Mitä te miehillänne teette?!

ap:lla on mun mielestä ihan asiaa tossa (joissakin lauseissa)ja valitettavasti se useimmiten menee aina näin että suurin osa vastaajista on niitä joilla ei oo tollasta suhdetta tai sitten ne joilla on kauhea tarve selitellä miehen (naisen) käytöstä.ja sitten ne joitten mielestä ei saa ihmetellä jos täällä valitellaan usein sama asiaa.
ja kyllä olen huomannut saman kuin ap.olen huomannut että näitä aloituksia on kyllästymiseen asti joissa "valitetaan" kun mies on tuollainen.
mutta,monissa suhteissa se voi olla väliaikainen kriisi ja parempi tulevaisuus,joissakin sitä joutuu potkimaan toisen pois,joissakin eletään sen kanssa tekemättä asialle mitään.piste.
mä en oo enää jaksanu ihmetellä näitä suhteita.
 
alun kysymykset sopii loistavasti tähän päivään, samaa olen miettinyt minä...minä kuunnellut 1-v. kuumeisen(korvat), räkäisen ja ripuloivan lapsen itkua/kiukkua/kipua koko päivän, ulkoiluttanut koiran, yrittänyt maanitella juomaan jotain (syömistä ollut turha tarjota), vaihtanut vaippaa ja taas vaihtanut vaippaa ja taas vaihtanut vaippaa,pessyt pyykkiä (koska siis tänään poitsulla mennyt 4 vaatekertaa kakkaan), kantanut, yrittänyt saada nukkumaan (ei siis ole onnistunut koko päivänä) ja taas vaihtanut vaippaa...
mies tuli töistä kotiin klo 17.30 ja alkoi armottomasti heti ovelta valittaa että miksi minä en ole tehnyt yhtään mitään koko päivänä ja enkö ole ehtinyt edes siirtää kukkasipuleita penkkiin!!!HALOO!lapsi sairas ja herralla mielessä vain s-aamarin kukkasipulit.
yritin ihan asiallisesti ensin puhua että minä olen hoitanut sairasta lasta kotona ja ihan poikki, pitää mennä kauppaan ostamaan vaippoja ja apteekkiin lisää panadolia, mutta herra halusi lähteä ostamaan kukkasipulin istutusrautaa...ARGH.
nyt sitten ollut jäätävää hiljaiseloa koko ilta, lähtee huomenna aamusta työreissuun ja tulee ehkä joskus takaisin mutta mietityttää mitä minä miehellä teen jos oikeasti ymmärrys on tätä luokkaa:( :(
 
Kyllä mä olen keksinyt miehelle montakin hyvää käyttötarkoitusta :whistle: Varsinkin kun on jo niin omatoiminen ettei sen pyykkejä tarvii mun pestä ja osaa itekkin tehdä eväänsä töihin ;)
 
mies on se toinen aikuinen tässä perheessä ja lapsille isä.
Ei me kumpikaan luetella tehtyjä eikä tekemättömiä töitä ja periaatteessa kumpikin on elänyt aikanaan aikuisena itsellisen ihmisen elämää eli kai se nytkin menisi, mutta mukavampi on elää näin aikuisena hyvän kumppanin kanssa.
 
:o En lukenut muuta kuin ap:n viestin ja mä e löytänyt yhtään yhtäläisyytä omaan elämääni ja parisuhteeseeni. Meillä mies hoitaa kotia ja lapsia ihan siinä missä minäkin, todellakaan kannetaan yhdessä vastuu. Mies harrastaa lasten kanssa (sähly ja kuopuksen kanssa käy myös yksikseen vauvauinnissa) ja työpäivän jälkeen pyhittää ajan kyllä täysin perheelleen ja lapsille, hoitaa aina iltatoimet, pesut ja syötöt ja nukuttaa vauvan. Öisin heräili mun kanssa silloin kun vauva ekoina kuukausina heräs. Mä todella kyllä teen miehelläni paljonkin, hän on niin iso osa tätä perhettä, että ilman tuskin tulisin toimeen, en ainakaan haluis edes yrittää. on ihana jakaa tää arki yhdessä!

Myös toisiamme huomioidaan ja sovitaan yhdessä menoistamme, panostetaan yhteiseen aikaan jne.
 
