTE="a.p";22971512]Olen kysynyt mieheltä miksi haluaa olla minun kanssani kun ei varmasti ole onnellinen tai tyytyväinen elämäänsä.

hän on vapaa lähtemään jos tuntee itsensä kahlituksi. [/QUOTE]

Joo mutta entä sä itse?!

Ja et sä onnellinen ole, jos joudut tällaisia miettimään.

 

["a.p"]

Pitänee kysyä että kuinka usein mies siis juo? Ja juoko joka kerta niin lärvit että loppuyöstä sammuu vai mikä on meininki?

Ehkä kerran tai kaks kuussa keskimäärin. Eli nykyään siis suht harvoin. Mutta kun hän ei osaa käyttäytyä kun juo. Kerran oltiin yhdessä ulkona niin kännipäissään hän pussaili kaveriani. Toisella kertaa hän vietti illan tämän saman kaverin kanssa (eivät pussailleet tms. sillon) ja jätti minut yksinään. Mies sanoo siitä että on se kumma kun ei saa jutella toisen naisen kanssa. Ei ole jälleen kerran kyse ettei saisi jutella mutta se että viettää koko iltansa toisen naisen kanssa kun oma vaimo jää yksinään niin onhan se törkeää. Varsinki ku ei voi luottaa ettei ne keskenään tekis mitään.

Jos hän ei muuttuisi täydeksi kusipääksi juodessaan niin mulle olis erittäin ok että sillon tällön juo.

 

[valivali]

No niin justiinsa.
Mun mielestä sun on ihan turha napista ja kitistä, kun oot kerran valinnut itsellesi alkoholistimiehen. Kaikki merkit on olleet näkyvissä jo alusta alkaen, nyt on enää niinsanotusti turha itkeä kun p*skat on jo housuissa. Pakko kompata aiempaa kirjoittajaa: niin makaa kuin petaa.