mitä teen kun kaikki tunteet puuttuvat?

[Sähköreiska]

tunnustan heti että otsikko on yliampuva.

tässä kuitenkin ongelma meidän parisuhteessa: vaimoni on erittäin tunteellinen ja jopa "räiskähtelevä" ihminen, jolla on lähes koko ajan jonkinlainen tunne päällä. minä taas olen tasainen ja itseni hillitsevä.

paitsi että näytän tunteitani huonosti, myös ilmeisesti tunnen niitä paljon vaimeammin kuin suurin osa ihmisistä, ilmeisesti. näin ainakin vaimoni arvelee. vähän kärjistettynä tunteideni olematon kirjo liikkuu akselilla vitutus - ihan siistii. kun tähän vielä yhdistää luontaisen vähäpuheisuuden, voi arvata tuleeko tarinaa tunteista paljon vai vähän.

jos käymme naiseni kanssa vaikkapa kylässä tai muissa riennoissa, paluumatkalla naiseni alkaa vuolaasti selittää millaisia tuntemuksia tällä siellä heräsi. vaimon kysäistessä minun fiiliksiäni osaan yleensä sanoa vain "oli ihan siistii", ja vaikka kuinka pinnistän, siihen se melkein jää. tai sitten voin lisätä siihen "olipa musiikki lujalla" tai "olipa kalliit juomat".

syy tunneköyhyyteen on varmasti lapsuudenkodissa, jossa tunteita ei pahemmin näytetty, suuntaan eikä toiseen. ei paiskottu tavaroita, mutta ei sen puolen myöskään liiemmin halailtu, puhumattakaan mistään ääneen sanotuista rakkauden tunnustuksista.

ongelma on se, että voidakseen antautua kunnolla intohimoiseen seksiin vaimoni haluaisi tuntea olevansa rakastettu ja jokaisen rakastelukerran olevan jonkinlainen meidän välisen rakkauden fyysinen osoitus. rakastan ja arvostan vaimoani ja pidän tätä hyvännäköisenä ja seksikkäänä, mutta en kerta kaikkiaan osaa sanoa sitä luontevasti ja uskottavasti, ainakaan jatkuvasti. olen opetellut halaamaan ja koskettamaan naistani ihan viattomasti ja ohimennen, mutta aina joskus siitäkin saa kuulla että se ahdistaa naistani koska tietää minulla olevan seksin mielessä. ja sitten kun sitä seksiä on, se on naiselle pakollinen suoritus minua varten.

itse suhtaudun seksiin mutkattomammin. minulle se on kuin ruoka: hyvä ruoka ja seksi ovat suuria nautintoja, joista kannattaa nautiskella hyvässä seurassa aina kun vain ehtii. vaihteleva ruoka on kaiken a ja o, mutta perus mättökin menee jos on nälkä. samaa ruokaa ei aina jaksa syödä, se rupeaa ennen pitkää etomaan.

niinpä olemme nyt kierteessä. vaimo ei tunne olevansa rakastettu ja on siksi seksin suhteen aika lailla lukossa. minä en ole tyytyväinen seksiin, mikä taas heijastuu parisuhteeseen: en voi täydestä sydämestäni rakastaa naista, jonka kanssa seksi on suoraan sanottuna tylsää, ja se vähentää entisestäänkin kykyä ilmaista rakkauttani.

olemme nostaneet kissan pöydälle useammankin kerran, ja aina "meidän" ratkaisumme on sama: minun pitäisi olla tunteellisempi ja näyttää tunteitani enemmän.

mistä minä niitä tunteita saan?

onko muilla samaa ongelmaa? vaativatko kaikki naiset miehiltään tunteiden näyttämistä, vai tapahtuuko se ihan luonnostaan?

 

[hohhoijaa taas]

nyt meni vähän sekasin: siis sinä olet hillitty ja vaimosi räiskähtelevän tunteellinen mutta sinä intohimoinen seksissä ja vaimosi estynyt ja pidättyväinen "suorittaja" ... jotenki tuo on vähän ristiriitaista, kuten yleensäkin puoli kahden aikaan yöllä ihmisen ajatukset ovat ...

 

[Ihan tavallinen nainen]

Minä vierastan kokoaikaista tunteista puhumista. Vaikka olenkin nainen. Miksi ihmeessä pitää keskustella siitä, mitä tunteita kylässä heräsi?

