Alkuperäinen kirjoittaja Sörhipöykerö:Mitähän vielä. Naiset - hankkikaa ihan oikeasti se oma elämä.
Tätä mä en ymmärrä, mitä tälläkin taas tarkoitetaan...
Katso alla oleva video nähdäksesi, kuinka asennat sivustomme verkkosovellukseksi kotinäytöllesi.
Huomio: Tämä ominaisuus ei välttämättä ole käytettävissä kaikissa selaimissa.
Alkuperäinen kirjoittaja Sörhipöykerö:Mitähän vielä. Naiset - hankkikaa ihan oikeasti se oma elämä.
Alkuperäinen kirjoittaja Sörhipöykerö:Näitä juttuja kun täällä lukee, niin väistämättä nousee mieleen kysymys, mihin palstalaiset tarvitsevat miehiään. Ilmeisestikin pitämään vaimojaan aisoissa (nyrkin ja hellan välissä), joutumaan hukkaan, ryyppäämään ja rellestämään sekä aiheuttamaan muuta päänvaivaa? Tasaveroisiksi kumppaneiksi ja vanhemmiksi ei ainakaan, sen verran avutonta sakkia tuntuu olevan. Ja epäilempä, että kaikki ukot ainakaan eivät ole niin jumalaisia sänkypuuhissa, että sen takia te niitä "vaivoinanne" pidätte.
Hyvät sisaret, missä lukee, että naisen pitää hoitaa lapsia ja kotia 24/7, ja mies voi jatkaa poikamiestyyppistä elämää - kun hänhän käy töissä (aaltoja!!!)? Miksette vaadi miehiltänne tasaveroista osallistumista kodin ja lasten hoitoon? Missä on naisten oma aika, omat harrastukset ja omat kiinnostuksenkohteet - kaikki se, joka miehelle on itsestäänselvyys?
Tasa-arvo ei minun nähdäkseni ole sitä, että kumpikin tekee samoja asioita tismalleen yhtä paljon; kukin kykynsä ja kiinnostuksensa mukaan. Tasa-arvo on sitä, että asioista kannetaan vastuuta YHDESSÄ ja molemmat luopuvat tarvittaessa omastaan, tekevät kompromisseja.
Esimerkki. Taannoiseen keskusteluun viitaten: itselleni ei tulisi mieleenkään edes harkita oman menon perumista, koska miehellä on ollut pikkujoulu edellisenä iltana. Eikö järkikin sano miehelle, että jos vastuu lapsista alkaa esim. klo 7.00, silloin edellisenä iltana ei voi ottaa rankasti eikä myöhään. Piste. Vaan täällä näyttää olevan ihmisiä, jotka moiseen pompottamiseen suostuvat.
Mitähän vielä. Naiset - hankkikaa ihan oikeasti se oma elämä.
Alkuperäinen kirjoittaja Ei tasa-arvolle:Naisen oma elämä tuntuu valitettavan monen tuttuni mielestä olevan tätä:
Nainen on kotona lapsen kanssa. Mies on töissä. Nainen viettää päivät vaikkapa täällä Plussalla. Käydään perhekerhossa kerran viikossa, ulkoillaan puistossa, tehdään jonkin verran kotitöitä.
Kun mies tulee töistä kotiin, nainen lykkää lapsen miehelle, sanoen että nyt alkoi sun hoitovuoros. Samalla jäkätetään siitä, miten mies ei koskaan imuroi, tiskaa, pyyhi pölyjä tms. Ja mies tekee nuo hommat, koska ei jaksa kuunnella vaimonsa valitusta.
Illat vaimo on Plussalla, jumpassa, lenkillä, yms. Harrastaa ja viettää omaa aikaa. Mies hoitaa lapset, ja siivoaa, tekee ehkä ruokaakin, jne. Lauantai-iltaisin vaimo menee bilettämään ystäviensä kanssa, koska "ei elämä lopu lapsen saamiseen".
Entä sen miehen oma aika?
Vai onko tuollainen edes mikään mies, tuollainen tossukka joka ei uskalla sanoa vaimolleen "ei"?
Tällaisia esimerkkejä olen nähnyt lähipiirissäni valitettavan monta.Mun mies ei sano ikinä mulle ei. Mihinkään. Mutta sellaisen miehen kanssa pitää olla edes vähän, sen verran fiksu vaimo, että tietää sen: mä en silti passuuta sitä, vaikka se on kiltti kuin lammas ja tekisi mitä vaan. Juuri siksi, koska se ei kuitenkaan sano ei.
Alkuperäinen kirjoittaja Ei tasa-arvolle:Naisen oma elämä tuntuu valitettavan monen tuttuni mielestä olevan tätä:
Nainen on kotona lapsen kanssa. Mies on töissä. Nainen viettää päivät vaikkapa täällä Plussalla. Käydään perhekerhossa kerran viikossa, ulkoillaan puistossa, tehdään jonkin verran kotitöitä.
Kun mies tulee töistä kotiin, nainen lykkää lapsen miehelle, sanoen että nyt alkoi sun hoitovuoros. Samalla jäkätetään siitä, miten mies ei koskaan imuroi, tiskaa, pyyhi pölyjä tms. Ja mies tekee nuo hommat, koska ei jaksa kuunnella vaimonsa valitusta.