Kyllähän kun täällä lukee näitä niin ikävän monta kerta törmää just noihin.
Minä en ole eds ikinä täällä miestä haukkunut,koska on aivan ihana :heart: maailman paras mies.

Ja tarvin häntä koska ilman häntä en oo kokonainen. Just mieskin sanoi tänään kuinka hän on onnellinen kun hänellä on mut. Tasavertaisia ollaan.mää vaan laiskempi meistä :ashamed:
 
Musta on ihana laittaa, siivota ja kokata nyt kun oon kotona. Kerkesin olla tässä jo töissä välissä jo sen verran että nautin nyt tästä kaikesta. Ja luonnollisesti sitä tekemistä mulle jää aika paljon, kun mies on paljon pois, verrattuna moneen muuhun.. Mutta: mä tulin äsken töistä. Mies oli kotona lasten kanssa, viettää vapaapäivää ja mä pääsin siis töihin illaksi, teen muutamia vuoroja milloin miehen töiltä vaan pääsen vaikka kotona oikeasti olen. Ja harrastamaan, kun vaan saisi tämän laiskan takapuolensa roudattua salille, johon olisi siinä harrastusta mulle!! Mutta kun lusmuiluttaa.. |O |O
Meillä toimii kaikki, yhteistuumin. Ja ilman miestä kukaan ei vaihtaisi mun lamppuja: musta on hauska olla siitä vähän riippuvainen. Tietysti vaihtaisin ne itse, jos yksin olisin. Mutta on paljon kivempi kun on joku ketä katsoa anovasti kun pitäisi tehdä jotain ei niin miellyttävää.. :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sörhipöykerö:
Näitä juttuja kun täällä lukee, niin väistämättä nousee mieleen kysymys, mihin palstalaiset tarvitsevat miehiään. Ilmeisestikin pitämään vaimojaan aisoissa (nyrkin ja hellan välissä), joutumaan hukkaan, ryyppäämään ja rellestämään sekä aiheuttamaan muuta päänvaivaa? Tasaveroisiksi kumppaneiksi ja vanhemmiksi ei ainakaan, sen verran avutonta sakkia tuntuu olevan. Ja epäilempä, että kaikki ukot ainakaan eivät ole niin jumalaisia sänkypuuhissa, että sen takia te niitä "vaivoinanne" pidätte.

Hyvät sisaret, missä lukee, että naisen pitää hoitaa lapsia ja kotia 24/7, ja mies voi jatkaa poikamiestyyppistä elämää - kun hänhän käy töissä (aaltoja!!!)? Miksette vaadi miehiltänne tasaveroista osallistumista kodin ja lasten hoitoon? Missä on naisten oma aika, omat harrastukset ja omat kiinnostuksenkohteet - kaikki se, joka miehelle on itsestäänselvyys?

Tasa-arvo ei minun nähdäkseni ole sitä, että kumpikin tekee samoja asioita tismalleen yhtä paljon; kukin kykynsä ja kiinnostuksensa mukaan. Tasa-arvo on sitä, että asioista kannetaan vastuuta YHDESSÄ ja molemmat luopuvat tarvittaessa omastaan, tekevät kompromisseja.

Esimerkki. Taannoiseen keskusteluun viitaten: itselleni ei tulisi mieleenkään edes harkita oman menon perumista, koska miehellä on ollut pikkujoulu edellisenä iltana. Eikö järkikin sano miehelle, että jos vastuu lapsista alkaa esim. klo 7.00, silloin edellisenä iltana ei voi ottaa rankasti eikä myöhään. Piste. Vaan täällä näyttää olevan ihmisiä, jotka moiseen pompottamiseen suostuvat.

Mitähän vielä. Naiset - hankkikaa ihan oikeasti se oma elämä.

Jos mies pääsee kerran vuodessa illanviettoon ja juhlimaan (kaverit kaukana, ei uusia ole ehtinyt hankkia täältä kun töissä ja lasten kanssa) niin kyllä voisin pikkujoulun vuoksi miettiä oman menon perumista.

Meillä mies tekee kotitöitä ja lastenhoitoa yhtä paljon kuin minä.
 
