Mitä tehdä, jos ei pysty puhumaan puolisolle?

["vieras"]

Auttakaas mua siskot ja veljet hiukan..

Tilanne on se että suhteessamme on PALJON patoutuneita negatiivisia tunteita, riitaa ja kaikkea erimielisyyttä. Tuntuu että minulla olisi valtavasti sanottavaa ja kenties jopa niin ratkaisevasti että vaihtoehtona on enää ratkaista asiat tai erota.

Ja mä en fyysisesti pysty keskustelemaan asiasta, vaan alan itkemään hallitsemattomasti, en pysty sanomaan lausettani loppuun tai vähintään seuraavan lauseen puolessa välissä jää sanomatta, koska en vain nyyhkytykseltäni pysty..
Miten hitossa saan asiani sanottua?
Vinkkiä? Olen valmistellut asiani ja miettinyt mitä kerron, ei pysty.

Uskomatonta, pystyn huutamaan hirveän törkeitä asioita ja pitämään muuten puoliani mutta parisuhteessa en vain kykene, liian surullista.

 

[Katylina]

Oletko ajatellut kirjoittaa kirjeen miehelle, johon listaat kaikki tunteesi?

 

[meillä näin]

Meillä on samaa ongelmaa. Ei kumpikaan pystytä puhumaan. Tänään hain meille kaljaa ja pakotin meidät puhumaan. Aluksi riideltiin kovaa, mutta ilta päättyi juurta jaksain keskusteluun ja ihanaan rakasteluun. Nyt mies tuolla vielä syö, mä tulin käväisemään koneella ja sitten nukkumaan. :heart:

 

["vieras"]

Oletko ajatellut kirjoittaa kirjeen miehelle, johon listaat kaikki tunteesi?

Olen.
Kirjeen jälkeen mies tulee kysymään mitä tämä tarkoittaa, enkä pysty vastaamaan, tilanne tekee minut niin surulliseksi etten saa kerrottua kaikkea mikä vaivaa, kyse ei ole yhdestä pienestä asiasta vaan laajemmasta kokonaisuudesta.
En vain ymmärrä miten aikuinen ihminen ei siihen pysty.

 

["aloittaja"]

Valmistautunut jo tunnin kertomaan miehelle mitä asioista ajattelen ja nyt kun olen valmis hän nukahti sohvalle.
Voi luoja mikä nössö olen ja mihin elämään olen itseni ajanut.

Juu, tiedän kyllä että itsessäni se vika on, ei muissa.

 

[nooh]

no oletko kokeillut itkeä rauhassa ja jatkaa sitä myöten, kuin kykenet? tai jos toinen kyselisi ja auttaisi sillä tapaa - ei kylläkään toimi, jos kyselee vihamielisesti, ja jos asiat ovat solmussa, on vaikea olla olematta vihainen.

Ei hävyttömien huutaminen ole vahvuuden ilmaus, siihen kykenee kuka vain jolla on otsaa. Eikä sen tarvitse olla onnettomuus, että ei kykene pitämään puoliaan parisuhteessa, koska siinä pitäisi olla kysymys muusta kuin siitä, että heikoin possu työnnetään pois ruokakupilta. Jos et pysty sanomaan asioita, kirjoita. Siinä pystyy myös perustelemaan ihan toisella tapaa kuin jos keskustelutaidot eivät ole huipussaan toisellakaan.

On hyvinkin luonnollista, että suhteen pidetessä kuonaa alkaa kertyä. Jos keskustelu ei toimi, se ei poistu mihinkään, vaan alkaa syödä sieluja. Mutta ihminen kykenee ylittämään tuon kaiken, kun huomataan molemmin puolin, että toinen ei sittenkään välttämättä halua minulle pahaa. Kun alkaa helpottaa ja luottamus lisääntyy, keskustelukykykin paranee.

Mutta tämä nyt on yleisluontoista pohdintaa. Toisaalta, sitähän taisit pyytää?