S
sekaisin
Vieras
Varmaan tulee tosi sekava teksti, mutta toivottavasti joku jaksaa lukea ja osaisi kertoa ehkä kokemuksellakin jotain...
Eli meillä raskauden viimeinen kolmannes menossa, kihloihin mentiin jonkunverran ennen raskautta ja tässä välissä muutimme myös yhteen asumaan. Kaikki oli hyvin, tai niin luulin...
Miehellä taustalla masennusta ja paniikkihäiriötä.
Nyt tosiaan raskausaika ollut kaikkea muuta kun olin luullut. Yhdessä viime syksynä asiasta keskusteltiin ja päätettiin yrittää lasta. Asia vielä eteni niin että mies tiesi mulla olevan vauvakuume, olleen jo pitkään niin hän vain yhtenä päivänä sanoi että haluaisi myös lapsen, eli mielestäni en ole häntä tähän pakottanut.
Alkuraskaudessa alkoholi astui kuvioon enemmän kuin ennen, ja kyse ei ole mistään joskus vähän ottamisesta. Itse jäin aivan kuin taka-alalle.
Nyt viimeiset 2kk on ollut todella vaikeita, mies ilmoittanut ettei tiedä rakastaako minua vai ei, ja että haluaako jatkaa yhdessä vai ei.
Seksielämä on molempien mielestä melko aktiivista, mutta muuten mies on niitä ketä ei hirmuisesti tykkää halailla ja suukotella oma-aloitteisesti. Kylläkin yleensä aamuisin ja iltaisin samoin kun nykyään antaa kasvavalle masulle suukot.
Kerran töistä kotiin tullessani mies oli humalassa ja kun asiasta huomautin, puolustukseen tokaisi (oli nukkumassa ennen tätä) että haluaakin keskustella kanssani, että hänellä on toinen valmiina ja haluaa erota. ensin en uskonut, mutta lopulta keskustelin tämän toisen kanssa ja kyllä vain he kahvilla olivat edellisenä päivänä olleet. Tosin tämä toinen sanoi että hän haluaa olla vain kaveri, ei enempää että itsellä vaikea tilanne taustalla. Lopulta mieskin sanoi että kavereita he ovat, mutta jotain hän tuntee enemmänkin tätä toista kohtaan. Ehkä vain sitä kun on vieras niin on mielenkiintoinen. Tässävaiheessa hakeuduimme parisuhdeterapiaan.
Sovimme että he voivat tavata ja olla ystäviä, jos minulta ei ole salattavaa. ja soveimme rehellisyydestä. Nyt tälläviikolla sain tietää että he olivat tavanneet uusiksi ja edelleen mies ei ollut uskaltanut minulle kertoa. Sain myös tietää että oli ystävänä tavannut pari vanhaa nettituttuaan, joista toinen yrittänyt tuhota välimme.
Tänään mies terapiassa sanoi että haluaa vielä yrittää yhdessä mutta töitä suhteemme vaatii ja hän tarvitsee omaa tilaa ja aikaa. olemme tosi tiiviisti kyllä olleetkin yhdessä. Mutta itseä mietityttää onko tästä enää paluuta parempaan? Onko kellään kokemusta vastaavasta onko kyse jostain sitoutumispelosta? Pelottaa todella tulevaisuus. Uusi aika keskusteluihin on kyllä varattuna viikon kuluttua.
Oli näille molemmille naisille myös ilmaissut että lapsi olisi ollut vahinko, tai no toisen puheista en tiedä mitä uskon ja mitä en. ja toinenkin vähän perutteli kertomustaan kun ihmettelin asiaa. mies kun ollut kaikessa lapseen liittyvässä mukana.
Itseni vähän vaikea näitä asioita pohtia ja nähdä mikä on totuus ja missä mennään. Itse kun yleensä saa varsinkin asiat näyttämään vielä pahemmilta kuin mitä todellisuudessa ovatkaan.