Naisen oma elämä tuntuu valitettavan monen tuttuni mielestä olevan tätä:
Nainen on kotona lapsen kanssa. Mies on töissä. Nainen viettää päivät vaikkapa täällä Plussalla. Käydään perhekerhossa kerran viikossa, ulkoillaan puistossa, tehdään jonkin verran kotitöitä.
Kun mies tulee töistä kotiin, nainen lykkää lapsen miehelle, sanoen että nyt alkoi sun hoitovuoros. Samalla jäkätetään siitä, miten mies ei koskaan imuroi, tiskaa, pyyhi pölyjä tms. Ja mies tekee nuo hommat, koska ei jaksa kuunnella vaimonsa valitusta.
Illat vaimo on Plussalla, jumpassa, lenkillä, yms. Harrastaa ja viettää omaa aikaa. Mies hoitaa lapset, ja siivoaa, tekee ehkä ruokaakin, jne. Lauantai-iltaisin vaimo menee bilettämään ystäviensä kanssa, koska "ei elämä lopu lapsen saamiseen".
Entä sen miehen oma aika?
Vai onko tuollainen edes mikään mies, tuollainen tossukka joka ei uskalla sanoa vaimolleen "ei"?
Tällaisia esimerkkejä olen nähnyt lähipiirissäni valitettavan monta. Itse ei tehdä kuin välttämättömät (ruokaa sen verran että saa itse syödäkseen, lapselle purkkiruokaa, siivous on sitä että potkitaan suurimmat sonnat jaloista pois, ja pestään ehkä pyykit ja tiskit = täytetään ja tyhjennetään kone) ja mies hoitaa imuroinnit, ikkunoiden pesut, lattian pesun, roskien viemisen, jne, koska "on se nyt jumalauta jos MÄ joudun tekee kaikki kotihommat YKSIN". Illalla tehdään mitä huvittaa, koska "mä oon koko päivän joutunu olee ton muksun kanssa". Ja mies (lammas) rahoittaa vaimon shoppailut, biletyksen jne, koska "mä teen arvokasta työtä täällä kotona ja sitä ei kukaan arvosta ja kotihoidontukikin on niin pieni". Seksiä ei ole, "vittu en mä ainakaa heti oo jalat levällään kun äijä haluaa, mua kato väsyttää kun tää kotiäitiys on niin rankkaa".
Sitten ne ihmettelee, kun jossain vaiheessa äijällä kilahtaa ja se ottaa ja lähtee.
 
