Mitä teen? Mies haluaa erota?

[vieras]

Siis ihan käytännön asioita nyt mietin ennen kuin se romahdus tulee jonka jälkeen en pysty enää miettimäänkään mitään käytännön asioita, mistä aloitan tän rumban? Pitääkö maistraattiin ilmoittaa ekana että muuttaa että saan sitten hakea asumistukea vai missä järjestyksessä tässä edetään? Mä olen niin paskana etten tiedä mitä tekisin, mies majailee kuulemma tässä niin kauan kuin löytää asunnon, en haluaisi että on koska se tekee vaan pahaa sillä ero ei todellakaan tullut minun puoleltani vaan ainoastaa hänen. Olen joutunut elämässäni näitä eroja käymään muutaman läpi mutta joka kerta tuntuu että oma maailma kaatuu, nytkin ennen kuin naimisiin menimme 2 vuotta sitten, sanoin miehelle että minä en sitten enää aio enkä halua erota kun olen jo kerran naimisissa ollut. Nolottaa niin paljon kun kaikki sukulaiset ja ystävät saavat erosta tiedon, taas kerran. Miten tästä oikein jaksaisi eteenpäin??

 

[maitai]

en kyl tiedä yhtään mitä siun pitäis tehdä.jos oisin sinä ni sanoisin miehelle et pakkaa kamas ja häivy.saako kysyä mikä mahtaa olla eron syy.tosin eikai sillä loppupelissä mitään väliä ole mut jos on jokin mitätön asia minkö vois vielä korjata ja yrittää uudelleen.

 

[Seipääntyöntäjä]

Tämä on vähän julma aloitus aiheeseen, mutta jos olet jo monesti eronnut niin miten se käytäntö voi niin vierasta olla?.. *sori :ashamed: *

Mutta asiaan: ensin eropaperit sisään. Ja kun mies muuttaa pois, pidä huoli että hän tekee muuttoilmoituksen. Sen jälkeen asumistukipaperit sisään jos sellaista olet hakemassa.

Onko teillä yhteisiä lapsia?

 

[vieras]

Mun näkökulmasta kyllä on aika mitätön asia kyllä: mies on kyllästynyt mun kitinääni, no ehkä tossa sitten ei kumminkaan ole koko syy koska kyllä mä nyt varmasti voisin sitte muuttua hiukan jos näin olisi mutta ei kuulemma halua enää olla. No on meillä riitoja ollut aina, enemmän ja vähemmän mutta kenelläpä ei, mun mies on kyllä ihan huippu itsepäinen ja minäkin pikkasen niin kyllä yhteenottoja on ollut mutta ei mun mielestä mittä sellaista mistä ei eroamatta selvittäis. En tiedä, tämä on ihan kamalaa, yhteinen 1-vuotias lapsi ja kaikki, miten hän ymmärtää ettei isi enää hänelle heilutakaan aamuisin töihiinlähtiessä ja kotiin tullessa aina juoksi isin syliin. Mä vaan itken vaikka nukkua vielä pitäis kun vauvakin nukkuu että jaksais taas tän todella pitkä tulevan päivän..

 

[vieras]

Tämä on vähän julma aloitus aiheeseen, mutta jos olet jo monesti eronnut niin miten se käytäntö voi niin vierasta olla?.. *sori :ashamed: *

Mutta asiaan: ensin eropaperit sisään. Ja kun mies muuttaa pois, pidä huoli että hän tekee muuttoilmoituksen. Sen jälkeen asumistukipaperit sisään jos sellaista olet hakemassa.

Onko teillä yhteisiä lapsia?

En mä nyt oikeastaan ole kuin 2 kertaa aiemmin samasta asunnosta erilleen muuttanut miehen kanssa, tai no onhan siinäkin jo paljon mutta jotenkin vaan ei niitä muista enää, lapset on vieneet vissiin äidin muistin kokonaan, ja paljon aikaa edellisestä erosta kumminkin niin ei oikein muista missä järjestyksessä pitikään edetä.