Teillä taitaa olla niin, että vaimosi on voimakastahtoinen ja hän on luonut standardin sille, minkälainen ihmisen pitää olla. Eli sellainen kuin hän itse on. Ja muiden ihmisten pitäisi sitten muuttua sen standardin mukaiseksi. Minä en tunne yhtään tuollaista ihmistä. Onneksi.

Ei se noin voi mennä! Ihmiset ovat erilaisia ja vaimosi on vain yksi persoona muiden joukossa. Sinä olet omanlaisesi ja sellaisena arvokas ja hyvä ihminen. Minun mielestäni vaimosi on hyvin suvaitsematon ja ahdaskatseinen kun hän ei hyväksy muunlaisia ihmisiä kuin mitä hän itse on.

 

[N34]

Minä vierastan kokoaikaista tunteista puhumista. Vaikka olenkin nainen. Miksi ihmeessä pitää keskustella siitä, mitä tunteita kylässä heräsi?

Teillä taitaa olla niin, että vaimosi on voimakastahtoinen ja hän on luonut standardin sille, minkälainen ihmisen pitää olla. Eli sellainen kuin hän itse on. Ja muiden ihmisten pitäisi sitten muuttua sen standardin mukaiseksi. Minä en tunne yhtään tuollaista ihmistä. Onneksi.

Ei se noin voi mennä! Ihmiset ovat erilaisia ja vaimosi on vain yksi persoona muiden joukossa. Sinä olet omanlaisesi ja sellaisena arvokas ja hyvä ihminen. Minun mielestäni vaimosi on hyvin suvaitsematon ja ahdaskatseinen kun hän ei hyväksy muunlaisia ihmisiä kuin mitä hän itse on.

Joo, noita samoja juttuja suoltaa puhumaton mieheni. Tokihan sitä voi hyväksyä vaikka minkälaisia ihmisiä, mutta moniko ihminen pystyy tyytymään parisuhteessa johonkin sellaiseen, joka ei anna sitä mitä kaipaat? Jos nainen kaipaa suhteessaan rakkautta, läheisyyttä, intohimoa ja näiden osoittaimista että olisi onnellinen, ei siinä riitä että toteaa "jaahas, no sä nyt et vaan ole sellainen joten mä nyt koetan pärjätä ilman". Se joka jää vaille haluamaansa, katkeroituu ja lopulta lähtee. Jos se puhumaton ja tunteitaannäyttämätön tyyppi haluaa olla toisenlaisen ihmisen kanssa, on hänen panostettava siihen, että toimii vään luonteensa vastaisesti tai sitten etsittävä toinen passiivinen jääpuikko.

 

[jokin mättää]

Miksi ihmeessä vaimosi valitsi puhumattoman ja pussaamattoman miehen, jos kerran haluaa ihan toisenlaisen miehen. Entä jos hän tarvitseekin kaltaisesi miehen? Elättekö symbioottisessa suhteessa? Sinä valitset naisen joka elää vahvasti tunteella, kun taas tunteiden tunteminen on vaikeaa sinulle. Ehkä elät vahvoja tunteita vaimosi kautta? Ja hän sinun kauttasi tunteettomuutta? Oletteko todella toistenne vastakohtia, vai manipuloitteko toisenne vastapuolille? Onko hänen tehtävänsä tuntea kaikki vahvat tunteet ja sinun olla tuntematta? Oletko tunnevammainen, estoinen ja hän liikaa tunteenviemä?

