Mitä teen

[pääni miettii]

Olen ollut huoran kanssa naimisissa. No, en mennyt huoran kanssa naimisiin, vaan hän ajatteli, että kerran täällä vain eletään ja alkoi toteuttaa naiseuttaan.

Ongelma on se, että lapseni, toinen heistä on hyvin minun näköiseni ja tunnistan hänessä minut, mutta siihen se jääkin. Voiko muuta lapset tulla johonkin äitinsä sukuun, kun ovat niin eri näköisiä.
Tuntuu typerältä, että olen ollut lapsieni kanssa paljon ja pyrkinyt antamaan heille kaiken minkä voin, mutta nyt minusta tuntuu siltä, että kenen lapsista minä kannan huolta? Omistako? Ovatko he todellakin minun lapsia? Jos tekisin DNA- tutkimuksen ja siitä ilmenisi, että en ole ollut lähimaillakaan, kun lapsi on siitetty, niin mitä minä teen. Kenet "lapseni " perii ja kerronko hänelle totuuden, että isäsi on varmaan joku kiertävä insinööri ja jokin muu häntäheikki.

Pitäisikö kaikkien isisen teettää tutkimukset, että ovatko he todella isiä?

 

[isän lapsi]

Jos olet lapset kasvattanut, et voi heitä jättää. He ovat sinun.

Jos suhde vaimoosi on huono, jutelkaa ja vaikka erotkaa jos siltä tuntuu. Älä kuitenkaan satuta lapsiasi tyhmillä epäilyillä

 

[wefwegwg]

Huomaa että "isän lapsi" on nainen. Naisille kävisi mainiosti sellainen, että miesten ei pidä välittää jos vaimo onkin tehnyt lapsia jonkun muun kanssa. Kävisikö se naisille, että synnytyksen jälkeen vauva vietäisiin muiden vauvojen joukkoon ja kotiin lähtiessä synnytyslaitokselta annettaisiin mukaan joku vauva? Ei kai sillä niin väliä ole, vauva kuin vauva?

Ei lasten tarvitse tietää testistä. Eikös sen saa vaikka nenäliinasta tai juomalasin reunasta, pyyhkäisee sillä testaukseen tarkoitetulla vanupuikolla vähän dna:ta ja pyyhkäisee toisella puikolla oman poskensa sisäpintaa ja lähettää ne puikot labraan ja tulokset tulee huomaamattomasti postitettuina? Tai jotenkin noin se menee.

 

[Leena]

Oli se sitten salassa tehty tai aivan rehellisesti tehty dna tesi niin kielteisen tuloksen saatuaan ap siis olisi valmis hylkäämään nämä lapset?

Tässä on nyt kyllä aikamoinen ristiriita..en siis missään nimessä hyväksy naisen toimitaa pettää miestään ja jopa tehdä lapsia toiselle ja sitten valehdella siitä sekä lapsille ja miehelle.Ala arvoista toimintaa!

Mutta sekin menee mielestäni ala arvoiseksi että mies hylkää lapset isyyden tutua julki, mielestäni testi on oikeutettu ja miehellä on täysi oikeus tietää ovatko lapset hänen...mutta suru tulee puseroon kun ajattelee mitä nämä syyttömät lapsukaiset joutuvat kokemaan. =( Kun eihän se heidän syynsä ole.

Mikä olisi sitten oikein? Se onkin kymppitonnin arvoinen kysymys.Voisiko ap edes harkita että jäisi näille lapselle isähahmoksi? Kun maailma on tarpeeksi kylmä paikka muutenkin ja vielä jos näiden lasten biologinen isä on täysin tuntematon, on tämä entistäkin kylmempi paikka heille.
Jos nyt perintöä ajattelee niin voisiko testamenttiin laittaa pykälän jossa on tämä selvitetty isyys ja määrätä saajaksi sitten sen kenet ap siihen haluaa, ei välttämättä nämä lapset?

Olisi väärin rangaista lapsia heidän äitinsä tymhyydestä.Mutta en suoriltakäsin kyllä olettaisi että mies kantaisi vastuun...vaikeaa. =(

 

[hoh hoijaakkata]

Missäs se ap sanoi lapset hylkäävänsä? Onko se hylkäämistä jos tietää,että nämä lapset eivät tule perimään (jos eivät omia ole)? Voihan sitä lasten elämässä olla läsnä ja osallisena edelleenkin, jatkossa vain tietää, missä seistään, eikä tarvitse tuntea itseään nenästä vedetyksi.

 

[Reaaliteetteja]

Jos lapsi on siitetty avioliitossa, on puoliso lasten laillinen isä. Se on laissa. DNA ei siihen vaikuta. Siten kaikki lapset ovat samanveroisia myös perimysasioissa.

