Kun mä tässä oon pohtinu, en mä mielestäni liikoja vaadi kuitenkaan ja silti tuntuu tää parisuhdetouhu olevan NIIN ylivoimasta...
Ma haluan sellasen miehen jota mä rakastan hulluna ja haluan että se rakastaa mua hulluna, haluan tietää että se rakastaa myös huomenna mua. Sellasen jonka kanssa saa nauraa ääneen, sellasen joka lohduttaa kun mulla on paha mieli. Sellasen joka käy mun kanssa lenkillä ja hiihtämässä, puristaa kassajonossa perseestä ja hymyilee. Sellasen joka tahtoo käydä mun kanssa keikoilla ja perheen kanssa Puuhamaassa. Sellasen joka vetää mua tukasta seksin aikana. Sellasen jonka kanssa mä voin huutaa-raivota-riidellä niin että ikkunat helisee ettei tarvii puolta vuotta murjottaa.
Onks se perkele liikaa vaadittu?`
Ma haluan sellasen miehen jota mä rakastan hulluna ja haluan että se rakastaa mua hulluna, haluan tietää että se rakastaa myös huomenna mua. Sellasen jonka kanssa saa nauraa ääneen, sellasen joka lohduttaa kun mulla on paha mieli. Sellasen joka käy mun kanssa lenkillä ja hiihtämässä, puristaa kassajonossa perseestä ja hymyilee. Sellasen joka tahtoo käydä mun kanssa keikoilla ja perheen kanssa Puuhamaassa. Sellasen joka vetää mua tukasta seksin aikana. Sellasen jonka kanssa mä voin huutaa-raivota-riidellä niin että ikkunat helisee ettei tarvii puolta vuotta murjottaa.
Onks se perkele liikaa vaadittu?`