Jää sellainen vaikutelma, että molemmat pitävät sinua syntipukkina huonoon seksielämäänne. Entä jos vaimosi on seksuaalisesti estynyt ja on saanut sinusta hyvän syntipukin? Alussa hän on tietenkin voinut näytellä päinvastaista, mutta kukaan ei jaksa näytellä ikuisuuksia. Entä jos teillä molemmilla on estoja tunnetasolla, mutta ne estot vain ilmenevät eri tavoin? Entä jos vaimosi on oikeasti yhtä estynyt kuin sinä, mutta näyttelee päinvastaista? Miksi hän puhuu niin paljon tunteistaan ja kuvailee tunteitaan joka tilanteessa? Yleensä riittää että tunteet koetaan, ei niistä tarvitse koko ajan puhua. Siitä puhe, mistä puute? Hän voi peitellä omaa kyvyttömyyttään tuntea puhumalla voimakkaista tunteista. Jos sinun on vaikea kokea tunteita, niin oletko varma että vaimosi todella kokee niitä, eikä vain puhu niistä? Sinä ainakin olisit helppo huijattava, jotain oikeasti vahvasti tuntevaa olisi vaikeampaa huijata puheilla. Entä jos olette oikeasti yhtä estyneitä, jos katsotaan syvemmälle, sinä vain uskallat nähdä tunteidesi puuttumisen paremmin kuin hän? Yleensä valitaan samankaltainen partneri, vaikka päällisin puolin vaikutettaisiin vastakohdilta. Ehkä teilla on sama perusongelma, jonka sinä tunnistat, mutta jota vaimosi pakenee jopa itseltään?

 

[jokin mättää]

Vielä lisään, että vaimosi on hyvä syyllistämään sinua. On sinun vikasi, että hän ei pysty tuntemaan tiettyjä tunteita sängyssä. Haloo, jokainen aikuinen ihminen on itse vastuussa tunteistaan, hänen omat aivonsa ne tunteet synnyttävät eikä kukaan muu. Jos olisit itse yhtä vastuuntunnoton, niin voisit sanoa vaimollesi että "tunteettomuutesi" on hänen syytään. Jos vain vaimosi olisi sitä tai tätä, niin sinäkin voisit olla erilainen. Suhteessanne siis sinun tunteesi (tunteettomuutesi) ovat sinun syytäsi ja sinun vastuullasi, vaimosi tunteiden puuttuminen on taas sinun syytäsi!

 

[09845]

Minusta tässä hommassa pointtina on se, että oletko sinä tyytyväinen itseesi juuri tuollaisena kuin olet? Jos sinä itsekin haluat muuttua vaimosi haluamaan suuntaan, niin sitten ei teillä ole ongelmaa, koska silloin sinun pitää vain opetella tunnistamaan erilaisia tunteita. Jos taas sinä yrität muuttua vain vaimosi vuoksi, niin on aika raskasta olla joka päivä jotakin muuta mitä oikeasti onkaan. En usko, että oikein pystytte tätä ongelmaa ratkaisemaan kahdestaan, vaan se vaatisi jonkun puolueettoman "erotuomarin" esim. parisuhdepsykologin.

Oliskohan käynyt niin klassisesti, että vaimosi rakastui sinussa johonkin sellaiseen, mitä sinusta voisi tulla? Moni nainen ei tyydy mieheensä, vaan haluaa muokata häntä johonkin naisen haluamaan suuntaan. Se on kuitenkin iso virhe, koska jos mies ei halua muuttua, niin hänen pitää saada olla sellainen kuin on. Korostan kuitenkin, että tätä ei saa käyttää väärin, sillä esim. kotitöiden tekeminen, raha-asioista huolehtiminen yms. kuuluu molemmille, huvitti se sitten yhtään tai ei.

Karkeasti yleistäen miehissä ja naisissa on erona se, että miehet ovat putkiaivoja ja naiset tippaleipäaivoja. Vaikuttaisi siltä, että te edustatte kumpikin sukupuolenne mukaisia stereotypioita. Vaimosi analysoi ja kykenee ajattelemaan tunnetasolla asioita monelta kantilta, kun taas sinä olet yleensä helposti tyytyväinen elämääsi, kun vain perusasiat (kuten säännöllisesti ruokaa, juomaa, unta, seksiä ja työtä) ovat kunnossa.

Olen itsekin tehnyt sen virheen, että olen yrittänyt muuttaa miestä ja nähnyt miehessä unelmamiehen, jollaiseksi hän voisi tulla, kun hän vain kehittyisi minun haluamaan suuntaan. Tästä suhteesta ei arvattavasti tullut kovin onnistunut ja tajusin vasta eron jälkeen, että halusin miehestä jotakin muuta, mitä hän ei ikinä olisi voinut olla.