Illat vaimo on Plussalla, jumpassa, lenkillä, yms. Harrastaa ja viettää omaa aikaa. Mies hoitaa lapset, ja siivoaa, tekee ehkä ruokaakin, jne. Lauantai-iltaisin vaimo menee bilettämään ystäviensä kanssa, koska "ei elämä lopu lapsen saamiseen".
Entä sen miehen oma aika?
Vai onko tuollainen edes mikään mies, tuollainen tossukka joka ei uskalla sanoa vaimolleen "ei"?
Tällaisia esimerkkejä olen nähnyt lähipiirissäni valitettavan monta. Itse ei tehdä kuin välttämättömät (ruokaa sen verran että saa itse syödäkseen, lapselle purkkiruokaa, siivous on sitä että potkitaan suurimmat sonnat jaloista pois, ja pestään ehkä pyykit ja tiskit = täytetään ja tyhjennetään kone) ja mies hoitaa imuroinnit, ikkunoiden pesut, lattian pesun, roskien viemisen, jne, koska "on se nyt jumalauta jos MÄ joudun tekee kaikki kotihommat YKSIN". Illalla tehdään mitä huvittaa, koska "mä oon koko päivän joutunu olee ton muksun kanssa". Ja mies (lammas) rahoittaa vaimon shoppailut, biletyksen jne, koska "mä teen arvokasta työtä täällä kotona ja sitä ei kukaan arvosta ja kotihoidontukikin on niin pieni". Seksiä ei ole, "vittu en mä ainakaa heti oo jalat levällään kun äijä haluaa, mua kato väsyttää kun tää kotiäitiys on niin rankkaa".
Sitten ne ihmettelee, kun jossain vaiheessa äijällä kilahtaa ja se ottaa ja lähtee.
Alkuperäinen kirjoittaja Töllin Ruusa:Alkuperäinen kirjoittaja Sörhipöykerö:Alkuperäinen kirjoittaja Töllin Ruusa:No mutkun, alistuminen on vaan niin...
Nautinnollista!![]()
No siitä sitten vaan![]()
![]()
No mutta oikeasti, mulla on mies joka ei sovi yhteenkään kuvauksistasi, enkä vaihtaisi. =)
Alkuperäinen kirjoittaja itsekkäitä:Itsekkäitä yksilöitä taitaa olla sekä miehissä että naisissa.
On parisuhteita,joissa mies menee yksin aina omissa menoissa (enkä nyt puhu jos joku mies rakentaa perheelleen kotia vapaa-ajat tai tekee ylitöitä, vaan juurikin omissa huvituksissa ja harrastuksissa) ja äiti ei pääse koskaan minnekään.
Ja samoin on juuri yksilapsisia perheitä, joissa äiti on päivän kotona, ja lapsi nukkuu 3-4 tunnin päikkärit, ja sitten äiti on joka ilta ja viikonloppu omissa menoissa ja isä tekee kaiken täysin tossun alla, kun äidillä on niiiin rankkaa kotona.
Alkuperäinen kirjoittaja Ei tasa-arvolle:Naisen oma elämä tuntuu valitettavan monen tuttuni mielestä olevan tätä:
Nainen on kotona lapsen kanssa. Mies on töissä. Nainen viettää päivät vaikkapa täällä Plussalla. Käydään perhekerhossa kerran viikossa, ulkoillaan puistossa, tehdään jonkin verran kotitöitä.
Kun mies tulee töistä kotiin, nainen lykkää lapsen miehelle, sanoen että nyt alkoi sun hoitovuoros. Samalla jäkätetään siitä, miten mies ei koskaan imuroi, tiskaa, pyyhi pölyjä tms. Ja mies tekee nuo hommat, koska ei jaksa kuunnella vaimonsa valitusta.
Illat vaimo on Plussalla, jumpassa, lenkillä, yms. Harrastaa ja viettää omaa aikaa. Mies hoitaa lapset, ja siivoaa, tekee ehkä ruokaakin, jne. Lauantai-iltaisin vaimo menee bilettämään ystäviensä kanssa, koska "ei elämä lopu lapsen saamiseen".
Entä sen miehen oma aika?
Vai onko tuollainen edes mikään mies, tuollainen tossukka joka ei uskalla sanoa vaimolleen "ei"?
Tällaisia esimerkkejä olen nähnyt lähipiirissäni valitettavan monta. Itse ei tehdä kuin välttämättömät (ruokaa sen verran että saa itse syödäkseen, lapselle purkkiruokaa, siivous on sitä että potkitaan suurimmat sonnat jaloista pois, ja pestään ehkä pyykit ja tiskit = täytetään ja tyhjennetään kone) ja mies hoitaa imuroinnit, ikkunoiden pesut, lattian pesun, roskien viemisen, jne, koska "on se nyt jumalauta jos MÄ joudun tekee kaikki kotihommat YKSIN". Illalla tehdään mitä huvittaa, koska "mä oon koko päivän joutunu olee ton muksun kanssa". Ja mies (lammas) rahoittaa vaimon shoppailut, biletyksen jne, koska "mä teen arvokasta työtä täällä kotona ja sitä ei kukaan arvosta ja kotihoidontukikin on niin pieni". Seksiä ei ole, "vittu en mä ainakaa heti oo jalat levällään kun äijä haluaa, mua kato väsyttää kun tää kotiäitiys on niin rankkaa".
Sitten ne ihmettelee, kun jossain vaiheessa äijällä kilahtaa ja se ottaa ja lähtee.