Mitä tehdä & ajatella?

[Sekopää]

Olen seurustellut kihlattuni kanssa noin 7 vuotta. Parisuhteemme on ollut kaikin puolin hyvä, avoin ja olemme olleet jo vuosia parhaat ystävät toisillemme. Olemme pystyneet puhumaan kaikista asioista ja ongelmista.

Maailmani romahti kuitenkin jokin aika sitten, kun mieheni oli pettänyt kännissä jonkun tuntemattoman naisen kanssa. Kyseessä oli siis harkitsematon yhden yön juttu. Olemme suhteemme ajan puhuneet pettämisestä ja kumpikin on aina vannonut, ettei sitä ikinä toiselle tee eikä voisi tehdä. No, toisin kävi. Mies itse omaehtoisesti kertoi pettämisestä, katui ja pyysi anteeksi. Oli itsekin todella surullinen, pahoillaan ja häpeissään. Oli myös valmis keskustelemaan asiasta ja vastaamaan kysymyksiini, vaikka tilanne oli vaikea.

Pikkuhiljaa olen pääsemässä tuskan yli ja harkitsin anteeksiantoa, sillä suhteemme on muilta osin ollut erittäin hyvä. Puhuin tunteistani ja ajatuksistani miehelleni. Hän kuitenkin yhtäkkiä ilmoitti, ettei enää pysty olemaan kanssani, sillä hän ei kestä omaa pahaa oloaan ja huonoa omaatuntoaan. Haluaisi kuulemma jatkaa suhdettamme, mutta ei vaan pysty. Aiemmin hän oli vielä sitä mieltä, että tekee kaikkensa, jotta pääsemme surun yli ja voimme olla onnellisesti yhdessä. Mies myös lähettää hyvin ristiriitaisia viestejä. Hän on todella kiltti ja kohtelee hyvin, kertoo rakastavansa, käyttää kihlasormusta, mutta silti sanoo ettei suhteestamme voi koskaan tulla mitään.

Kaipaisin siis mielipiteitä tästä ristiriitaisesta tilanteesta. Itse olen niin hämmentynyt ja surullinen, etten enää tiedä yhtään, mitä ajatella tai tuntea. Onko miehen paha olo vain tekosyy eroon? Huomasiko hän kenties, ettei rakastakaan minua niin kuin pitäisi tai että haluaisi olla vapaa? Mitä mieltä te olette tällaisesta tilanteesta? Mitä minun pitäisi tehdä tai ajatella? Kaikki vastaavanlaiset kokemukset ovat erittäin tervetulleita, sillä mieheltäni en muuta vastausta saa.

 

[IIna*]

Minulla tuli heti mieleeni, tekosyy jättämiselle, ennenkuin edes itse siitä mainitsit. Olette olleet jo vuosia parhaat ystävät? Miten rakkaus ja intohimo? Mieleeni tuli jos mies vasta nyt tajusi näitä suhteestanne puuttuvan, petettyään sinua?

 

[Sama vene]

_Tiedän_ miltä sinusra tuntuu. Kuuntele sydäntäsi. Rakkaus kyllä kantaa jos olet valmis antamaan anteeksi asian. Jos puolisosi on valmis keskustelemaan. Jos hän on valmis katsomaan kivun sinussa, koska niitä hetkiä tulee kun itkettää, eikä sille voi mitään vaikka kuinka olisi antanut anteeksi.

Minusta kuulostaa, että teillä on paljon hyvää. Älä usko kyynisiin lauseisiin, vaikka pettäminen tuomitaan jyrkästi, meistä niiiiin moni on sen antanut anteeksi ja oppinut elämään tuskan kanssa, koska kuitenkin on niin paljon hyvää jäljellä.

Anna ajan rauhassa kulua, jos tuntuu pahalta vielä vuoden jälkeen tai jos elämäsi muuttuu pahemmaksi, niin ehkä sitten on aika päästää irti. Älä mieti sitä' asiaa nyt liikaa, äläkä tee hätäisiä ratkaisuja shokissa.

Antakaa nyt aikaa myös toisillenne, tilanne itse näyttää mihin se menossa.

Miestäsi kaduttaa ja toisen surun näkeminen, kun sen on itse aiheuttanut on kova paikka. Siksi ristiriirtaiset viestit.

 

[Sekopää]

Minulla tuli heti mieleeni, tekosyy jättämiselle, ennenkuin edes itse siitä mainitsit. Olette olleet jo vuosia parhaat ystävät? Miten rakkaus ja intohimo? Mieleeni tuli jos mies vasta nyt tajusi näitä suhteestanne puuttuvan, petettyään sinua?

