Mitä teen tuon miehen kanssa?!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja loppuunpalanut
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
L

loppuunpalanut

Vieras
Päivittäin saan olla iltaan asti kahdestaan lapsen kanssa, keskellä ei mitään... Mies ei osallistu kotitöihin ja käyttäytyy kuin lapsi omien jälkien siivoamisen suhteen (eli ei siivoa ollenkaan). Mä olen 4vuotta odottanut, että tuo äijä menis töihin tai kouluun mutta ei, ei tunnu saavan sitä mitenkään aikaseksi.
Tämä rupukylä on sille niin rakas, ettei se halua muuttaa täältä minnekään. Päivät pitkät rassailee autoja porukoittensa pihalla ja käy keskustassa ajelemassa tai mitä lie tekemässä...
Mä en jaksa tätä enää, turhia lupauksia lupausten perään, siksi ehkä olen vielä tässä... Olisin lähtenyt jo aikoja sitten, jos meillä ei olisi lasta.

Mitä h*lvettiä mä tolle sanon että saan sen ottamaan tämän elämän vakavasti?! Ikinä en uskonut sortuvani siihen, että haukun mieheni, mutta kyllä nyt on jo PAKKO!! Välillä vaan silmät aukeaa ja eteen lysähtää tää kylmä typerä totuus mitä mä elän päivä päivältä.. Paskinta tässä on, kun tuo ukko on muuten mukava ja hyvä jätkä, mutta ei tunnu liikenevän energiaa mihinkään vähänkään vastenmieliseen asiaan.
 
Tässä mielentilassa sanoisin tökkää se pihalle..

Mutta ootteko koittaneet puhua?Koittakaa kehittää jotain yhtieistä,perheen kanssa yhteistä juttua?
 
sehän siinä onkin, kun ei sitä tunnu kiinnostavan mikään, mikä normaalissa perheessä tehdään... Kaikkeen on jokin hemmetin tekosyy, väärät kengät, väärä takki, ei ole bensaa...
 
Siivousjako kannattaa jo miettiä ennen lasta tai mielellään jos ennen ku muuttaa yhteen. Meillä päätettiin ihan heti ku muutettiin yhteen että yhtä paljo tehdään kotitöitä ja sama pätee myös lapsen hoitoon.
 
Voi toi kuulostaa niin tutulta.Mä joudun kans oikeestaan aina olemaan yksin mun 2 lapsen kanssa.Mies ei tääläkään osallistu kotitöihin millään lailla,ei vaikka olis töistä kuinka pitkään vapaalla.
Ei edes viitti nukkua täälä sisällä talossa vaan nukkuu autotallissa (sielä on sohva,kahvinkeitin yms..)Joten autotalliin ei voi ajaa autoa,koska se on miehen "oma yksiö".Ja kaiken lisäks juo joka ilta yleensä muutaman kaljan (viikonloppuisin vähä enemmän).
 
"hei", joo niin meilläkin sovittiin, mutta eihän niissäkään asioissa voinu mies pitää puheitaan... Vois tässä vaiheessa sanoa että aika kusetettu olo.
 
En vaan tajua, miten olet alunperinkään päättänyt hankkia sen lapsen juuri tuon miehen kanssa.

Jos tykkäät olla palkattomana kotiorjana 24 h/vrk, niin jatka toki samaan malliin. Ilmainen neuvo: Ei kannata odotella, että sun mies oma-aloitteisesti korjaa tilanteen. Jos haluat jotain parannusta, niin tee se aloite itse!

(Sinun tilanteessasi olisi lähtenyt jo aikaisemmin kuin 4v sitten, mutta tämä ei ole mikään neuvo, koska me ollaan varmaan aika erilaisia ihmisiä muutenkin.)
 
kato areenasta tuo tämäniltainen Akuutti, siellä oli lopussa juttu semmoisesta suht tuoreesta pariterapiasta, jossa nimenomaan keskitytään siihen miten molempien turvallisuudentarpeisiin vastataan. Eli ei pidä juuttua tuijottamaan noita riitojen aiheita, vaan etsiä niiden perussyitä. Eli kun se noidankehä lähtee syntymään, että sulla ei ole turvallinen olo koska mies väistelee ja lupailee ja tyynnyttelee senverran että pysyt riittävän hiljaa, niin tarvitaan ymmärrystä siitä miten kehä katkaistaan. Mies kuitenkin väistelee sitä enemmän mitä huonommaksi se itsensä suhteessa tuntee.

