S
"suppu"
Vieras
ihan ensiksi sanon, että mä tiedän, miten kamala, itsekäs ja hetken mielijohteesta toimiva ihminen olen. mä en kaipaa saarnoja tänne, vaan neuvoja.
yritän kertoa lyhyesti:
oon seurustellut mieheni kanssa reilun 3v, yhteen muutettiin kun oltiin 1½v seurusteltu kaukosuhteessa, kihloihin mentiin kun oltiin oltu reilu 2½v. jo, kun oltiin vasta vajaa vuosi seurusteltu, jätin tahallaan muutaman e-pillerin ottamatta mieheni tietämättä, en tullut raskaaksi, seuraavan kerran tein saman kun oltiin reilu vuosi seurusteltu, e-pillerit kuukaudeksi pois, miehelle en taaskaan sanonut mitään. kolmannen kerran tein saman melkein heti kun oltiin yhteen muutettu, tällä kertaa jätin pillerit kokonaan pois; 2kk ja esikoisemme oli saanut alkunsa. kaikki paitsi minä luulevat, että pillerit pettivät. paras ystäväni tosin tietää totuuden, en voinut salailla enää kaikkea. kaikkein pahinta on, että en vieläkään oppinut virheistäni, vaan kun esikoisen syntymästä oli kulunut reilu 2kk, jätin pillerit syömättä enkä vieläkään syö niitä. mieheni ei tiedä mitään.
meillä on mennyt huonosti aika ajoin, olen pohtinut tosissani mieheni jättämistä jo kun ollaan vasta 2kk seurusteltu, ja siitä lähtien aika usein tosissani. nyt jo muutaman kuukauden olen aivan tosissani miettinyt lähtöä, en tiedä miksi menin kihloihin, kai luulin että kaikki parantuisi. meillä on suhteessa muitakin ongelmia kuin salailuni, niitä en nyt kuitenkaan tässä ala selostamaan. minulla ei vaan yksinkertaisesti ole tunteita miestäni kohtaan, petin häntä viikko sitten.
mieheni tietää että mietin eroa päivittäin. ongelmani onkin, että eroanko vai enkö. minä ansaitsisin eron, mutta lapsemme ansaitsee ehjän perheen, mutta en voi elää loppuelämääni mieheni kanssa, jollen kerro kaikkea mitä olen tehnyt. ja jos kerron, mieheni jättää minut ja vie lapsemme mukanaan. haluaisin jättää mieheni että hän joskus voisi saada puolison, joka oikeasti arvostaa ja kunnioittaa häntä. mutta jos sen teen, satutan miestä jättämällä hänet.
kysymys, kumpi meistä saa 5kk ikäisenä poikamme lähihuoltajuuden kun molemmat olemme kunnon vanhempia? minäkin olen muuten hyvä äiti lukuunottamatta näitä salailuja. imetän vielä. molemmat haluamme pojan lähihuoltajuuden ja molemmat antaisimme toisen nähdä poikaa niin paljon kuin mahdollista. minähän lähihuoltajuuden kai saisin kun imetän? tässä on vaan se mutta, että muuttaisin 300km päähän miehestäni lapsen kanssa eron jälkeen. (nykyisessä kotikaupungissa ei ole ketään läheistä minulla, muuttaisin lähelle omia vanhempiani).
tiedän, että olen toiminut niiin tyhmästi ja ajattelemattomasti, en kaipaa siitä saarnoja.
yritän kertoa lyhyesti:
oon seurustellut mieheni kanssa reilun 3v, yhteen muutettiin kun oltiin 1½v seurusteltu kaukosuhteessa, kihloihin mentiin kun oltiin oltu reilu 2½v. jo, kun oltiin vasta vajaa vuosi seurusteltu, jätin tahallaan muutaman e-pillerin ottamatta mieheni tietämättä, en tullut raskaaksi, seuraavan kerran tein saman kun oltiin reilu vuosi seurusteltu, e-pillerit kuukaudeksi pois, miehelle en taaskaan sanonut mitään. kolmannen kerran tein saman melkein heti kun oltiin yhteen muutettu, tällä kertaa jätin pillerit kokonaan pois; 2kk ja esikoisemme oli saanut alkunsa. kaikki paitsi minä luulevat, että pillerit pettivät. paras ystäväni tosin tietää totuuden, en voinut salailla enää kaikkea. kaikkein pahinta on, että en vieläkään oppinut virheistäni, vaan kun esikoisen syntymästä oli kulunut reilu 2kk, jätin pillerit syömättä enkä vieläkään syö niitä. mieheni ei tiedä mitään.
meillä on mennyt huonosti aika ajoin, olen pohtinut tosissani mieheni jättämistä jo kun ollaan vasta 2kk seurusteltu, ja siitä lähtien aika usein tosissani. nyt jo muutaman kuukauden olen aivan tosissani miettinyt lähtöä, en tiedä miksi menin kihloihin, kai luulin että kaikki parantuisi. meillä on suhteessa muitakin ongelmia kuin salailuni, niitä en nyt kuitenkaan tässä ala selostamaan. minulla ei vaan yksinkertaisesti ole tunteita miestäni kohtaan, petin häntä viikko sitten.
mieheni tietää että mietin eroa päivittäin. ongelmani onkin, että eroanko vai enkö. minä ansaitsisin eron, mutta lapsemme ansaitsee ehjän perheen, mutta en voi elää loppuelämääni mieheni kanssa, jollen kerro kaikkea mitä olen tehnyt. ja jos kerron, mieheni jättää minut ja vie lapsemme mukanaan. haluaisin jättää mieheni että hän joskus voisi saada puolison, joka oikeasti arvostaa ja kunnioittaa häntä. mutta jos sen teen, satutan miestä jättämällä hänet.
kysymys, kumpi meistä saa 5kk ikäisenä poikamme lähihuoltajuuden kun molemmat olemme kunnon vanhempia? minäkin olen muuten hyvä äiti lukuunottamatta näitä salailuja. imetän vielä. molemmat haluamme pojan lähihuoltajuuden ja molemmat antaisimme toisen nähdä poikaa niin paljon kuin mahdollista. minähän lähihuoltajuuden kai saisin kun imetän? tässä on vaan se mutta, että muuttaisin 300km päähän miehestäni lapsen kanssa eron jälkeen. (nykyisessä kotikaupungissa ei ole ketään läheistä minulla, muuttaisin lähelle omia vanhempiani).
tiedän, että olen toiminut niiin tyhmästi ja ajattelemattomasti, en kaipaa siitä saarnoja.