Rakkautta suhteessamme on ollut paljon ja sen olemme molemmat osoittaneet päivittäin sekä sanoilla että teoilla. Lisäksi olemme olleet hyvin omistautuneita (ehkä liiankin) toisillemme ja myös mustasukkaisia. Intohimo ei tosin ole ollut yhtä tulista kuin suhteemme alkuvuosina, mutta toki sitä on ollut ja myös seksiä on harrastettu useamman kerran viikossa. Myönnän kuitenkin nyt, että itse en ole osoittanut intohimoani tarpeeksi.

Tilanne ei olisikaan niin vaikea, jos olisin jotenkin osannut ennakoida ja valmistautua tulevaan. Jos suhteessamme olisi ollut selviä ongelmia ja puutteita, olisi huomattavasti helpompaa. Tällaisessa epävarmuudessa ja -tietoisuudessa on hyvin vaikea elää.

Mikä mielestänne sitten voisi olla se miehen todellinen syy eroon?

Kiitos vielä "samalle veneelle" kauniista, kannustavista sanoista. Niitä tarvitaan tässä epätoivon ja surun keskellä.

 

[sama vene]

Eron syy on selkeästi mielestäni se, että miehesi ei kestänyt aiheuttamaansa tuskaa, ja samaa kuin sinä, hän todennäköisesti rakastaa niin paljon sinua, että hänestä tuntuu, että se pettäminen tulee aina olemaan teidän välissänne.

Anteeksi voi antaa, mutta ei unohtaa. Kuitenkin päivät kuluvat, viikot vierivät. Pahimmalta tuskalta lähtee terä, sitä oppii sietämään.

Ainahan se on niin, että pettäjää syyllisetään eniten (tottakai) ja sitä pettäjä itsekin tekee jos on yhtään normaali ihminen=syyllistää itseään.

Kokeile puhua miehellesi, että unohdatte koko asian hetkeksi, koitatte olla nyt puhumatta siitä. Yritätte löytää toisenne uudestaa. Suhteestanne voi puhua, mutta että asia ei aina menisi siihen pettämisestä pyörittämiseen. Syitä tuskin teistä kumpikaan tulee koskaan todella tietämään, eikä niitä mielestäni kannata liikaa kaivellakaan. Ja _älä_ syytä itseäsi, et voinut sille mitään. Olet ihan yhtä viehättävä ja kaunis kuin ennenkin, olet ihan yhtä hyvä naisena. Vaikka sattuu tuollaista, se ei vie sinusta "pettäjä". Hän on ihan sama mies kuin ennenkin, äläkä koskaan usko, että "kun kerran pettää, pettää aina". Se on sellaisten ihmisten puhetta, jotka eivät osaa/halua/pysty/ymmärrä käsitellä tilannettaan.

 

[sama vene]

Liian nopeat sormet

Niin siis piti tuohon loppuun vielä sanoa, että vaikka tuollaista sattuu, niin se ei vie sinusta mitään, vain teidän suhteestanne. Ja miehesi ei ole vain "pettäjä" jne.

Nämä on omasta elämästä. Totuus vain on se, että siihen, että todella sisäistää nämä asiat on pitkä pitkä tie. Mutta elämä opettaa, se lienee kaiken tarkoitus?

 

[Kuten myös]

Samassa tilanteessa ollaan. En vaan jaksa uskoa miten joku voi tehdä noin...Tällaista pahaa oloa en uskonut olevankaan. Usean vuoden avioliitto pilalla jonkun typerän jutun takia. Ei olisi edes kertonut jos ei olisi ollut pakko, eli nyt saan vielä miettiä minkä taudin ehkä sain. On tää elämä niin HELVETTIÄ! Tuohon ihmiseen tosiaan luotin ja luulin parhaaksi ystäväkseni. Joka sitten tekee näin. Ei edes välittänyt terveydestäni ja hyvinvoinnistani että olisi kertonut aiemmin. Ei kai tästä enää ole paluuta mihinkään.

 

[sama vene]

Täytyy kyllä sanoa, että elämä välillä satuttaa tosi kovaa. Samaa minäkin mietin kuin edellinen, että miksi ja miten voi tehdä minulle niin pahasti.

...katkerimmissa kuvissa jopa mietin, miten voi kiihoittua niin, minä olen olemassa! Miten sillä voi edes seistä? Minä huudan täällä pimeässä taustalla.

Olen itkenyt merellisen kyyneileitä, mutta itkusta, tuskasta, tyhjyydestä huolimatta, minä elän edelleen. En voi väittää, että olisin vieläkään kokonaan elossa. Olen sortunut tällä matkalla kaikenlaiseen. Raivoamiseen, huutamiseen, sekoamiseen, toisen satuttamiseen henkisesti ja fyysisesti, itseni sattutamiseen samalla tavalla. Olen rikkonut tavarat, repinyt hiukseni, valvonut yöt.