Uskoisin, että teidän kummankin pitäisi tajuta, että mikä teidän kummankin ajattelutavassa on erilaista. Kumpikin teistä haluaa tulla rakastetuksi ja antaa rakkautta ja kumpikin haluaa, että suhde onnistuu. Katsotte vain asioita eri tavoilla. Joku fiksu onkin sanonut, että mies haluaa seksiä, jotta hän voi osoittaa naiselle rakastavansa häntä, mutta nainen haluaa tuntea olevansa rakastettu, jonka jälkeen hän voi antaa seksiä. Katsotte samaa asiaa, mutta eri puolilta.

 

[mitä]

"vaimoni on erittäin tunteellinen ja jopa "räiskähtelevä" ihminen,"
Niinhän sitä sanotaan kun on puutteita itsehillinnässä.

"jolla on lähes koko ajan jonkinlainen tunne päällä."
Eli että tirinää, porinaa ja räiskettä näkyy ja kuuluu.

"minä taas olen tasainen ja itseni hillitsevä."
Se ei merkitse etteikö tunteita olisi, ne jokahetkiset fiilikset eivät vain ole oman huomion keskipiste, eli oma napa ei ole tärkein.

"näytän tunteitani huonosti"
Häh? Jokaisesta näkyy, ei tee heikookaan.

"tunnen niitä paljon vaimeammin"
Joo… piti sitten mennä uskomaan tuokin.

"ainakin vaimoni arvelee."
Niin minäkin arvelen, että vaimosi VAIN arvelee, eikä tajua paljonkaan ihmisetä.

"akselilla vitutus - ihan siistii."
Täysin ymmärrettävää, kelpo akseli.

"syy tunneköyhyyteen on"
Herkkäuskoisuutesi.

"tuleeko tarinaa tunteista"
Tässä on se VAIMOSI ongelma!


"lapsuudenkodissa, jossa tunteita ei pahemmin näytetty,"
Syy korkeintaan siihen ettei tunteista niinkään PUHUTA, tai tuoda aktiivisesti esille.
Niitä jokatapauksessa ON ja ne NÄKYVÄT! Ihminen ei juurikaan pysty salaamaan tunteitaan, ellei siihen keskity koko ajan ankarasti.

"tapahtuuko se ihan luonnostaan?"
Kyllä, se tapahtuu ihan luonnostaan, Sinullakin!
Tunteita on helppo tunnistaa :-| :-( jos vain haluaa, eli suomeksi sanottuna kiinnostaa.
Onko vaimosi mahdollisesti näkövammainen tai huonokuuloinen? ;-)

"mistä minä niitä tunteita saan?"
Niitä on takuulla riittävästi.
Ei niitä mitä vaimostasi, hänen määräämällään hetkellä, sinulla pitäisi olla.
Tai hän ei välitä mitä OIKEASTI tunnet, vaan haluaa sinun SANOVAN mitä HÄN haluaa KUULLA sinun tuntevan!!! Ei siis viitsi vilkaista tilanteessa vaan tilaa mieluisan jälkiraportin.


Oppiminen noissa oloissa:

"olen opetellut halaamaan ja koskettamaan … siitäkin saa kuulla että se ahdistaa"
Kun pitäisi antaa porkkana, annetaan keppiä… >:-/

"ahdistaa naistani koska tietää minulla olevan seksin mielessä."
Keppi puhuu… >:-/ Onko niitä porkkanoita edes?

"en kerta kaikkiaan osaa sanoa sitä luontevasti ja uskottavasti,"
Teeskentely on vaativa taito. Opit senkin vielä jos elät pitempään hänen kanssaan.

"vaativatko kaikki naiset miehiltään tunteiden näyttämistä,"
Eivät kaikki mutta monet, sanoisinko suurin osa? Tuntuu olevan jonkinsortin helmasynti, kuten tuo vaatiminen yleensä, mikä saa helposti sen vähänkin hiipumaan. <:-o


Kun keppiä riittää ilman porkkanaa… opitaan jotakin mitä ei opettaja tahtoisi … välttämään keppiä, yllättävällä tavalla:

Laiskanläksy kepin uhalla!
"olemme nyt kierteessä … heijastuu parisuhteeseen … en voi täydestä sydämestäni rakastaa … minun pitäisi olla … näyttää … niinpä vaimo ei tunne … ja on siksi … minä en ole … mikä taas … naista, jonka kanssa … tylsää, ja … vähentää entisestäänkin … jne. jne.