Niin kauan kun mies painaa töitä ja minä saan olla lapsen kanssa kotona, hoidan ilomielin kotityöt itse ja suurimman osan lapsenhoidostakin.
Jos minulla on oikeus vaatia mieheltä 50/50 osallistumista kotitöihin ja lapsenhoitoon, on hänelläkin oikeus vaatia minulta 50/50 osallistumista perheemme elättämiseen. Ja sitä minä en missään nimessä halua: mennä töihin nyt, kun lapsi on vielä pieni. Joten pidän suuni supussa, ja tiskaan ilomielin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ei tasa-arvolle:
Naisen oma elämä tuntuu valitettavan monen tuttuni mielestä olevan tätä:
Nainen on kotona lapsen kanssa. Mies on töissä. Nainen viettää päivät vaikkapa täällä Plussalla. Käydään perhekerhossa kerran viikossa, ulkoillaan puistossa, tehdään jonkin verran kotitöitä.
Kun mies tulee töistä kotiin, nainen lykkää lapsen miehelle, sanoen että nyt alkoi sun hoitovuoros. Samalla jäkätetään siitä, miten mies ei koskaan imuroi, tiskaa, pyyhi pölyjä tms. Ja mies tekee nuo hommat, koska ei jaksa kuunnella vaimonsa valitusta.
Illat vaimo on Plussalla, jumpassa, lenkillä, yms. Harrastaa ja viettää omaa aikaa. Mies hoitaa lapset, ja siivoaa, tekee ehkä ruokaakin, jne. Lauantai-iltaisin vaimo menee bilettämään ystäviensä kanssa, koska "ei elämä lopu lapsen saamiseen".
Entä sen miehen oma aika?
Vai onko tuollainen edes mikään mies, tuollainen tossukka joka ei uskalla sanoa vaimolleen "ei"?
Tällaisia esimerkkejä olen nähnyt lähipiirissäni valitettavan monta.
Mun mies ei sano ikinä mulle ei. Mihinkään. Mutta sellaisen miehen kanssa pitää olla edes vähän, sen verran fiksu vaimo, että tietää sen: mä en silti passuuta sitä, vaikka se on kiltti kuin lammas ja tekisi mitä vaan. Juuri siksi, koska se ei kuitenkaan sano ei.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ei tasa-arvolle:
Naisen oma elämä tuntuu valitettavan monen tuttuni mielestä olevan tätä:
Nainen on kotona lapsen kanssa. Mies on töissä. Nainen viettää päivät vaikkapa täällä Plussalla. Käydään perhekerhossa kerran viikossa, ulkoillaan puistossa, tehdään jonkin verran kotitöitä.
Kun mies tulee töistä kotiin, nainen lykkää lapsen miehelle, sanoen että nyt alkoi sun hoitovuoros. Samalla jäkätetään siitä, miten mies ei koskaan imuroi, tiskaa, pyyhi pölyjä tms. Ja mies tekee nuo hommat, koska ei jaksa kuunnella vaimonsa valitusta.
Illat vaimo on Plussalla, jumpassa, lenkillä, yms. Harrastaa ja viettää omaa aikaa. Mies hoitaa lapset, ja siivoaa, tekee ehkä ruokaakin, jne. Lauantai-iltaisin vaimo menee bilettämään ystäviensä kanssa, koska "ei elämä lopu lapsen saamiseen".
Entä sen miehen oma aika?
Vai onko tuollainen edes mikään mies, tuollainen tossukka joka ei uskalla sanoa vaimolleen "ei"?
Tällaisia esimerkkejä olen nähnyt lähipiirissäni valitettavan monta. Itse ei tehdä kuin välttämättömät (ruokaa sen verran että saa itse syödäkseen, lapselle purkkiruokaa, siivous on sitä että potkitaan suurimmat sonnat jaloista pois, ja pestään ehkä pyykit ja tiskit = täytetään ja tyhjennetään kone) ja mies hoitaa imuroinnit, ikkunoiden pesut, lattian pesun, roskien viemisen, jne, koska "on se nyt jumalauta jos MÄ joudun tekee kaikki kotihommat YKSIN". Illalla tehdään mitä huvittaa, koska "mä oon koko päivän joutunu olee ton muksun kanssa". Ja mies (lammas) rahoittaa vaimon shoppailut, biletyksen jne, koska "mä teen arvokasta työtä täällä kotona ja sitä ei kukaan arvosta ja kotihoidontukikin on niin pieni". Seksiä ei ole, "vittu en mä ainakaa heti oo jalat levällään kun äijä haluaa, mua kato väsyttää kun tää kotiäitiys on niin rankkaa".
Sitten ne ihmettelee, kun jossain vaiheessa äijällä kilahtaa ja se ottaa ja lähtee.

Järkyttävää. Mutta voiko kotona laiskotella, jos pitää ulkoiluttaa ja leikityttää ja kerhotuttaa leikki-ikäinen ja lisäksi on vielä vauva tai taapero? En ehtinyt palstailla ... kovaa hommaa. Yhden pienen kanssa, joka nukkuu päiväunet, on tottakai omaa aikaa paljon.
 
Naiset aina vaatii miehiltä tasavertaista osallistumista lasten hoitamiseen ja siivoukseen sun muihin kotihommiin.
Ja silti ne parkuu täällä(kin) palstalla kun mies kehtaa avata suunsa ja sanoa, että voisit jo mennä töihin että tienaisit sinäkin jotain ja voisit osallistua lainan lyhennykseen ja laskujen maksamiseen.
Miksi nainen saa vaatia tasa-arvoa, mutta mies on sika jos vaatii samaa?
 
Itsekkäitä yksilöitä taitaa olla sekä miehissä että naisissa.

On parisuhteita,joissa mies menee yksin aina omissa menoissa (enkä nyt puhu jos joku mies rakentaa perheelleen kotia vapaa-ajat tai tekee ylitöitä, vaan juurikin omissa huvituksissa ja harrastuksissa) ja äiti ei pääse koskaan minnekään.