Kuules ap. Sinun lapsesi ovat lapsiasi, olkoon vaimosi sitten mitä tahansa. Katkeruuksissasi ja tunneryöpyssä nyt piehtaroit. Rakasta lapsia kuten ennenkin ja jätä tutkimiset sikseen. Raukaudestasi saat vastalahjan, lasten rakkauden ja kiintymyksen. Eikö se ole tuhat kertaa parempaa, kuin alkaa erottelemaan heitä sen perusteella, keneen ovat tulleet? Lapset ovat kaikkeen täysin viattomia. Muista myös, että lasten perimään vaikuttaa paitse teidän kahden "tekijän" geenit, myös menneiden sukupolvien perimät vaikka miten kauas taaksepäin. Ominaisuudet niin ulkonäössä kuin muussakin putkahtelevat sukupolvienkin yli.

On kaikkien osapuolten kannalta vahingollista, jos tässä aletaan erottelemaan sisaruksia kasteihin. Jätä sellaiset asiat pois mielestäsi ja pohdi sen sijaan, mitä suhteestanne vaimon kanssa on puuttunut, jos hän on viuhahtanut vieraissa. Sellaista sattuu maailmassa, mutta ei se siihen ole vielä kaatunut.

Korjatkaa parisuhdettanne. Se on AINA kahden kauppa ja molempien soppa kiehuu samassa katilassa.

 

[aina lapset on isän löytäneet]

www.isyystesti.fi

Ei ole isyys kiinni dna:sta. Tai äitiyskään. Vanhemmuus tulee elämisen kautta, yhteisten kokemusten, vastuunkannon ja hoivaamisen.

 

[Jaspis*]

Pitäisikö kaikkien isisen teettää tutkimukset, että ovatko he todella isiä?[/quote]

Minun mieheni ei tarvitse otattaa dna-testiä lapsistaan, ne ovat hänen koska tiedän kenelle/keille on jalkani levittänyt!

Mielestäni sinä olet perheessäsi olevien lapsien isä, vaikka testit muuta osoittaisivat!

 

[exxon]

Mielestäni sinä olet perheessäsi olevien lapsien isä, vaikka testit muuta osoittaisivat!

Periaatteessa kyllä näinkin, mutta yksikään nainen ei kykene käsittämään, miltä miehestä tuntuu olla "aisankannattaja". Se on kunniakysymys.
Lapsi voi kyllä olla toisenkin miehen, kunhan sen tietää.

 

[Jaspis*]

Mielestäni sinä olet perheessäsi olevien lapsien isä, vaikka testit muuta osoittaisivat!

Periaatteessa kyllä näinkin, mutta yksikään nainen ei kykene käsittämään, miltä miehestä tuntuu olla "aisankannattaja". Se on kunniakysymys.
Lapsi voi kyllä olla toisenkin miehen, kunhan sen tietää.

Jos asiaan noin suhtutatuu, niin silloin tietäminen on ok! Mutta on varmaan paljon sellaisia miehiä
jotka hylkäävät myös nuo lapset kun totuus paljastuu!
Lähinnä tarkoitin sitä, ettei se isyys ole ainoastaan vain sitä että oma perimä on lapseen siirtynyt.

 

[hankala juttu]

Minun mieheni ei ole lastemme biologinen isä, ja hän tietää sen. Muutoin hän on kyllä Isä isolla I:llä. Tosin tapasimme mieheni kanssa vasta kun lapset olivat jo muutaman vuoden ikäisiä. Jos eroaisimme (mikä on epätodennäköistä), uskon että hän huolehtisi lapsista kuten tähänkin asti. Hänellä on suuri sydän

Mutta ap:n tilanteessa asia on toinen. Epärehellisyydellä ei pitkälle potkita. Jos olisin ap, haluaisin tietää, vaikka se ei muuttaisi suhdetta lapsiin. Se muuttaisi kuitenkin suhdetta lasten äitiin ja kenties mahdollisen eron sattuessa elatusmaksuihin. Lapsihan saisi nämä maksut sitten kaupungilta jos bio-isä olisi tuntematon.

 

[exxon]

[/quote]
Lähinnä tarkoitin sitä, ettei se isyys ole ainoastaan vain sitä että oma perimä on lapseen siirtynyt.[/quote]

Tiedän. Omasta kokemuksesta.

 

[isin tyyö]

Olisi mielenkiintoista tietää minkä ikäisiä nämä lapset ovat?
että miten he jo ymmärtäisivät asian.

 

[exxon]

Ongelma on se, että lapseni, toinen heistä on hyvin minun näköiseni ja tunnistan hänessä minut, mutta siihen se jääkin. Voiko muuta lapset tulla johonkin äitinsä sukuun, kun ovat niin eri näköisiä.

Meidän pojallamme on kaksi poikaa, joista ensimmäinen on kuin kopio hänestä. Toinen taas on saanut pääasialliset piirteensä äidiltään ja poikkeaa näinollen melkoisesti veljestään. Sanoisin siis, että kyllä veljekset tai sisarukset voivat olla erinäköisiä.

Jos edellinen ei vakuuta, niin entä tämä: vaimoni on yksi kolmosista, eikä hänen siskonsa täydellisesti muistuta häntä, kolmoisveljestä puhumattakaan, joka ei muistuta kumpaakaan.