 

[maitai]

Mun näkökulmasta kyllä on aika mitätön asia kyllä: mies on kyllästynyt mun kitinääni, no ehkä tossa sitten ei kumminkaan ole koko syy koska kyllä mä nyt varmasti voisin sitte muuttua hiukan jos näin olisi mutta ei kuulemma halua enää olla. No on meillä riitoja ollut aina, enemmän ja vähemmän mutta kenelläpä ei, mun mies on kyllä ihan huippu itsepäinen ja minäkin pikkasen niin kyllä yhteenottoja on ollut mutta ei mun mielestä mittä sellaista mistä ei eroamatta selvittäis. En tiedä, tämä on ihan kamalaa, yhteinen 1-vuotias lapsi ja kaikki, miten hän ymmärtää ettei isi enää hänelle heilutakaan aamuisin töihiinlähtiessä ja kotiin tullessa aina juoksi isin syliin. Mä vaan itken vaikka nukkua vielä pitäis kun vauvakin nukkuu että jaksais taas tän todella pitkä tulevan päivän..

1-vuotiaan vanhemmilla on rankkaa..lapsi on siinä iässä että on takertunut äitiin ja haluaa kaiken huomion.tämä on täysin normaalia ja helpottaa ajan myötä.Jos miehes on tavallaan mustasukkanen kun ei saa sinun jakamatonta huomiotas.näin onkäyny meillä mut mieskin on huomannut että se helpottaa..mielestäni miehes pitäis ymmärtää kitinöittes syy..olet väsynyt ja kiinni lapsessa..ja ehkä miehesi haluaa että kaikki ois niinku ennenkin.teidän kannattais jutella asiasta ja kysyt ihan suoraan.kitinä ei ole eron syy..siinä on jotain muutakin, mitä miehes ei kerro tai ei ehkä halua kertoa tai kehtaa.mut suosittelen juttelemaan..ootte 2 vuotta ollu naimisissa kuinka kauan olette ollu yhdessä?

 

[vieras]

Ei me olla oltu yhdessäkään kuin kolmisen vuotta. Aivan varmasti mies on vähän mustasukkainenkin, vauvastakin, no ei enää niin paljoa kun vauva on jo isäänsäkin niin kiintynyt(mikä tekee tästä vieläkin rankempaa) mutta siis mies on vaan niin älyttömän itsepäinen että kun päättää jotain niin pitää päänsä ja niin näköjään tällä kertaa sitten tässäkin asiassa. Tuntuu ettei hän ajattele nyt muuta kuin vain ja ainoastaan itseään, ei minua ei yhteistä lastamme eikä minun muita lapsiani, vain hänen tunteillaan on merkitystä. Ilmeisesti hänen elämänsä pitää olla mahdollisimman helppo, ei kitiseviä naisia tms. vaan heti ero jos menee vähänkään elämä hankalammaksi. Hänellä on lapsi edellisestä suhteestaan ja mies oli siinäkin suhteessa se jättäjä kun nainen oli ollut se "hankala" osapuoli taas.

 

[maitai]

kuulostaa tutulta tuo miehes käytös..miehes pitäsi kyllä nyt lopettaa nuo lapselliset jutut ja käyttäytyä kuin vastuuntuntoinen aikuinen ihminen..millasen esimerkin hän antaa lapsillekin.et aina ku vähän on riitaa ni otetaan ero tai paetaan muuten vaan paikalta..asioista pitää keskustella...Kun näet miestäs ni yritä keskustella hänen kanssaan.ja ruvetkaa vaikka viettämään niitä parisuhdeiltoja..siitä oli täällä keskustelukin..ehkäpä se sun mieheskin siitä rauhottuu... tsemppiä sulle!! ja kyllä sie pärjäät kävi miten kävi

 

[vieras]

kuulostaa tutulta tuo miehes käytös..miehes pitäsi kyllä nyt lopettaa nuo lapselliset jutut ja käyttäytyä kuin vastuuntuntoinen aikuinen ihminen..millasen esimerkin hän antaa lapsillekin.et aina ku vähän on riitaa ni otetaan ero tai paetaan muuten vaan paikalta..asioista pitää keskustella...Kun näet miestäs ni yritä keskustella hänen kanssaan.ja ruvetkaa vaikka viettämään niitä parisuhdeiltoja..siitä oli täällä keskustelukin..ehkäpä se sun mieheskin siitä rauhottuu... tsemppiä sulle!! ja kyllä sie pärjäät kävi miten kävi

Kiitos sinulle, itkettää heti kun lukee näitä juttuja... En vaan usko että tuota enään saa mitään juttelemaan, sanoinkin aamulla kun oli töihin lähdössä että mä en tunne häntä vissiin kun tolla lailla pakenee eikä suostu asioista puhumaan. Just pari päivää takaisin sanoi rakastavansa mua ja nyt ei tiedä että onko rakkaus kuollut vai ei. Mun exiäni on kyllä kova haukkumaan kun ovat lapsiansa kohtaan välinpitämättömiä eivätkä hoida asioitansa mutta nyt itse meinaa VAAN ottaa ja lähteä selittämättä ja keskustelematta kunnolla asioista.