Mutta olen edelleen olemassa ja joku ihme rakkaus versosi minusta taas kuin sitkeä kasvi asfaltin lävitse. Yritin kieltää tunteeni, kovettaa itseni. Mutta minä rakastan ja minä saan vastarakkautta.

Ollaan rakasteltu kuin ensimmäistä kertaa. Olen itkenyt samalla ja nauranut. Mutta olen elänyt.

...kuulostaa hurjalta? Mutta tajusin, että ei ole minun tieni kulkea helpoimman läpi. En väitä, että valitsin oikein. Edelleen pelkään, että minua petetään, pelkään että elän tietämättä siitä. Sanon rakastavani sellaisessa tilanteessa.

Sitten ymmärsin, että rakkaus on aika epäitsekäs tunne. Toinen voi olla aika paska ja silti sitä rakastaa. Minun tieni on tämä ja jokainen päivä olen rakastettu ja rakastan. Voisin toki elää elämäni omistautuen työlleni, harrastuksilleni ja muulle, mutta valitsin näin.

Sitten ymmärsin, että jos näin paljon se rakkaus haluaa minussa elää, en estä sitä. Tämä asia on _vain_ yksi asia meidän suhteessamme. Meillä on miljoona hyvää asiaa, jotka peittoavat tuon yhden.

 

[joulu tulee]

Mainitsit, että miehesi oli pettänyt sinua kännissä jonkun tuntemattoman kanssa ja kyse oli harkitsemattomasta yhden yön jutusta. Kuinka varma olet siitä? Jos kerran miehesi ei enää pysty jatkamaan suhdetta kanssasi, niin voiko olla mahdollista, että tämä yhden yön harkitsematon syrjähyppy antoikin hänelle enemmän kuin luuletkaan?

Myönnän rehellisesti, että kysymykseni ovat aika kovia ja tylyjä, erityisesti näin joulun alla. Kenelle tahansa läheinen ja rakas ihminen, jonka on tuntenut jo pitkään, saattaa kuitenkin lopulta osoittautua aivan joksikin muuksi.

 

[Sekopää]

Mainitsit, että miehesi oli pettänyt sinua kännissä jonkun tuntemattoman kanssa ja kyse oli harkitsemattomasta yhden yön jutusta. Kuinka varma olet siitä? Jos kerran miehesi ei enää pysty jatkamaan suhdetta kanssasi, niin voiko olla mahdollista, että tämä yhden yön harkitsematon syrjähyppy antoikin hänelle enemmän kuin luuletkaan?

Myönnän rehellisesti, että kysymykseni ovat aika kovia ja tylyjä, erityisesti näin joulun alla. Kenelle tahansa läheinen ja rakas ihminen, jonka on tuntenut jo pitkään, saattaa kuitenkin lopulta osoittautua aivan joksikin muuksi.

Olen melko varma siitä, että kyseessä oli miehen sanojen mukaan yhden yön juttu ja tuttavuus. Varsinaisestihan en voi kuitenkaan tietää. En vain näe syytä, miksi mieheni olisi valehdellut. Miksi hän enää haluaisi salata mitään? Varsinkaan tässä tilanteessa, kun itse kertoi koko jutun. Hän olisi voinut myös jättää pettämisen kertomatta, enkä todennäköisesti olisi koskaan saanut tietää. Miksi hän ei olisi saman tien olisi myöntänyt kaiken? Olen kyllä nimittäin kysynyt kaiken mahdollisen, mitä tapaus on mieleeni tuonut (mm. onko hän aiemmin pettänyt, onko hänellä ollut suhteita tai ylipäätänsä kiinnostusta muihin naisiin, oliko nainen sittenkin joku, kenet tiedän/tunnen, oliko syrjähyppy harkittu, miltä se tuntui henkisesti ja fyysisesti jne.). Tällaisessa tilanteessa varmaan jokaisen petetyn on _pakko_ kysyä ne samat kysymykset.

Toisaalta tiedän, ettei hänellä olisi ollut mahdollisuuttakaan varsinaiseen suhteeseen. Mies on aina ollut hyvin avoin mm. omien tavaroidensa, kännykkänsä ja sähköpostinsa suhteen, joten olen aina voinut katsoa niitä kuten omianikin, eikä hän ole välittänyt. Olemme myös viettäneet suurimman osan vapaa-ajastamme yhdessä tai yhteisten tuttaviemme kanssa, eikä kummallakaan ole ns. ulkopuolisia ystäviä, joita toinen ei tunne. Hän ei ole koskaan saanut epämääräisiä soittoja, tekstiviestejä tms., joka voisi viitata pettämiseen. On tullut suoraan kotiin töistä eikä ole jäänyt epämääräisille kaljareissuille kavereidensa tai työkavereidensa kanssa. Mies on myös perusluonteeltaan aika tunnollinen ja kiltti, mutta ei silti mikään tossun alla eläjä.

