S
Sähköreiska
Vieras
tunnustan heti että otsikko on yliampuva.
tässä kuitenkin ongelma meidän parisuhteessa: vaimoni on erittäin tunteellinen ja jopa "räiskähtelevä" ihminen, jolla on lähes koko ajan jonkinlainen tunne päällä. minä taas olen tasainen ja itseni hillitsevä.
paitsi että näytän tunteitani huonosti, myös ilmeisesti tunnen niitä paljon vaimeammin kuin suurin osa ihmisistä, ilmeisesti. näin ainakin vaimoni arvelee. vähän kärjistettynä tunteideni olematon kirjo liikkuu akselilla vitutus - ihan siistii. kun tähän vielä yhdistää luontaisen vähäpuheisuuden, voi arvata tuleeko tarinaa tunteista paljon vai vähän.
jos käymme naiseni kanssa vaikkapa kylässä tai muissa riennoissa, paluumatkalla naiseni alkaa vuolaasti selittää millaisia tuntemuksia tällä siellä heräsi. vaimon kysäistessä minun fiiliksiäni osaan yleensä sanoa vain "oli ihan siistii", ja vaikka kuinka pinnistän, siihen se melkein jää. tai sitten voin lisätä siihen "olipa musiikki lujalla" tai "olipa kalliit juomat".
syy tunneköyhyyteen on varmasti lapsuudenkodissa, jossa tunteita ei pahemmin näytetty, suuntaan eikä toiseen. ei paiskottu tavaroita, mutta ei sen puolen myöskään liiemmin halailtu, puhumattakaan mistään ääneen sanotuista rakkauden tunnustuksista.
ongelma on se, että voidakseen antautua kunnolla intohimoiseen seksiin vaimoni haluaisi tuntea olevansa rakastettu ja jokaisen rakastelukerran olevan jonkinlainen meidän välisen rakkauden fyysinen osoitus. rakastan ja arvostan vaimoani ja pidän tätä hyvännäköisenä ja seksikkäänä, mutta en kerta kaikkiaan osaa sanoa sitä luontevasti ja uskottavasti, ainakaan jatkuvasti. olen opetellut halaamaan ja koskettamaan naistani ihan viattomasti ja ohimennen, mutta aina joskus siitäkin saa kuulla että se ahdistaa naistani koska tietää minulla olevan seksin mielessä. ja sitten kun sitä seksiä on, se on naiselle pakollinen suoritus minua varten.
itse suhtaudun seksiin mutkattomammin. minulle se on kuin ruoka: hyvä ruoka ja seksi ovat suuria nautintoja, joista kannattaa nautiskella hyvässä seurassa aina kun vain ehtii. vaihteleva ruoka on kaiken a ja o, mutta perus mättökin menee jos on nälkä. samaa ruokaa ei aina jaksa syödä, se rupeaa ennen pitkää etomaan.
niinpä olemme nyt kierteessä. vaimo ei tunne olevansa rakastettu ja on siksi seksin suhteen aika lailla lukossa. minä en ole tyytyväinen seksiin, mikä taas heijastuu parisuhteeseen: en voi täydestä sydämestäni rakastaa naista, jonka kanssa seksi on suoraan sanottuna tylsää, ja se vähentää entisestäänkin kykyä ilmaista rakkauttani.
olemme nostaneet kissan pöydälle useammankin kerran, ja aina "meidän" ratkaisumme on sama: minun pitäisi olla tunteellisempi ja näyttää tunteitani enemmän.
mistä minä niitä tunteita saan?
onko muilla samaa ongelmaa? vaativatko kaikki naiset miehiltään tunteiden näyttämistä, vai tapahtuuko se ihan luonnostaan?
tässä kuitenkin ongelma meidän parisuhteessa: vaimoni on erittäin tunteellinen ja jopa "räiskähtelevä" ihminen, jolla on lähes koko ajan jonkinlainen tunne päällä. minä taas olen tasainen ja itseni hillitsevä.
paitsi että näytän tunteitani huonosti, myös ilmeisesti tunnen niitä paljon vaimeammin kuin suurin osa ihmisistä, ilmeisesti. näin ainakin vaimoni arvelee. vähän kärjistettynä tunteideni olematon kirjo liikkuu akselilla vitutus - ihan siistii. kun tähän vielä yhdistää luontaisen vähäpuheisuuden, voi arvata tuleeko tarinaa tunteista paljon vai vähän.
jos käymme naiseni kanssa vaikkapa kylässä tai muissa riennoissa, paluumatkalla naiseni alkaa vuolaasti selittää millaisia tuntemuksia tällä siellä heräsi. vaimon kysäistessä minun fiiliksiäni osaan yleensä sanoa vain "oli ihan siistii", ja vaikka kuinka pinnistän, siihen se melkein jää. tai sitten voin lisätä siihen "olipa musiikki lujalla" tai "olipa kalliit juomat".
syy tunneköyhyyteen on varmasti lapsuudenkodissa, jossa tunteita ei pahemmin näytetty, suuntaan eikä toiseen. ei paiskottu tavaroita, mutta ei sen puolen myöskään liiemmin halailtu, puhumattakaan mistään ääneen sanotuista rakkauden tunnustuksista.
ongelma on se, että voidakseen antautua kunnolla intohimoiseen seksiin vaimoni haluaisi tuntea olevansa rakastettu ja jokaisen rakastelukerran olevan jonkinlainen meidän välisen rakkauden fyysinen osoitus. rakastan ja arvostan vaimoani ja pidän tätä hyvännäköisenä ja seksikkäänä, mutta en kerta kaikkiaan osaa sanoa sitä luontevasti ja uskottavasti, ainakaan jatkuvasti. olen opetellut halaamaan ja koskettamaan naistani ihan viattomasti ja ohimennen, mutta aina joskus siitäkin saa kuulla että se ahdistaa naistani koska tietää minulla olevan seksin mielessä. ja sitten kun sitä seksiä on, se on naiselle pakollinen suoritus minua varten.
itse suhtaudun seksiin mutkattomammin. minulle se on kuin ruoka: hyvä ruoka ja seksi ovat suuria nautintoja, joista kannattaa nautiskella hyvässä seurassa aina kun vain ehtii. vaihteleva ruoka on kaiken a ja o, mutta perus mättökin menee jos on nälkä. samaa ruokaa ei aina jaksa syödä, se rupeaa ennen pitkää etomaan.
niinpä olemme nyt kierteessä. vaimo ei tunne olevansa rakastettu ja on siksi seksin suhteen aika lailla lukossa. minä en ole tyytyväinen seksiin, mikä taas heijastuu parisuhteeseen: en voi täydestä sydämestäni rakastaa naista, jonka kanssa seksi on suoraan sanottuna tylsää, ja se vähentää entisestäänkin kykyä ilmaista rakkauttani.
olemme nostaneet kissan pöydälle useammankin kerran, ja aina "meidän" ratkaisumme on sama: minun pitäisi olla tunteellisempi ja näyttää tunteitani enemmän.
mistä minä niitä tunteita saan?
onko muilla samaa ongelmaa? vaativatko kaikki naiset miehiltään tunteiden näyttämistä, vai tapahtuuko se ihan luonnostaan?