Eli – ""meidän" ratkaisumme" – aiheuttaa:
Opettaja vaihtunee aikanaan, sellaiseen jolla on porkkanoita, ja voidaan oppia elämää, eikä tarkkiksella mielistelemään opettajaa.


Keppi on kyllä nopeantehokas ja tulos runsas, mutta ihan jotain muuta kuin luullaan.
Pahimmassa tapauksessa alat vihata tuota "ilmaisutaitoakin", ja se olisi sääli.
Keppi haavoittaa ja vahingoittaa, kuten kepin kuuluukin.


"onko muilla samaa ongelmaa?"
ON!

 

[xxxxxxxxxxxxxxxxx]

Kyllä, on sama ongelma, jos se yhtään helpottaa. Voisin kuvitella, että olisit mieheni, ellen näkisi noita pieniä alkukirjaimia lauseiden alussa En valitettavasti todellakaan tiedä, miten voisitte tilanteen ratkaista, koska tunnen itsekin olevani aikalailla umpikujassa. Kaikki vähäisetkin tunteet on hävinneet jo kauan sitten. Seksi häviää pikkuhiljaa olemattomiin. Sekin seksi mitä joskus harvoin on, saa minut tuntemaan itseni melkein maksulliseksi naiseksi, koska kroppa ei ole enää ollenkaan mukana. Annan vain siksi, koska niin kuuluu tehdä. Todellakin kaipaan oikeaa seksiä ja rakastavaa miestä, mutta tilanne on nyt tämä ja olen umpikujassa. En halua hajottaa perhettä ja haluaisin pysyä uskollisena, joten tässä ollaan. Kirjoittamani viestin kellonajasta voit päätellä, että olen kännissä ja haaveilen oikeasta rakkaudesta. Viestisi ja oma vastaukseni sai minut itkemään, koska tajusin jälleen tilanteen todellisuuden. Ehkäpä jatkan vastausta myöhemmin selvinpäin, jos olet kiinnostunut mielipiteeni kuulemaan.

 

[Sähköreiska]

kiva kuulla että ihmisten mielestä minussa ei ole vikaa. minustakaan minussa ei ole mitään vikaa.

ongelma nyt vain on todella paha, koska seksi mättää.

vaimo on jo koettanut osaltaan muuttua eli harrastaa seksiä "ilman tunteita" mutta intohimon myötä siitä puuttuu kaikki. nyt yritän puolestani minä ja olen valmis vaikka hankkimaan niitä tunteita jostain jos se auttaa.

johan se nyt on perhana jos ei kotona kunnon seksiä saa. ( <- katsokaa, ihka oikea tunteen ilmaus)

Ehkäpä jatkan vastausta myöhemmin selvinpäin, jos olet kiinnostunut mielipiteeni kuulemaan.

juu olen minä kiinnostunut.
mielelläni laittaisin vaikka sähköpostiosoitteenkin, mutta tierä sitten mitä ja keneltä sinne laatikkoon alkaa tulla.

 

[xxxxxxxxxxxxxx]

Vastaanpa nyt ainakin lyhyesti. En nyt jaksa perehtyä siihen, miten tuo lainaus oikeaoppisesti tehdään, joten tässä lainaus tekstistäsi:
"rakastan ja arvostan vaimoani ja pidän tätä hyvännäköisenä ja seksikkäänä, mutta en kerta kaikkiaan osaa sanoa sitä luontevasti ja uskottavasti, ainakaan jatkuvasti."
Tuosta on hyvä lähteä eli kerro nuo asiat vaimollesi vaikka yksi asia kerrallaan riittävän useasti. Kyllä ne nyt väkisinkin johonkin tilanteeseen sopii. Itse en omalta tunteettomalta mieheltäni ole kuullut kehuja enää aikoihin eikä meistä kumpikaan taida enää toista rakastaa. Tähän tilanteeseen tekin ajaudutte, jos jatkatte entiseen malliin. Itse olen pyytänyt, että mieheni kehuisi minua edes joskus ja koskettelisi. Kuulemma on hänelle kovin vaikeaa. Juu, no ei sitten tarvitsisi myöskään ihmetellä miksi en syty seksiin enää ollenkaan. Sitä myöten hänkään ei seksiä enää halua, koska minusta näkyy kilometrien päähän, kuinka vähän se puuha hänen kanssaan kiinnostaa. Eli kyllä mies sen verran voisi nähdä vaivaa vaimonsa eteen, että joskus saisi kuulla olevansa hyvännäköinen, seksikäs ym. Ei se nyt voi olla niin vaikeaa sanoa niitä. Varsinkaan, jos vaimo vielä panostaa ulkonäköönsä.

