V
vierailija
Vieras
En tiedä mitä tehdä. Löin äsken esikoistani, nelosluokkalaista. Läimäytin pepulle harjanvarrella ja myöhemmin raahasin ranteista väkisin sänkyyn. Ikinä ennen en ole näin tehnyt, ja nyt koen sellaista tuskaa tapahtuneesta, että mietin tekeväni itsestäni lastensuojeluilmoituksen. Tekisi mieli vain lähteä, parempi olisi perheellä ilman minua. Mutta mihinpä lähdet. Kotona on viisi lasta, osa omia, osa meillä hoidossa. Eropäätös tehtiin eilen ja mies lähti viihteelle kavereidensa kanssa täksi yöksi. Lapset ei erosta tiedä, mutta kotona on ollut vaivautunut tunnelma jo kuukausia. Emme riitele miehen kanssa, meillä ei van ole enää mitään yhteistä.
Mitkään selitykset ei tässä tilanteessa auta, mutta vähän taustaa: sairastan masennusta, ja hoitotasapaino on ollut ihan hyvä, vaikka en ihan itseni ole vielä ollutkaan. Esikoiseni on erityistarpeinen lapsi, jolla menee välillä ihan kuin tavallisilla lapsilla ja välillä sitten huonommin. Huonommin tarkoittaa sitä, että hän ylikuormittuu jostain (kouluongelmat, väsymys) ja alkaa käydä pari vuotta nuoremman siskonsa kimppuun ja tappelemaan meidän vanhempien kanssa joka asiasta. Ja tappeleminen tarkoittaa sitä, että hän suuttuu esimerkiksi pelikiellosta niin, että huutaa ja tiuskii tuntitolkulla, tekee tahallaan ilkeyksiä, uhittelee meillekin ja uhmaa kaikkia käskyjä. Ja tällä kertaa minä en enää jaksanut. Ja minä löin. Ja raahasin ranteista sänkyyn, että saisin edes jotenkin tilanteen poikki. Jäähy ei tehonnut, puhelintakavarikko ei tehonnut, mikään ei tehonnut. Ja minun piti saada neljä muuta lasta nukkumaan.
Mitä minun pitäisi tehdä? Teenkö ilmoituksen vai kerronko asiasta terapeutilleni parin viikon päästä? Perheneuvolaan on aika kuukauden kuluttua. Siellä tästä pitäisi ainakin kertoa, mutta pelkään etten saa lasten huoltajuutta vaikka tiedän, että miehestäni ei heidän yksinhoitajakseen ole. Olisiko parempi antaa tämä yksi lapsi huostaan siksi aikaa, että asiat järjestyy? Toisaalta luulen, että se sysäisi hänet vielä syvemmälle raivoonsa ja epätoivoonsa. Ja entä jos en saa häntä enää takaisin?
Please auttakaa, olen ihan helvetin yksin
Mitkään selitykset ei tässä tilanteessa auta, mutta vähän taustaa: sairastan masennusta, ja hoitotasapaino on ollut ihan hyvä, vaikka en ihan itseni ole vielä ollutkaan. Esikoiseni on erityistarpeinen lapsi, jolla menee välillä ihan kuin tavallisilla lapsilla ja välillä sitten huonommin. Huonommin tarkoittaa sitä, että hän ylikuormittuu jostain (kouluongelmat, väsymys) ja alkaa käydä pari vuotta nuoremman siskonsa kimppuun ja tappelemaan meidän vanhempien kanssa joka asiasta. Ja tappeleminen tarkoittaa sitä, että hän suuttuu esimerkiksi pelikiellosta niin, että huutaa ja tiuskii tuntitolkulla, tekee tahallaan ilkeyksiä, uhittelee meillekin ja uhmaa kaikkia käskyjä. Ja tällä kertaa minä en enää jaksanut. Ja minä löin. Ja raahasin ranteista sänkyyn, että saisin edes jotenkin tilanteen poikki. Jäähy ei tehonnut, puhelintakavarikko ei tehonnut, mikään ei tehonnut. Ja minun piti saada neljä muuta lasta nukkumaan.
Mitä minun pitäisi tehdä? Teenkö ilmoituksen vai kerronko asiasta terapeutilleni parin viikon päästä? Perheneuvolaan on aika kuukauden kuluttua. Siellä tästä pitäisi ainakin kertoa, mutta pelkään etten saa lasten huoltajuutta vaikka tiedän, että miehestäni ei heidän yksinhoitajakseen ole. Olisiko parempi antaa tämä yksi lapsi huostaan siksi aikaa, että asiat järjestyy? Toisaalta luulen, että se sysäisi hänet vielä syvemmälle raivoonsa ja epätoivoonsa. Ja entä jos en saa häntä enää takaisin?
Please auttakaa, olen ihan helvetin yksin
Kotiapua, sukulaisten apua, naapurapua ? 
