Toggle sidebar

mitä teen 1kk vauvan kanssa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja idyllimamma
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
I

idyllimamma

Vieras
Elikä tyhmä kysymys,mutta.. vauva on pari päivää alle 1kk ja mieleen on hiipinyt ajatus:olenko oikein vauvan kanssa? Eli siis tietysti imetään, vaihdan vaippaa ja muu "perushoito". Sylittelen ja lepertelen. Mutta mitä 1kk vauva tarvitsee virikkeeksi? Poden huonoa omatuntoa jos vauva on valveilla ja laitan sitteriin ja katselen tv:tä, tulee olo että vauva pian kokee hyljeksyntää. Mistä tietää että vauva on tyytyväinen? Onnellinen? Niinkuin tekstistä voi päätellä o lapsi ensimmäinen. Olen itse onnellinen lapsesta mutta pelkään että en anna hänelle tarpeeksi. Keskustelua/mietteitä kaipailisin :)
 
Noin pienen vauvan kanssa tärkein yhteinen tekeminen on juttelu.

Kun vastaat aina vauvasi itkuun mahdollisimman pian, annat hyvän perushoidon ja juttelet hänelle niinkuin hän ymmärtäisi, niin et voi mennä pahasti pieleen.

Puhu hänelle hoitaessasi ja muutenkin, kuvaa sanallisesti esim. pukemista, kerro mitä kohta aiot syödä jne jne.. Vauva ei vielä ymmärrä sanojen merkitystä, vaan äänen sävyt sinun ilmeesi.

Voit jutella vauvalle sinne sitteriinkin (tai mieluummin lattialle, koska sitteri ei edistä lapsen kehitystä) ja tietenkin sylissä ollessa.

Älä kuitenkaan stressaa asiasta, pidä kaikki kivana ja rentona tekemisenä, niin hyvä tulee.

Myöhemmin sitten voitte keksiä enemmänkin tekemistä yhdessä. Nyt syli ja höpöttelyt ovat tärkeintä. Ja se lattialla viltin päällä jumppailu.
 
Jos vauva on tyytyväinen, hän on onnellinen. Paitsi jos hän ei ole tyytyväinen vaan apaattinen... mutta perushoidettu vauva ei ole apaattinen..

Tosin itkeskelevä vauva ei välttämättä ole onneton vaan kipeä.

Jos vauva viihtyy muuallakin kuin sylissä, niin anna ihmeessä hänen olla muuallakin.
 
Aloittaja vastaa; kiitos vastauksista! :) vielä sellanen typerä tarkennus että selälläänkö pidän vintillä? Ja toinen tyhmä kysymys; lapsi nukahtaa usein syliin ja tästä siirrän joko minun sänkyyn, pinnasänkyyn, sohvalle tai sitteriin nukkumaan ja kun lapsi herää huomaa totta kai ettei ole enään sylissä niin voiko lapselle jäädä "pelko" siitä että nukkumisen aikana on paikka siirtynyt ja näin ollen alkaa pelkäämään unta? Tarkennusta vielä kaipailisin että mitä meinaat apaattisella lapsella? Pyrin menemään lapsen luo heti kun huomaan että itkee, toki ensiksi kuuntelen onko "unikitinää." Luulin handlaavinaani homman mutta koko ajan tule mieleen kaikkia uusia asioita kun lapsen kanssa viettää aikaa ja kaikkea ei ihan kavereilta kehtaa kysyä ja sitten vielä nimestä; onko tietoa voiko lapsen etunimeksi antaa esim isän toisen nimen?
 
Me saimme synnäriltä ohjeet kuvien kanssa, miten vauvaa voi aktivoida, jotta hänen liikkeensä kehittyvät. Äitiyspakkauksessa tuli kirja, jossa on lopruja, ja leikkiohjeet, miten lapsen kanssa noira loruja leikitään. minun kaksi viikkoa vanha vauvani selvästi tykkää katsoa värikkäitä kuvia, joten olen jo alkanut lukea hänelle pienten lasten kirjoja, koska hänen katseensä selvästi viipyy noissa kirjojen kuvissa.

Lapsi ei opi puhumaan, jos lapselle ei puhuta, joten muista kertoa lapselle mitä olet tekemässä, ja muutenkin jutella lapselle, vaikka lapsi ei osaakaan vastata.
 