On tämä vain niin epäreilua. Kuvittelin olevani aina uskollinen, mutta nyt mies suorastaan työntää minut väkisin muiden syliin. En tiedä kauanko jaksan vielä sinnitellä.

 

[mitä]

Tuosta on hyvä lähteä

"kerro nuo asiat vaimollesi … riittävän useasti."
"olen pyytänyt, että mieheni kehuisi minua edes joskus ja koskettelisi."
Kosketus on hyvä ja siihen on selvä tarve, sen ymmärrän, mutta…

Onko niin että tunteet kuolevat jos ei kehu jatkuvasti? (en ymmärrä)


"Tähän tilanteeseen tekin ajaudutte, jos jatkatte entiseen malliin."
Tämän uskon, näin käy, mutta mitä tämä on?

Vastuun taakka vieritetään sujuvasti miehen harteille, kun tämän katsotaan olevan "velvollinen - eron uhalla" tekemään niinkuin nainen haluaa? (en ymmärrä)

Nainen vaikuttaa olevan jotenkin avuton ja heitteillä tunteittensa kanssa ja riippuvainen kehuista.


"Itse en omalta tunteettomalta mieheltäni ole kuullut kehuja enää aikoihin"
Jos joku ei PUHU (niinkuin halutaan), häneltä puuttuvat tunteet?
Ilman tunteita tuskin pysyy kauaa edes elossa, ja niitä siis ON!
Tunteet NÄKYVÄT (kuuluvatkin) ja se on välttämätöntä ihmiselle!
Syntymän jälkeen näkyy ja kuuluu, eikä se hevin lopu, ja sitä ensimmäistä sanaa saa kyllä odottaa pitkään.


"eikä meistä kumpikaan taida enää toista rakastaa."
Kun toinen ei viitsi puhua ja toinen katsoa (havaita), on parasta erota.
Jotain on tapahtunut, on haavoituttu puolin ja toisin. Sillä ei ole välttämättä mitään tekemistä kuulemisen tai näyttämisen kanssa (jäänee arvoitukseksi).

"Kuulemma on hänelle kovin vaikeaa."
Näemmä huomaaminen, toistensa huomiointi, on kovin vaikeaa.

"Juu, no ei sitten tarvitsisi myöskään ihmetellä"
No ei, ei tarvitse.

"miksi en syty seksiin enää ollenkaan." – "hänkään ei seksiä enää halua,"
Tämä liittyy siihen siihen arvoitukseen, arvatenkin.

"minusta näkyy kilometrien päähän, kuinka vähän se puuha hänen kanssaan kiinnostaa."
Uskotaan, näkyyhän se, tunteet näkyvät, niinkuin moni itsekin itsestään toteaa. Mies tunnistaa pienellä vilkaisullakin. Siitä ei tarvitse puhua sanaakaan.


"Eli kyllä mies sen verran voisi nähdä vaivaa vaimonsa eteen, että joskus saisi kuulla olevansa hyvännäköinen, seksikäs ym."
– Uudestaan, uudestaan – sanoi teletappi: "kyllä nainen sen verran voisi nähdä vaivaa miehensä eteen, että joskus saisi huomata (nähdä) olevansa hyvännäköinen, seksikäs ym."

"Ei se nyt voi olla niin vaikeaa sanoa niitä."
Ei se nyt voi olla niin vaikeaa näyttää siltä, vai pitäisikö sanoa: näyttää ne?

"On tämä vain niin epäreilua."
On on, täysin samaa mieltä, niin on.