 

[maitai]

kysy mieheltäs ku tulee töistä että mitä se menettää sillä jos keskustelee asiasta.saisitko lapset hoitoon vaikka illaksi tai yöksi.voisitte jutella rauhassa.Mun mies yhdessä vaiheessa puhui erosta..ihan yllätyksenä tuli mulle..loppujenlopuksi selvisi että hänen mielestään meidän on parempi ilman häntä.Hänellä oli paha masennus ja on muutenkin sellainen että ei puhu jos on paha olla vaan pitää asiat sisällään.juteltiin ja sanoin että en halua kuuta taivaalta vaan pitää tän meidän pienen perheen kasassa.vaikka asuttais veneen alla ja syötäis roskiksesta tärkeintä on se että mull aon lapset ja mies..muulla ei väliä..en tiedä miehestäs mitään mut jotenkin tuntuu et taustalla on nyt jotain muuta, mitä ei suostu sanomaan.sanot sille tai huudat se on parempi.et rakastat sitä ja haluat auttaa jos joku on hätänä.laitan tän jutun talteen..tulet vaikka kertomaan miten kävi.me oltiin miehen kanssa yhessä n.2 vuotta kun esikoinen syntyi..lapsi kun oli 1 vuotta ni se vuosi oli ihan hirveää..ero oli lähellä.ja monta kertaa lenti kihlasormukset seinään.puhuttiin ja selvittiin siitä.

 

[äiti 40plusplus]

En noista käytännön asioista osaa sanoa mitään, mutta sen sanon, että eihän se itseasiassa sukulaisille kuulu (vaikka taatusti tulevat sipisemään selän takana!). Sinä elät omaa elämääsi ja he elävät omaansa. Se siinä tietysti on että minkä verran tarvitset nyt sukulaisten tukiverkkoa eli siinä mielessä tietysti asiallinen suhtautuminen sinun puoleltasi, vaikka toiselta puolelta saattaa arvosteluja tullakin (jos aiot tarvita mummoa, tätiä ym lastenhoitajaksi).
ja suo anteeksi, älä suutu, mutta kun suoraan asian mainitsit aikaisemmista eroistasi, niin mieti jatkossa tarkkaan miten ja millaisen "miehen mukaan lähdet". Helpompi on ollut varmaan aikanaan ilman lasta pakata kassinsa ja impulsiivisesti lähteä ja solmia uusi suhde.
Kannattaa (vaikka jälkiviisaus on varmaan monta kertaa turhalta tuntuvaa) miettiä sitä mikä oli eron lopullinen syy ja oliko itsessäkin syytä (jos on eronnut aikaisemmin tai muuttanut toisen luota pois) jotta ei samoja virheitä elämässään enää tämän jälkeen tekisi.

 

[raparperitaivas]

Minä olen just vasta hiljattain eronnut, niin hiljattain etten vielä ole edes ehtinyt muuttaa sinne omaan uuteen kotiin. Mutta käytännön asiat meni niin että ensin etsin asunnon itselleni, kun se juttu oli selvä tein heti muuttoilmoituksen maistraatille (menee pari päivää ). Sen jälkeen marssin tekemään uuden sähkösopimuksen ja sen jälkeen meni KELAlle ja kerroin tädille mikä on homman nimi ja pyysin kaikki mahdolliset paperit mitkä pitää täyttää. Täytin ne paikan päällä ja toimitin pyydetyt liitteet. Elatuksesta ja huoltajuudesta tehtiin sopimus eilen. Tämän kuun loppuun mennessä olen kamani täältä pois raahannut. Tsemppiä kovasti tulevaan, koitahan jaksaa. Suosittelen myös ainakin yrittämään keskustelua miehen kanssa että mikä on syy ja voisiko asiasta vielä keskustella. Meillä ei voinut. :hug:

 

[vieras]

Kiitos edellisillekin vastaajille. äiti 40plusplus: en tosiaankaan ajatellut että joudun tämän miehen kohdalla miettimään mitään tällaista, hän on niin kunnollisuuden perikuva kuin vain olla voi ja aivan vastakohta exilleni: ei juo, polta, ole väkivaltainen, käy töissä ja pitää työssäkäymisestä todella paljon, on antelias ja hyvä keskustelukumppani(joissakin asioissa, ei näköjään eron sattuessa). Ja toki aivan varmasti minussakin vikani on, sitä en mene kiistämään mutta kaikki eroni tätä ennen on kyllä liittynyt johonkin tosi pahaan: pettämisiin tai väkivaltaan(miehen puolelta) eli ei nyt voi suoranasesti ainakaan sanoa että minun luonteestani johtuisi. No mutta en tiedä, väsynyt olen kun en kuuden jälkeen unta saanut ja olen tottunut pienen kanssa ainakin yhdeksään nukkumaan ja nyt täytyy vielä jaksaa koko raskas päivä.