Sitä eniten pelkäänkin, että syrjähyppy antoi hänelle jotain "erikoista" ja että hän itse ihmisenä tai hänen omat tunteensa muuttuivat. Mutta sitäkään en ymmärrä, että miksei hän sitä voisi avoimesti myöntää, kun kysyn. Hän vain sanoo, että tunteet minua kohtaan eivät ole muuttuneet mitenkään, mutta hän inhoaa itseään sen takia, mitä teki minulle. Jos tämä on totuus, niin voiko hän joskus päästä tästä itseinhosta yli ja antaa anteeksi itselleen? Tiedän, että tämä on oikeasti rankka paikka hänelle, koska itse on aina inhonnut ja halveksinut pettäjiä yli kaiken eikä omien sanojensa mukaan voisi koskaan antaa pettämistä toiselle anteeksi.

Kiitos vielä kerran "samalle veneelle" kannustavista, ihanista sanoista. Tuntuu hyvältä tietää, että en ole yksin. Tästä tilanteesta on äärettömän vaikea puhua muille, koska tuntuu, ettei sellainen ihminen voi ymmärtää, joka ei itse tätä ole kokenut.

Olisi myös kiva kuulla, miten sinun puolisosi suhtautui omaan pettämiseensä ja miten ja missä ajassa pääsitte siitä yli? Tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta, että olisin valmis antamaan anteeksi ja jatkamaan sekä parantamaan yhteistä elämää, mutta mies ei ikään kuin hyväksy anteeksiantoani. Tuntuu myös siltä, ettei hän edes usko, että voisin oikeasti ja aidosti antaa anteeksi.

 

[Sekopäälle]

"Hän vain sanoo, että tunteet minua kohtaan eivät ole muuttuneet mitenkään, mutta hän inhoaa itseään sen takia, mitä teki minulle. Jos tämä on totuus, niin voiko hän joskus päästä tästä itseinhosta yli ja antaa anteeksi itselleen? Tiedän, että tämä on oikeasti rankka paikka hänelle, koska itse on aina inhonnut ja halveksinut pettäjiä yli kaiken eikä omien sanojensa mukaan voisi koskaan antaa pettämistä toiselle anteeksi."

Luin vähän aikaa sitten IS:n nettilehdestä jutun pettämisestä. Julkkunaisilta kysyttiin mitä hän ajattelee pettämisestä. Muistaakseni Sirkka-Liisa Anttila sanoi, että pettämistä ei kannata kertoa puolisolleen. Olen asiasta täysin samaa mieltä. Niin on moni ammattiauttajakin.

Nimimerkki sekopää. Miehesi teki sinulle väärin kertomalla asiasta. Hän olisi voinut terapoida itseään ammattiauttajalla, ottamalla yhteyttä seurakunnan sielunhoitajaan.

Mietipä joulun sanomaa. Eikö armo ja anteeksiantamus ole kristinuskon kulmakiviä?
Joulun vapahtaja syntyi maailmaan, että meidän ihmisten ei tarvitse leikkiä täydellistä ihmistä. Saa tehdä virheitä ja erehtyä. Pyytää ja saada anteeksi. Ehkä vaikein asia ihmiselämässä on antaa itselleen anteeksi.

En ole seurakunnan palkkalistoilla. Olen ihan tavallinen Elli, joka viihtyy Elleissä.
Et ole ensimmäinen etkä viimeinen autettava.

Itseinho ei auta ketään. Miehesi voi täysin hyvällä omatunnolla katsoa sinua silmiin, istua yhteiseen joulupöytään. Risti kätesi ja kiitä tästäkin vaikeudesta.

Alkoholi sumentaa ihmisen arviokyvyn. Minä jos kuka tiedän mistä puhun.
Alkoholistin ex-aviovaimona olen kääntänyt jokaisen kiven ja kannon tuon asian suhteen.

Et ole sekopää enkä minäkään ole. Exäni nimitteli minua aikoinaan sekopääksi.
Minusta se on vain hauska sana.

Unohda koko asia. Ravista päätäsi, niin asia irtoaa mielestäsi. Opin tuon ravistusjutun suomi24:n avioeropalstalta. Minusta se on maailman paras terapiajuttu.