"mies suorastaan työntää minut väkisin muiden syliin."
No, tietenkin jos et halua häntä enää…

"En tiedä kauanko jaksan vielä sinnitellä."
Arvoitus mikä arvoitus. Ja (jos joku sattuu kysymään) eron syy, on:

a) Emme tienneet mitä tapahtui, emmekä osanneet enää korjata tilannetta.

b) Mies oli niin tunteeton ja minä niin tunteellinen, emme sopineet yhteen.

c) Hän ei kehunut minua tarpeeksi, enkä viitsinyt katsella häntä enää. Ja jostain syystä hän ei tehnyt mitä halusin, se oli hänelle liian vaikeaa – niin lakkasin rakastamasta häntä. Hän ei selvästikään välittänyt minusta.

 

[Cucumber]

Vaikka aiemmissa viesteissä ongelmaa onkin vähätelty, ja pistetty jopa naisten liiallisten vaatimusten piikkiin, omakohtaisesti voin sanoa, että lirissä olette. Oman eroni yhdeksi syyksi tuli juurikin nämä temperamenttierot, joihin voit tutustua esimerkiksi erilaisesta kirjallisuudesta. Osa eroista periytyvät jo geeneissä, mutta kyllä kotikasvatuksella on valtava merkitys. Entisen mieheni perheessä oli valtavia käsittelemättömiä traumoja periaatteella "jos asiasta ei puhuta, sitä ei ole olemassa". Itse olen perheestä, jossa sekä fyysinen että henkinen läheisyys on hyvin luontevaa.

Pikkuhiljaa luonteemme erot ajoivat meidät umpikujaan, itse olin erittäin ahdistunut torjunnasta, jota mieheni täysin tahtomattaankin teki. Mikään ei tunnu pahemmalta kuin koskettaessaan oma rakastaan toinen sävähtää. Aivan tahtomattaan, pelkästään siitä syystä ettei fyysinen kosketus ja läheisyys ole hänelle luontevaa...

Joku esitti kysymyksen, miksi valita sellainen kumppani. Alkuaikoinahan rakastuminen sokaisee silmät, ja ajattelee pystyvänsä elämään tiettyjen erilaisuuksien kanssa. Entinen mieheni oli hyvinkin turvallisen ja rauhallisen oloinen tyyneydessään. Pikkuhiljaa ahdistus alkaa kasvaa ja kasvaa, kunnes sydämeen sattuu niin kovaa, että on pakko lähteä pois. Entinen miehenikin muuttui valtavan paljon, mutta ei tarpeeksi, jotta jo syntyneet vauriot välillämme olisivat korjautuneet. Eikä se ole kenenkään vika.

Nykyään itse elän sinkkuna, ja entinen mieheni on onnellinen uuden avovaimonsa kanssa. Yllättäen heidän perhetaustansa ovat samanlaiset, ja varmasti sopivat paremmin yhteen kuin me konsanaan. Toivon heille molemmille kaikkea onnea maailmassa!

 

[mitä]

ongelmaa onkin vähätelty, ja pistetty jopa naisten liiallisten vaatimusten piikkiin,

Ei ole syytä vähätellä tai piikittää.

"syyksi…temperamenttierot"
Oikein! Ei ole syytä myöskään syyttää kenenkään temperamenttia (sitä ei voi muuttaa). Kyllä, se periytyy ja kotikasvatuksella on merkitystä, joskaan ei valtavaa. Sen vangiksi ei tarvitse jäädä.

"valtavia käsittelemättömiä traumoja"
Sellaistakin ihmistä voi rakastaa. Eri asia haluaako elää hänen kanssaan.

"sekä fyysinen että henkinen läheisyys on hyvin luontevaa."
Tämänhän ei tarvitse liittyä juuri puhumiseen.

"Pikkuhiljaa luonteemme erot ajoivat meidät umpikujaan,"
Näin usein käy. Onko asialle tehtävissä jotain? Jos on niin mitä?

"ahdistunut torjunnasta,…Mikään ei tunnu pahemmalta kuin koskettaessaan oma rakastaan toinen sävähtää. Aivan tahtomattaan"
Onko tahaton säpsähtäminen torjuntaa? (en ymmärrä)
Ymmärrän että se voi yllättää ja voi säpsähtää itsekin.

Mieleen tulee äitini, joka reagoi samoin ja miehensä koskettelu hänen puoleltaan loppui. Isäni lapsuudenkodilla voi olla merkityksensä, mutta kun ottaa huomioon että hänen nuoruutensa ja suuri osa elämää kului sodassa, missä kaikki yllättävä saattoi merkitä ehkä kuolemaa ja kosketus varmaa kuolemaa, on selvää että valtavia traumoja oli. Kuinka käsitellä niitä ja kenen kanssa?


