Herään liian vähäisen unituntimäärän jälkeen ja ylöspääsy on todella vaikeaa. Vauva syö yöllä kolmisen kertaa ja valvottaa välillä muuten vain. 1,5v heräilee öisin ja koittaa änkeä meidän sänkyymme nukkumaan. 4v:lle sattuu välillä pissavahinko tai näkee pahaa unta. Minä hoidan yksin yöheräämiset, sillä mies tekee pitkää päivää ja minä olen kotona jossa on tilaisuus laittaa lapset videon äärelle ja torkahtaa.
Pesen hampaat kolmelta vanhimmalta lapselta, jos vauva on hereillä niin roikotan häntä toisessa kädessä samalla. Isoin pukee itse, toiseksi vanhin tarvitsee apua joissakin vaatekappaleissa, 1,5v on minun puettava.
Kolmelle vanhimmalle aamupalaa ja heidän syödessään minä vaihdan vauvan vaipat ja vaatteet, ja levitän ulkovaatteet valmiiksi eteisen lattialle lapsia varten. Sitten jääkaappikamat jääkaappiin (astiat jäävät pöytään) ja lapsille ulkovaatteet päälle joko enemmän tai vähemmän kiukuttelun siivittäminä, saatan joutua uhkailemaan jäähyllä, joskus jopa joudutaan lähtemään kirkuva lapsi kainalossa.
Itselleni ulkovaatteet viimeisenä, tässä vaiheessa olen yleensä jo hiessä. Vilkaisen äkkiä peiliin ettei hampaiden välissä ole mitään, hampaita en ole ehtinyt harjata joten purkka poskeen ja menoksi.
Kävelemme tarhalle jonne kaksi vanhinta menee. Sitten palataan kotiin, harjaan toiseksi pienimmän vaatteista pahimmat kurat, riisun myös itseni ja vauvan. Minä korjaan aamupalasotkut pöydästä ja jos vauva ei huuda tuossa vaiheessa, pääsen itse syömään aamiaista, ja 1,5v syö "jälkeisaamupalan" seuraksi ja mahdollisesti vauva sylissäni samalla, ei toivoakaan mistään lehden luvusta..
Kun tulee ensimmäistä kertaa päivän aikana sellainen hetki että molemmat kotona olevat ovat tyytyväisiä, harjaan hampaani ja hiukseni. Siinä minun tälläytymiseni.
? Jos käy illalla, ni miks käydä taas aamulla. Kun siis pakkohan nyt illalla on pesulla käydä 