 

[vieras]

Nostelen josko jollain olisi vielä jotain näkemyksiä asiaan.

 

[vieras]

Ehdotapa miehelle että muuttaa aluksi omilleen ilman että virallisesti eroatte. Joskus sellainen kuukauden yksinolo saattaa selvittää pään ja avata silmät menetykselle. Lopullisia päätöksiä ei kannata tehdä hätiköiden. Mustan ja valkoisen välissä on harmaatrakin you know!

 

[pikasesti]

vaikeehan sua on auttaa,jos miehes ei ole yhteystyö haluinen.
Yritä nyt saada sen kanssa jonkin sortin keskutelu aikaiseks.Taikka pistät tekstiviestiä meneen pitkin päivää.Kirjoita kirje,jonka saa lukea tultuaan töistä.Siinä tapauksessa,jos näet ettei toista saa keskusteluun mukaan.
Molempia suhteeseen tarvitaan.Yksin ei ylläpitää voi.
Nin ja jos edelleen miehes haluaa erota.Ite käsket hommata asunnot ym.
Järjestä lapsi hoitoon,että saatte kahdenkesken väline selvittää.

 

[vieras]

Luulisin kanssa että toi hetken erillään olo tai asuminen voisi avata miehen silmät koska kun me tänä kesänä oltiin lasten kanssa oltu 2 yötä pois koto yhellä leirillä niin mies oli jo niin ikävissään että tuli sinne viimeiseksi yöksi. Mutta sekin tässä on hiukka hupaisaa että asuntoja olisi vapaana jo nyt mutta kun 2 paikkakunnan tärkeintä asuntotoimistoa on loppukuun suljettu ja mun pää ei kestä tätä tilannetta mitään kahta viikkoa kun ei se tunnu kestävän edes yhtä päivää, että mies tulee kotiin ja ei olla yhdessä kumminkaan ja mun sydän itkee verta ja mies ei puhu jne.

 

[vieras]

Käypä sitten yksipuolinen keskustelu hänen kanssaan tai kirjoita vaikka kirje. Sano hänelle, että aikuisen miehen on pystyttävä kantamaan vastuu teoistaan. Hän on sinua luvannut rakastaa ja jos rakkaus loippuu pitää antaa kunnollinen selkitys. Epätietoisuudella kiduttaminen on lapsellista! Hänellä on vastuu myös oman lapsensa hyvinvoinnista ja jos äiti on onneton, on lapsikin.

Jos hän todella on sitä mieltä että haluaa vain ja ainoastaan erota (ei harkita tai asua erillään jonkin aikaa) niin sitten kerää tavaransa ja lähtee oitis eikä jää siihen hengailemaan. Työssä käyvällä miehellä on varmasti varaa ostaa vaikka teltta pihalle.

Ja sinä sitten. Lakkaa voivottelemasta. Teillä on ihan selvästi ihme peli meneillään minkäö sinäkin osaltasi sallit kun et tee ehtoja selväksi. Sääli ei auta. Luulenpa että mies oikein odottaa että anelisit ja lupailisit mitä tahansa jotta hän jäisi.

Kaikesta huolimatta toivon että voitatte vaikeutenne ja pysytte yhdessä.

 

[vieras]

En usko et mies niin vain lähtee vaikka telttoja on kaksin kappalein kun siihen hän varmasti vetoaa jos se paikka tulee että yhdessä tässä on asuttu ja vuokra maksettu tältä kuulta. Ja varmasti mies odottaakin että minä anelen, ja mitä voin tehdä muuta jos haluan hänet pitää kuin anella, se on hänen tyylinsä, hän kun ei ala anteeksi pyytelemään se on selvä. Sitähän minäkin toivon että voittaisimme vaikeudet ja jatkaisimme yhdessä mutta näköjään mies ei sitä halua. Parasta olisi jos voisin lähteä vaikka siskoni luokse toiselle puolelle suomea hetkeksi niin saisi mieskin hengähtää mutta auto on miehen ja bussimatkat on niin älyttömän kalliita ja pitkiä.