"miksi valita sellainen kumppani … rakastuminen sokaisee silmät"
Harvinaisen oikein! Miksi siis tehdä toisesta syntipukki?

"ajattelee pystyvänsä elämään tiettyjen erilaisuuksien kanssa."
Taas oikein! Lainatakseni Alberonia:

* Rakastuminen pyrkii yhteensulautumiseen, kahden erilaisen ihmisen yhteensulautuneeseen fuusioon. Toisaalta rakastumisen edellytys on vastakohtaisuus, rakastuminen on tahtoa ja voimaa voittaa tämä vastakohtaisuus, joka kuitenkin on olemassa. *

* Rakastettu kiinnostaa siksi että hän on erilainen kuin kukaan muu. Tämä ominaislaatu, tämä ainutlaatuisuus, vain korostuu rakastumisen aikana. Myös me itse haluamme tulla rakastetuksi siksi että olemme ainutlaatuisia, epätavanomaisia, korvaamattomia; ehdottomasti oman itsemme tähden. *

Tämä kaikki "hyvä pyrkimys" hukataan kun rakastuminen loppuu. Ja kun rakastuminen loppuu, silloin viimeistään olisi rakastamisen aika, alkaa rakastaa sitä erilaista, hänen itsensä tähden. Mutta hän ei olekaan korvaamaton… enää.


"turvallisen ja rauhallisen oloinen tyyneydessään…ahdistus alkaa kasvaa…sattuu…pakko lähteä pois."
Ei sitten pystykään siihen mihin toivoo kykenevänsä. Silloin toisen pitäisi…

"miehenikin muuttui valtavan paljon, mutta ei tarpeeksi"
…mutta hänkään ei pysty.

Omaa osuuttasi en lähde rääpimään, niinkuin tapana on. Koitit varmaan minkä taidoit ja se siitä.


"syntyneet vauriot… Eikä se ole kenenkään vika."
On yhdentekevää onko vikaa tai ei, mutta se on ratkaisevaa, kenessä vikaa nähdään. Se vaikuttaa siihen miten selviydytään vai selviydytäänkö mitenkään.


"onnellinen uuden avovaimonsa kanssa…perhetaustansa ovat samanlaiset…sopivat paremmin yhteen kuin me"
Helpottaa toki. Erilaisuus on SUURI haaste. Siihen rakastuminen meidät pakottaa.
Täytyykö sen kanssa tulla toimeen? Joku taistelee itsensä voittaakseen ja onnistuu, toinen ei edes yritä ja odottaa jo uutta rakastumista kolmanteen. Miten senkin asian tulisi olla, en minä tiedä!

On kuitenkin perkeleellistä että toisesta tehtaillaan tunteetonta ja lähes rikollista, kun tämä ei mitä ilmeisimmin sitä ole, eikä edes mahdollista olla.
Kun itse "kaivoi sitä verta nenästään", samalla toiselle kävi yhtä ohrasesti, eikö millään voi kiittää siitä mitä oli, ja pyytää anteeksi ettei pärjännytkään sen erilaisuuden kanssa, mitä niin kovasti etsi ja valitsi. Eikö voi jatkaa matkaansa nuijimatta vielä mennessään?

Äidiltäni olen oppinut miten räksytetään ja isältäni, en suinkaan sitä miten onnistutaan, vaan sen miten huonosti voi käydä. Senkin kuinka niellään, kaikki se mitä tulossa on, jätetään kostamatta, ja lopuksi nuollaan. Mitä siitäkin sitten syntyy kun nämä osaa? (*syvä, hiljainen huokaus*)


"lirissä olette."
Täysin oikein. Niin olemme, mutta niin olette tekin. Ihan samassa lirissä.
Viittiskös tota ny oikeesti miettiä, vai panisko vaan auringon laskuun?

 

[ÄLÄ]

TEE MITÄÄN, JOS TUNTEET PUUTTUVAT. NIIN MINÄ TEEN.

 

[Noona]

Menkää ihan totta ihmiset pariterapiaan, sieltä saa ammattiapua. Ei täällä noin tiukat solmut aukea.