Tärkeintä on alkaa toimia toisin, että kelkka kääntyy. Muuten te jatkatte tuota kunnes jompikumpi tai molemmat masentuu tai alkaa etsiä elämänsisältöä toisaalta, ja vaikka itse onnistuisitte asiaintilan kestämään, lapset maksaa molemmissa vaihtoehdoissa loppulaskun. Useimmilta ihmisiltä ei vaan taida toisin toimiminen onnistua ilman ulkopuolista apua, ei riitä nokkeluus ja rauhallisuus ja itsetunto (ja tuo kissa ja hiiri -leikki kuluttaa joka päivä niitä kaikkia)

Ei pidä pitää jaksamista ja sietämistä tavoitteena, niinkuin nyt joudutte molemmat tekemään. Ei pidä sietää vaan etsiä muutosta ja vaatia molemminpuolin ihmisen arvoista elämää ja kertoa toiselle, mitä se tarkoittaa
 
olen tyhmä ja helposti ympäri puhuttavissa :( Siksi ehkä olen vielä tässä... Mä mietin eroa aika usein, mutta pelkään sitä kuinka jaksaisin ihan täysin yh:na...
 
Loppunpalanut: se yh:na olo on loppujen lopuksi helppoa...helpompi olla lapsen kanssa yksin kuin ison vauvan ja lapsen kanssa perheenä..

Ite läksin 2009 paskasta liitosta,kolmen lapsen kanssa,ja päivääkään en ole katunut!Ei tarvi kerätä isoja likasia vaatteita,ei olla vain lakananlämmittäjänä ja kotiorjana..Tosin mun liittoni sotki myös miehen väkivaltaisuus..
 
Mies pitää saada tajuamaan, että et ole hänen äitinsä etkä kotiapulainen. Minä tekisin työvuorolistan seinälle. Eikö teistä kumpikaan käy töissä? Vai elätätkö myös miehesi?
 
Juu ei kumpikaan, mulla loppui keväällä äitiysloma. Tällä paikkakunnalla ei ole mulle järkeviä töitä, lähinnä pääsisin siivoamaan, muttei niistä ole rahallista apua kun päivän pituus on 4tuntia ja reilu 40km päivisin työmatkaa. Eli mulla menisi bensoihin mun palkat... Haluaisin muuttaa pois, mutta eihän sitä nyt voi... Pakko myöntää, että kun mies oli vkl:pun sukulaisissa, oli jotenkin helpompi ja vapaampi olla, oli aika stressitön olo. Ei tarvinnut ilmoitella menoistaan tai tuloistaan jne... :) Ei ollut likasia sukkia lattioilla ja täällä oli ihanan siistiä :)
 
Loppunpalanut: se yh:na olo on loppujen lopuksi helppoa...helpompi olla lapsen kanssa yksin kuin ison vauvan ja lapsen kanssa perheenä..

Ite läksin 2009 paskasta liitosta,kolmen lapsen kanssa,ja päivääkään en ole katunut!Ei tarvi kerätä isoja likasia vaatteita,ei olla vain lakananlämmittäjänä ja kotiorjana..Tosin mun liittoni sotki myös miehen väkivaltaisuus..

Tuo tosin oli se isoin juttu. Onneksi läksit.
 
[QUOTE="juupsis";22191831]Miten se "täysin yh" eroaisi nykyisestä?[/QUOTE]

Tää ei ollut siis vittuilua vaan ihan aito kysymys. Eli osallistuuko mies lasten hoitoon? Onko teidän suhteessa hyviä asioita, joita haluaisit säilyttää elämässäsi?

Jaksuja!
 
ihana isä on lapselleen, kunhan vaan olisi läsnä :( Käy eniten tuota pikkuista sääliksi, kun jotkut päivät saattaa mennä oikeasti niin ettei näe isäänsä ollenkaan! Joka toinen aamu tuo mies herää lapsen kanssa, mutta kun saa päiväunille, niin samantienhän sitä pitää juosta autolle ja lähteä.
 
Siis ei töissä eikä koulutusta ja rassailee autoja porukoiden pihassa? Ikää just ja just 18? Ei taida olla lapsesta isäksi. Tee LAPSELLESI palvelus ja lähde kävelemään.
 

Yhteistyössä