Ei. Lapsi ei mene rikki vaikka siirrät sylistä muualle nukkumaan. Eikä mene rikki siitäkään vaikka nukahtaisi ilman syliäsi. Muutoinhan kaikki lapset, joilla on esim. sisarus olisivat rikki, koska ei se vaan onnistu että äiti on 24/7 kiinni vain ja ainoastaan vauvassa (ne isommatkin on huomioitava).

Noin pieni kaipaa vaan sitä läsnäolemista. Kuulee tutun äänen, vaikka sitten juttelisit ystävällesi puhelimessa lapsi vierellä. Ei hän erota leperteletkö hänelle jotain loruja vai luetko ääneen vaikka naisten lehteä. Eli turhaa ottaa ressiä siitä aktivoitko lastasi jollain lirularuloru pussukoilla tässä vaiheessa. Vauvan kanssa toki voi vaikka tehdä vauva jumppaa, eli vaikkapa käsien ja jalkojen liikuttelua ym. Liikuttelu voi jeesata esmes ilmavaivoihinkin. Meillä "jumpattiin" paljon, mutta lapsi syntyi pikkukeskosena ja sen vuoksi meillä oli ihan fyssarin ohjeet liikeratojen harjoitteista ym.

Ensimmäisen kanssa stressaa usein ihan turhista. Loppujen lopuksi vauvalle riittää se läheisyys ja tarpeisiin vastaaminen. Ja ei, et riko lastasi vaikka hän hetken itkisi yksin jos olet tyyliin vessassa asioillasi. Osaksi elämää ne lapset syntyy. Ei elämän keskipisteiksi - toisin sanoen sopeutuvat kyllä moneen kun vaan maalaisälli päässä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Aloittaja vastaa; kiitos vastauksista! :) vielä sellanen typerä tarkennus että selälläänkö pidän vintillä? Ja toinen tyhmä kysymys; lapsi nukahtaa usein syliin ja tästä siirrän joko minun sänkyyn, pinnasänkyyn, sohvalle tai sitteriin nukkumaan ja kun lapsi herää huomaa totta kai ettei ole enään sylissä niin voiko lapselle jäädä "pelko" siitä että nukkumisen aikana on paikka siirtynyt ja näin ollen alkaa pelkäämään unta? Tarkennusta vielä kaipailisin että mitä meinaat apaattisella lapsella? Pyrin menemään lapsen luo heti kun huomaan että itkee, toki ensiksi kuuntelen onko "unikitinää." Luulin handlaavinaani homman mutta koko ajan tule mieleen kaikkia uusia asioita kun lapsen kanssa viettää aikaa ja kaikkea ei ihan kavereilta kehtaa kysyä ja sitten vielä nimestä; onko tietoa voiko lapsen etunimeksi antaa esim isän toisen nimen?
Click to expand...
Voit pitää sekä selällään, että vatsallaan sen aikaa kun lapsi viihtyy.
Jumppalelut ovat hyviä katseluleluja selällään ollessa.
Myöhemmin sitten kannattaa laittaa leluja lapsen sivulle, se aktivoi kääntymään ja vatsalla ollessa lapsen eteen , se aktivoi ryömimään.

Apaattinen vauva on vain hiljaa, ei pyydä ruokaansa, ei katso silmiin yms. Mutta ei vauva tietämättä muutu apaattiseksi. Huonosti hoidettu tai lähes hoitamaton vauva menee ensin paniikkiin ja itkee todella paljon. Hän varmistelee että joku varmasti kuulee ja auttaa. Jos hoito ei kohene, niin vauva hiljenee. Psyykkiset vauriot ovat tässä vaiheessa jo pahat.

Voi hyvin antaa saman nimen kuin isällä, tai ukilla. Jossain suvuissahan se on suorastaan tapana.
 