 

[pääni miettii]

Erottu on jo aikoja sitten. lapset ovat muuttaneet luokseni asumaan. En mitenkään voisi heille edes paljastaa ajatuksiani ja sotkea tilannetta, joka on nyt hyvä. Aion hoitaa isyyteni kunnialla, MUTTA ajatus kaiken kaikkiaan on niin ällöttävä, että en saa sitä mielestäni. Tilannetta ei voi verrata tunnetasolla uusioperheeseen, jossa tunnustetaan tosiasiat. Tässä tilanteessa korostuvat kaikki epärehellisyys , pettäminen, toisen hyväksikäyttäminen. Ex on tahollaan naimisissa, matkustelee ja nauttii elämästä, ei suostu maksamaan elatusmaksuja, nostaa puolet lapsilisistä. P kele sen minkä voin antaa on kasvattaa sitten lapsistani fiksumpia hienoja ihmisiä.

 

[Leena]

Pisteet ap:n pussiin.Olet hyvä ihminen! =)

 

[oikea kohde]

Ex on tahollaan naimisissa, matkustelee ja nauttii elämästä, ei suostu maksamaan elatusmaksuja, nostaa puolet lapsilisistä. P kele sen minkä voin antaa on kasvattaa sitten lapsistani fiksumpia hienoja ihmisiä.

No ehkä sinun on syytä kohdistaa kaikki oikeustoimet silloin EXÄÄSI kohtaan, eikä lapsiasi. Exähän se on joka ei maksa elareita ja vie puolet lapsilisistä (miten tämä on ylipäänsä mahdollista?).

 

[pääni miettii]

Miten on mahdollista? Hyvä kysymys. Miten tämä kaikki on mahdollista? Minä en jaksa tapella, oikeuteen en lähde. Minulle naurettiin, kun pyysin omiani pois. Jos joku tulee minulle väittämään, että kaikki naiset ovat enkeleitä, niin hän ei tiedä millainen on oikea enkeli. Minulle riittää nyt, että teen oikein ja pidän huolta itsestäni, en aio enempää myrkyttää mieltäni, vaan hyväksyn sen, että kaikkiin ei voi luottaa ja he saavat elää omaa elämäänsä parhaaksi katsomallaan tavalla. Minun onnellisuutta ei mitata euroilla.

 

[Niin ihmettelen minäkin?]

Miksei hän maksa elatusmaksuja? Ja toisekseen, mistä olet saanut päähäsi, etteivät luonasi olevat lapset ole biologisesti omiasi? Ainoastaanko ulkoisen olemuksen pohjaltako? Kyllä jonkin muun asian täytyy raksuttaa tai vaikuttaa.

 

[???????????????????]

Kunnalta voi hakea elatusapua, jos äidillä ei ole mahdollisuutta maksaa lapsistaan? Tämä tosin pitää todistaa.

 

[pääni miettii]

Jos ihminen päättää, että hän voi pitää avioliiton ulkopuolisia suhteita. Niin pieni päätös häneltä on, että hän ei maksa elatusmaksuja suosiolla. rahasta ei ole kysymys, koska maksoin hänelle asunnon ja auton erossa.

 

[Taitaa olla ex]

näitä lapsinaisia. Pidä sinä vain huolta lapsistasi, se kantaa pidemmälle. No eihän sitä aivan katkeruudeltakaan voi välttyä, mutta usko pois! Maailma pitää huolen omistaan. Sen minkä taakseen jättää sen edestään....kaikki saavat ansionsa mukaan. Joskus oppikoulu on todella kovaa, kun sen aika tulee ja asiat ymmärtää, aikuisella tasolla. Pidä sinä itsesi miehenä ja avromaailmasi omanasi, vaikka kolhuja on tullut. Varmasti jatkossa osaat arvostaa aivan todella korkealle aikuista naista!

 

[Akkah]

Erottu on jo aikoja sitten. lapset ovat muuttaneet luokseni asumaan. En mitenkään voisi heille edes paljastaa ajatuksiani ja sotkea tilannetta, joka on nyt hyvä. Aion hoitaa isyyteni kunnialla, MUTTA ajatus kaiken kaikkiaan on niin ällöttävä, että en saa sitä mielestäni. Tilannetta ei voi verrata tunnetasolla uusioperheeseen, jossa tunnustetaan tosiasiat. Tässä tilanteessa korostuvat kaikki epärehellisyys , pettäminen, toisen hyväksikäyttäminen. Ex on tahollaan naimisissa, matkustelee ja nauttii elämästä, ei suostu maksamaan elatusmaksuja, nostaa puolet lapsilisistä. P kele sen minkä voin antaa on kasvattaa sitten lapsistani fiksumpia hienoja ihmisiä.

Lapset ovat muuttaneet sinun luoksesi...? Ovat Sinun lapsiasi, jos asia vaivaa _geneettisellä_ tasolla, kannattaa tehdä tutkimus. Kyse on kuitenkin tunnetasolla sinun lapsistasi. Mahdollinen virhe on heidän äitinsä virhe, ei sinun eikä lapsien?
Ja päätös jatkosta on sinun, tietäen tosiasiat on ratkaisu helpompi. Lasten vika ei kuitenkaan ole aikuisten...no, joku, löperyys :/.