V
vihaan miestäni
Vieras
Paha juttu mutta yhä pahenee. Vihaan miestäni niin että ihoni syöpyy häntä katsellessa..olen lamaantunut ja tärisen raivosta.
Mitä tehdä? Sanotaan että "jätä se"..no olen jättänyt jo. Hän on jättänyt minut. Mutta kaikki on pysähtynyt. Emme seurustele, emme harrasta mitään yhdessä emme nuku vierekkäin.
On hyviä hetkiä mutta käytännössä tekisi mieli nipistää ja lyödä, potkia ja kiukkuilla joka päivä, mutta en kehtaa koska mies ei ole tehnyt mitään pahaa. Tavallinen ilkeä ärsyttävä suomalainen juntti mies. Joka myöskään ei rakasta minua romanttisesti enää. Mikäs siinä. Noita riittää joka paikka täyteen. Siinä ei ole mitään ihmeellistä.
Masentaa että piti ryhtyä kimppaan asumaan miehen kanssa. Ja maseentaa että turhaan piti käydä kaikki prosessit läpi päässä ensin rakastua, sitten pettyä ja surra, sitten vihata, sitten vihata enemmän ja lopulta tajuta että tämä oli suuri virhe.
Miten tämän tilan voi enää korjata kun vihaan melkein kaikkia miehiä. Pelkkä ajatus isästäni saa minut kuvotuksen partaalle, oma mies kuvottaa. Ainoastaan tykkään vieraammista miehistä jotka eivät ole vielä osoittaneet luonnettaan koska emme tunne riittävän hyvin.
Ei ole paikkaa minne mennä, ei ihmistä kenelle puhua rehellisesti, koska tällaista asiaa ei voi puhumalla edes kertoa kuinka paljon vituttaa että asun miehen kanssa, tai että olen joskus edes asunut kunhan muutan pois. Joskus huomaan että hyvä että on mies. Jos auto hajoaa tai lamppu särkuu on kiva että on mies. Tai jos olen peloissani. Mihin voi maailmassa mennä ettei joutuisi miehen kanssa kimppaan enää ikinä. Mutta mistä saa seksiä kun nykyään miehetkin haluavat vakavasti seurustella,
jos olen joskus tulevaisuudessa kiinnostunut miehestä, kuinka selitän tälle kiinnostavalla miehelle, että minulla on ollut mies, mutta vihaan häntä, ja että en enää välitä mikä on pettämistä ja mikä on rehellistä, koska mies ei enää kuitenkaan 5 vuoden päästä välitä enää minusta nii miksi pilata oma elämä ja vähäisetkin nautinnot sillä että vieraatkin miehet muka kunnioittavat "perhettä" ja vain kaikki sioista sikaisimmat idiootti ukot olisivat sellaisia jotka eivät välitä. haluaisin pettää että jaksaisin mutta kenen kanssa petän kun kaikki pelkäävät "varattua" naista. Ja ihannoivat parisuhdetta ja luulevat että minulla on surullista, tai että olisi joku mahdollisuus muka parantaa suhde entiselleen, käydä terapiassa ja rakastua uudelleen. Vaikka se olisikin niin en halua, olen tyytyväinen itseeni mutta kaduttaa se moka että piti olla nuori ja tyhmä, miehen pauloissa ja ajatella että mikään ei ole niin tärkeää kun saada oma mies ja muuttaa yhteen. Hyi kuinka onnellisempi olisin ollut jo monta vuotta. Ja ihan sama mikä mies..ei ole sellasita miestä jonka kanssa ei mene sukset ristiin miksi piti luulla että sellaista on pakko kestää jotta saisi muutaman onnen vilahduksen nähdä kerran 10 vuoteen.
Mitä tehdä? Sanotaan että "jätä se"..no olen jättänyt jo. Hän on jättänyt minut. Mutta kaikki on pysähtynyt. Emme seurustele, emme harrasta mitään yhdessä emme nuku vierekkäin.
On hyviä hetkiä mutta käytännössä tekisi mieli nipistää ja lyödä, potkia ja kiukkuilla joka päivä, mutta en kehtaa koska mies ei ole tehnyt mitään pahaa. Tavallinen ilkeä ärsyttävä suomalainen juntti mies. Joka myöskään ei rakasta minua romanttisesti enää. Mikäs siinä. Noita riittää joka paikka täyteen. Siinä ei ole mitään ihmeellistä.
Masentaa että piti ryhtyä kimppaan asumaan miehen kanssa. Ja maseentaa että turhaan piti käydä kaikki prosessit läpi päässä ensin rakastua, sitten pettyä ja surra, sitten vihata, sitten vihata enemmän ja lopulta tajuta että tämä oli suuri virhe.
Miten tämän tilan voi enää korjata kun vihaan melkein kaikkia miehiä. Pelkkä ajatus isästäni saa minut kuvotuksen partaalle, oma mies kuvottaa. Ainoastaan tykkään vieraammista miehistä jotka eivät ole vielä osoittaneet luonnettaan koska emme tunne riittävän hyvin.
Ei ole paikkaa minne mennä, ei ihmistä kenelle puhua rehellisesti, koska tällaista asiaa ei voi puhumalla edes kertoa kuinka paljon vituttaa että asun miehen kanssa, tai että olen joskus edes asunut kunhan muutan pois. Joskus huomaan että hyvä että on mies. Jos auto hajoaa tai lamppu särkuu on kiva että on mies. Tai jos olen peloissani. Mihin voi maailmassa mennä ettei joutuisi miehen kanssa kimppaan enää ikinä. Mutta mistä saa seksiä kun nykyään miehetkin haluavat vakavasti seurustella,
jos olen joskus tulevaisuudessa kiinnostunut miehestä, kuinka selitän tälle kiinnostavalla miehelle, että minulla on ollut mies, mutta vihaan häntä, ja että en enää välitä mikä on pettämistä ja mikä on rehellistä, koska mies ei enää kuitenkaan 5 vuoden päästä välitä enää minusta nii miksi pilata oma elämä ja vähäisetkin nautinnot sillä että vieraatkin miehet muka kunnioittavat "perhettä" ja vain kaikki sioista sikaisimmat idiootti ukot olisivat sellaisia jotka eivät välitä. haluaisin pettää että jaksaisin mutta kenen kanssa petän kun kaikki pelkäävät "varattua" naista. Ja ihannoivat parisuhdetta ja luulevat että minulla on surullista, tai että olisi joku mahdollisuus muka parantaa suhde entiselleen, käydä terapiassa ja rakastua uudelleen. Vaikka se olisikin niin en halua, olen tyytyväinen itseeni mutta kaduttaa se moka että piti olla nuori ja tyhmä, miehen pauloissa ja ajatella että mikään ei ole niin tärkeää kun saada oma mies ja muuttaa yhteen. Hyi kuinka onnellisempi olisin ollut jo monta vuotta. Ja ihan sama mikä mies..ei ole sellasita miestä jonka kanssa ei mene sukset ristiin miksi piti luulla että sellaista on pakko kestää jotta saisi muutaman onnen vilahduksen nähdä kerran 10 vuoteen.