 

[vieras]

En usko et mies niin vain lähtee vaikka telttoja on kaksin kappalein kun siihen hän varmasti vetoaa jos se paikka tulee että yhdessä tässä on asuttu ja vuokra maksettu tältä kuulta. Ja varmasti mies odottaakin että minä anelen, ja mitä voin tehdä muuta jos haluan hänet pitää kuin anella, se on hänen tyylinsä, hän kun ei ala anteeksi pyytelemään se on selvä. Sitähän minäkin toivon että voittaisimme vaikeudet ja jatkaisimme yhdessä mutta näköjään mies ei sitä halua. Parasta olisi jos voisin lähteä vaikka siskoni luokse toiselle puolelle suomea hetkeksi niin saisi mieskin hengähtää mutta auto on miehen ja bussimatkat on niin älyttömän kalliita ja pitkiä.

No tottahan mies joka haluaa muijasta ja mukulasta eroon on valmis heidät toiselle puolelle Suomea kuskaamaan. Kysy vaan. Miehen silmissä näytät varmasti surkeammalta ja vähemmän tavoittelemisen arvoiselta jos pyytelet ja rukoilet häntä jäämään. Lopeta se ja suuntaa katseesi tulevaan.
Itsevarma ja iloinen nainen saa paremmin miehen pään kääntymään. Usko pois. On sitä elettyä elämää täällä muillakin takana.

 

[vieras]

En mä nyt suoranaisesti rukoillu ole miestä jäämään mutta sitä olen koittanut sanoa että miettii nyt hyvin tarkkaan että haluaako hän nyt oikeasti tätä, ja kun hän aamulla sanoi ettei halua olla enää niin mun olis mieli tehny lyödä sitä, koska on luvannu mua rakastaa loppuun asti viimeksi pari päivää takasin, ja sanoinkin sille sen tai repiä sen vaatteet rikki, aika noloa mutta minkäs teet kun tunteilla leikitään.

 

[sivullinen]

Mene mirror leikkimään nyt sitä "täydellistä" kotileikkiäs ja jätä ihmiset rauhaan joilla on muutenkin huono olla. Sun kommenttisikaan eivät vaikuta kovin aikuismaisilta joten se siitä.

 

[vieras]

En mä nyt suoranaisesti rukoillu ole miestä jäämään mutta sitä olen koittanut sanoa että miettii nyt hyvin tarkkaan että haluaako hän nyt oikeasti tätä, ja kun hän aamulla sanoi ettei halua olla enää niin mun olis mieli tehny lyödä sitä, koska on luvannu mua rakastaa loppuun asti viimeksi pari päivää takasin, ja sanoinkin sille sen tai repiä sen vaatteet rikki, aika noloa mutta minkäs teet kun tunteilla leikitään.

Joo mä ymmärrän. Ehkä ois sitten paras jos voisit vaihtaa maisemaa vähäks aikaa vaikka sinne siskon luo.
Vähän tuntuu et mies testaailee sua vaikka tommonen onkin lapsellista

 

[Autumn]

Kurja tilanne teillä :/ En minäkään tähän osaa mitään oikeanlaista neuvoa sanoa, mutta itse sinun tilanteessasi tekisin niin että, jos kerta mies ei ole valmis keskustelemaan mistään ja ei edes kuuntele, niin kirjoittaisin ajatukseni parerille. Ja lähtisin jonnekkin lasten kanssa vähäksi aikaa. Vanhemmille, kaverille, sisaruksieni luo. Kuka nyt meidät vaan vastaan ottai..
sanoisin miehelle vaikka sit siinä paperilla, et missä ollaan ja milloin tullaan ja kehoittaisin häntäkin miettimään ihan yksin ja rauhassa asioita. Monesti vaan tuollainen välimatka voi muuttaa ajatuksia.
Toivon, että saatte selvitettyä asianne :hug:

 

[vieras]

Sinne siskolle kyllä voisin mennäkkin, ei oikein muuta paikkaa joka olisi tarpeeksi kaukana täältä kotoa mutta ne matkat on niin älyttömän pitkät ja nyt kun ei voi oikein mieheltäkään pyytää rahaa että maksais matkat tai ei kehtaa pyytää ja talous kun on aika pitkälti hänen rahoilla pystyssä pidetty kun itse olen kotona vielä. Varmasti auttaisi kyllä asiaa välimatka.