Ja samoin on juuri yksilapsisia perheitä, joissa äiti on päivän kotona, ja lapsi nukkuu 3-4 tunnin päikkärit, ja sitten äiti on joka ilta ja viikonloppu omissa menoissa ja isä tekee kaiken täysin tossun alla, kun äidillä on niiiin rankkaa kotona.
 
Alkuperäinen kirjoittaja itsekkäitä:
Itsekkäitä yksilöitä taitaa olla sekä miehissä että naisissa.

On parisuhteita,joissa mies menee yksin aina omissa menoissa (enkä nyt puhu jos joku mies rakentaa perheelleen kotia vapaa-ajat tai tekee ylitöitä, vaan juurikin omissa huvituksissa ja harrastuksissa) ja äiti ei pääse koskaan minnekään.

Ja samoin on juuri yksilapsisia perheitä, joissa äiti on päivän kotona, ja lapsi nukkuu 3-4 tunnin päikkärit, ja sitten äiti on joka ilta ja viikonloppu omissa menoissa ja isä tekee kaiken täysin tossun alla, kun äidillä on niiiin rankkaa kotona.

Ja usein kun toinen lapsi syntyy, tuleekin ero, kun ei ehdikään enää laiskotella äitikään päivät pitkät. No joo, voihan sen esikoisen laittaa kokopäivähoitoon, mutta siltikin työtä on paljon enemmän.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ei tasa-arvolle:
Naisen oma elämä tuntuu valitettavan monen tuttuni mielestä olevan tätä:
Nainen on kotona lapsen kanssa. Mies on töissä. Nainen viettää päivät vaikkapa täällä Plussalla. Käydään perhekerhossa kerran viikossa, ulkoillaan puistossa, tehdään jonkin verran kotitöitä.
Kun mies tulee töistä kotiin, nainen lykkää lapsen miehelle, sanoen että nyt alkoi sun hoitovuoros. Samalla jäkätetään siitä, miten mies ei koskaan imuroi, tiskaa, pyyhi pölyjä tms. Ja mies tekee nuo hommat, koska ei jaksa kuunnella vaimonsa valitusta.
Illat vaimo on Plussalla, jumpassa, lenkillä, yms. Harrastaa ja viettää omaa aikaa. Mies hoitaa lapset, ja siivoaa, tekee ehkä ruokaakin, jne. Lauantai-iltaisin vaimo menee bilettämään ystäviensä kanssa, koska "ei elämä lopu lapsen saamiseen".
Entä sen miehen oma aika?
Vai onko tuollainen edes mikään mies, tuollainen tossukka joka ei uskalla sanoa vaimolleen "ei"?
Tällaisia esimerkkejä olen nähnyt lähipiirissäni valitettavan monta. Itse ei tehdä kuin välttämättömät (ruokaa sen verran että saa itse syödäkseen, lapselle purkkiruokaa, siivous on sitä että potkitaan suurimmat sonnat jaloista pois, ja pestään ehkä pyykit ja tiskit = täytetään ja tyhjennetään kone) ja mies hoitaa imuroinnit, ikkunoiden pesut, lattian pesun, roskien viemisen, jne, koska "on se nyt jumalauta jos MÄ joudun tekee kaikki kotihommat YKSIN". Illalla tehdään mitä huvittaa, koska "mä oon koko päivän joutunu olee ton muksun kanssa". Ja mies (lammas) rahoittaa vaimon shoppailut, biletyksen jne, koska "mä teen arvokasta työtä täällä kotona ja sitä ei kukaan arvosta ja kotihoidontukikin on niin pieni". Seksiä ei ole, "vittu en mä ainakaa heti oo jalat levällään kun äijä haluaa, mua kato väsyttää kun tää kotiäitiys on niin rankkaa".
Sitten ne ihmettelee, kun jossain vaiheessa äijällä kilahtaa ja se ottaa ja lähtee.



Kyllähän tuo valittettavan usein tuntuu näin menevän.
Vaikka lapsen kanssa kotona olo saattaa käydä työstä(toisilla näin toisilla helppoa) niin onhan tuo mies jo tehnyt kokonaisen työpäivän.



 

Yhteistyössä