Toivottavasti joku jaksoi lukea ja osaisi kommentoida.
Eli meillä raskauden viimeinen kolmannes menossa, kihloihin mentiin jonkunverran ennen raskautta ja tässä välissä muutimme myös yhteen asumaan. Kaikki oli hyvin, tai niin luulin...
Miehellä taustalla masennusta ja paniikkihäiriötä.
Nyt tosiaan raskausaika ollut kaikkea muuta kun olin luullut. Yhdessä viime syksynä asiasta keskusteltiin ja päätettiin yrittää lasta. Asia vielä eteni niin että mies tiesi mulla olevan vauvakuume, olleen jo pitkään niin hän vain yhtenä päivänä sanoi että haluaisi myös lapsen, eli mielestäni en ole häntä tähän pakottanut.
Alkuraskaudessa alkoholi astui kuvioon enemmän kuin ennen, ja kyse ei ole mistään joskus vähän ottamisesta. Itse jäin aivan kuin taka-alalle.
Nyt viimeiset 2kk on ollut todella vaikeita, mies ilmoittanut ettei tiedä rakastaako minua vai ei, ja että haluaako jatkaa yhdessä vai ei.
Seksielämä on molempien mielestä melko aktiivista, mutta muuten mies on niitä ketä ei hirmuisesti tykkää halailla ja suukotella oma-aloitteisesti. Kylläkin yleensä aamuisin ja iltaisin samoin kun nykyään antaa kasvavalle masulle suukot.
Kerran töistä kotiin tullessani mies oli humalassa ja kun asiasta huomautin, puolustukseen tokaisi (oli nukkumassa ennen tätä) että haluaakin keskustella kanssani, että hänellä on toinen valmiina ja haluaa erota. ensin en uskonut, mutta lopulta keskustelin tämän toisen kanssa ja kyllä vain he kahvilla olivat edellisenä päivänä olleet. Tosin tämä toinen sanoi että hän haluaa olla vain kaveri, ei enempää että itsellä vaikea tilanne taustalla. Lopulta mieskin sanoi että kavereita he ovat, mutta jotain hän tuntee enemmänkin tätä toista kohtaan. Ehkä vain sitä kun on vieras niin on mielenkiintoinen. Tässävaiheessa hakeuduimme parisuhdeterapiaan.
Sovimme että he voivat tavata ja olla ystäviä, jos minulta ei ole salattavaa. ja soveimme rehellisyydestä. Nyt tälläviikolla sain tietää että he olivat tavanneet uusiksi ja edelleen mies ei ollut uskaltanut minulle kertoa. Sain myös tietää että oli ystävänä tavannut pari vanhaa nettituttuaan, joista toinen yrittänyt tuhota välimme.
Tänään mies terapiassa sanoi että haluaa vielä yrittää yhdessä mutta töitä suhteemme vaatii ja hän tarvitsee omaa tilaa ja aikaa. olemme tosi tiiviisti kyllä olleetkin yhdessä. Mutta itseä mietityttää onko tästä enää paluuta parempaan? Onko kellään kokemusta vastaavasta onko kyse jostain sitoutumispelosta? Pelottaa todella tulevaisuus. Uusi aika keskusteluihin on kyllä varattuna viikon kuluttua.
Oli näille molemmille naisille myös ilmaissut että lapsi olisi ollut vahinko, tai no toisen puheista en tiedä mitä uskon ja mitä en. ja toinenkin vähän perutteli kertomustaan kun ihmettelin asiaa. mies kun ollut kaikessa lapseen liittyvässä mukana.
Itseni vähän vaikea näitä asioita pohtia ja nähdä mikä on totuus ja missä mennään. Itse kun yleensä saa varsinkin asiat näyttämään vielä pahemmilta kuin mitä todellisuudessa ovatkaan.
Toivottavasti joku jaksoi lukea ja osaisi kommentoida.