Sulla taitaa olla käsissäsi sellainen onnekas yhdistelmä: rauhallinen esikoinen. Mä olin ihan ammatikseni pienten lasten kanssa, mutta podin aivan turhaan huonoa omaatuntoa, kun esikoinen oli erittäin rauhallinen ja maailmaa tarkkaileva lapsi. Hän tykkäsi olla ulkona ja katsella puita(kesällä lehdet kahisivat ja näkyivat) hän saattoi katsella seinällä heiluvaa varjoja innokkaana, hän istui sitterissä työpöydällä, kun mä laitoin ruokaa. Ja hän nukkui 3-5 tuntia päiväunia ensimmäiset puolitoista vuotta. Siinä sai äiti välissä keksiä itselleen tekemistä! Nykyään hän on jo teini-ikäinen ja huomattavan fiksu ja reipas nuorimies. Kyllä ne kehittyy! Ja sisaruksia on monta ja kaikki on rauhallisia. Toisten kanssa on ollut joskus enemmän vaivaa niinkuin tuo esikoisenkin kanssa, mutta perus rauhallisia lapsia ja äidin ja isän elämä kohtuullisen helppoa. Sellaistakin siis voi tapahtua.:)
 
Alkuperäinen kirjoittaja idyllimamma:
Elikä tyhmä kysymys,mutta.. vauva on pari päivää alle 1kk ja mieleen on hiipinyt ajatus:eek:lenko oikein vauvan kanssa? Eli siis tietysti imetään, vaihdan vaippaa ja muu "perushoito". Sylittelen ja lepertelen. Mutta mitä 1kk vauva tarvitsee virikkeeksi? Poden huonoa omatuntoa jos vauva on valveilla ja laitan sitteriin ja katselen tv:tä, tulee olo että vauva pian kokee hyljeksyntää. Mistä tietää että vauva on tyytyväinen? Onnellinen? Niinkuin tekstistä voi päätellä o lapsi ensimmäinen. Olen itse onnellinen lapsesta mutta pelkään että en anna hänelle tarpeeksi. Keskustelua/mietteitä kaipailisin :)
Click to expand...
no vauvat kyllä ilmeellään hyvin näyttää sen olotilansa ei ne tarttee ku ihmettelevät siinä sitterissä ja välillä nukkuu nauti ny noista hetkistä kyllä kohta sitten saat mennä. ota rennosti tai taapero aika on viellä vaikeempaa jos otat tästä jos noin kovaa stressiä. kyllä se kun tottuu siihen vauvaan ni kaikki sujuu luonnostaan ja menee hyvin :)
 
Itse en varmaan noin pienen vauvan kanssa tehnyt muuta kuin syötiin, vaihdettiin vaippaa, juteltiin ja nukuttiin. Sylissä kulki touhuissa mukana jos hereillä, jos nukkui niin kopassa. Monesti nukahti syliin, siirsin omaan sänkyyn tai koppaan. Aktivoinnista murehdin puolivuotiaan kanssa, mutta ei pieni tarvitse kun vanhemman huomiota, yhdessä asioiden ihmettelyä ja syliä. Ite olen raaskinut molemmat laittaa lattialle vasta 3 kk eteenpäin, siihen asti kulkeneet sylissä mukana (ja sitä ennen nukkuneet 3-5 h aamupäiväunia). Kantoliinaa mainostavat myös hyväksi, saa pieni olla mukana kaikessa mitä äiti tekee.
 
Aloittelija täältä jälleen kirjoittelee; kiitos vastauksistanne! ☺ rauhoitti mieltä että en teekkään väärin asioita, on vähän epävarmaa ja paljon mietittävää kun esikoinen kyseessä mutta ehkä tää tästä rauhoittuu ja saa itselleen myös varmuutta että kaikki on hyvin ☺ rauhallinen lapsi on siis kyseessä; itkee kun on nälkä ja satunnaisesti ilmavaivoja mutta niitä ei vielä onneksi ole kovin paljoa ilmaantunut vielä ja vaikka tipatkin aloitettu niin ei ilmeisesti tällä vatsaan ota ne.. imetyksestä vielä kyselisin tai että onko kohtalontovereita että tissit vuotavat yösyötöillä tosi reippaasti? Aamuisin sänky, minä ja lapsi maidossa kun toinen aina vuotaa kun toisesta imettää.. en oo vielä maidonkerääjiä ostellut, nyysy on saanut ajaa asiaa tähän saakka mistä edes johtuu että öisin vuotaa hyvin paljon ja päivisin ei vuoda ollenkaan juuri..
 

Similar threads

Ä
Mies ja laatuaika vauvan kanssa ja kuka määrää "kaapin paikan"
Viestiä
5
Luettu
550
Vauvat ja taaperot
äh, ei tämän pitänyt olla näin hankalaa
Ä

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa