Mitä tehdä, jos pikku koululainen on kerrassaan tottelematon eikä usko puhetta - ei sitten

[äkäinen äiti]

millään?

Tänään tultiin kotia tunti sitten ja kun tenava päätti, että hän lähtee vielä pyörälenkille - niin hän vain lähti. Ei auttanut puhe hyvällä eikä pahalla. Muksu on aina ollut tuollainen, että minkä idean hän päähänsä saa - niin sen hän toteuttaa.

Taas mietitään miehen kanssa, että mitä ihmettä tuollaiselle jääräpäälle pitäisi keksiä, että hän alkaisi paremmin tottelemaan ja uskomaan puhetta?

Mies ehdotti, että jos pitäisi alkaa antamaan selkäsaunoja, niin jos sitten menisi puhe paremmin perille. Sanoin, että onhan moni asettanut erilaisia sanktioita tottelemattomalle tenavalle (kaverikielto, tietokoneen käyttökielto, pelikoneen käyttökielto jne.) - miehen mielestä tenava ei moisista opi yhtään mitään ja tottelemattomuus sen kuin jatkuu vain.

 

[rockyroad]

Laitatte sen valjaisiin ja flexin päähän? Flexi sit tietty itseen tai pöydänjalkaan kiinni. Liikkumasäde on sit sopivan lyhyt eikä pääse karkuteille.

 

["jenni"]

No jos hakkaamaan alatte, niin takaan, etteivät uhmakkaan lapsen pyörälenkit ainakaan lyhene.

Luvattomasta pyöräilystä fillari menee tietysti jäähylle, eikö se näin mene? Oletteko antaneet liian lyhyitä rangaistuksia tai vesittäneet ne lepsuilulla, kun kerran lapsi toistuvasti valitsee toimintatavan jolla rankkua tulee?

 

[NNS]

[QUOTE="jenni";28489496]No jos hakkaamaan alatte, niin takaan, etteivät uhmakkaan lapsen pyörälenkit ainakaan lyhene.[/QUOTE]

Perustele, miksei. Ihmisen normaali reaktio selkäsaunaan on se, ettei hän halua kokea samaa ainakaan aivan heti uudestaan. Ts. sen saanti motivoi aika vahvasti noudattamaan sen tahon määräyksiä, minkä suunnalta uusi selkäsauna mahdollisesti olisi tulossa.

Toki kyseessä on melko puhdas pelote (niin kuin useimmat muutkin rangaistukset), eikä esim. mikään oppitunti kauaksi pyöräilemisen vaaroista, mutta ei se minusta mitenkään kumoa kyseisen keinon tehoa.

[QUOTE="jenni";28489496]Luvattomasta pyöräilystä fillari menee tietysti jäähylle, eikö se näin mene? Oletteko antaneet liian lyhyitä rangaistuksia tai vesittäneet ne lepsuilulla, kun kerran lapsi toistuvasti valitsee toimintatavan jolla rankkua tulee?[/QUOTE]

Samaa mieltä.

 

[vinkki]

luvattomasta lähdöstä kunnon jäähy, hakkaamaan ei tarvitse alkaa
Hankitte ylimäräisen lukon johonlapsella ei avainta/tunnuslukua ja laitatte sillä pyörän kiinni pyörätelineeseen tms.

 

["Mä vaan"]

Jos mun muksuni "pikkukoululaisena" olisi päättänyt vaan lähteä pyöräilemään ilman lupaan niin ensinnäkin olisin ottanut avaimet pois, jos pyörä ei ole lukittu niin olisin seurannut vaikka pihamaalle asti ja laittanut pyörän lukittuun varastoon ja kantanut "pikkukoululaisen" sisälle. Meillä ei ole tarttenut mitään selkäsaunoja käyttää koska muksut tietää että jos joku asia kielletään niin se tosiaan tarkoittaa sitä. Kiellot on aina perusteltu - mitään natsivanhempia ei olla.

Mitä muuta te teette kuin vain puhutte!?

 

["vieras"]

Aseta raja ja pidä se. Toimi niin, että lapsella ei ole mitään mahdollisuutta olla tottelematta. Ei maanittelua, suostuttelua, ylipuhumista tai lahjontaa, vaan tiukka EI. Pyörä lukkoon, kakara sisälle ja teoille seuraamukset.

Kun sääntöjä rikotaan, siitä seuraa huonoa, kun lapsi edes yrittää, seuraa jotain hyvää. Se voi olla kiitos, kehu tai muu pieni palkkio.

Ei se mene niin, että lapsi ei vaan tottele. Se menee niin, että lapsi on saanut mahdollisuuden olla tottelematta. Ole aikuinen ja piirun verran sinnikkäämpi. Se riittää.

 

["jenni"]

Perustele, miksei. Ihmisen normaali reaktio selkäsaunaan on se, ettei hän halua kokea samaa ainakaan aivan heti uudestaan. Ts. sen saanti motivoi aika vahvasti noudattamaan sen tahon määräyksiä, minkä suunnalta uusi selkäsauna mahdollisesti olisi tulossa.

Painotan tuota sanaa "uhmakas". Kouluikäinen tietää, että väkivalta on väärin, jolloin lapsi saattaa hyvinkin alkaa pitää aikuista heikkona ja osaamattomana. Lapsen luottamus aikuisiin heikkenee, eivätkä aikuisten säännöt ja päätökset taatusti ala tuntua ainakaan vakuuttavammilta sen jälkeen. Inise siinä sitten jotain rajoituksia, kun ipana ajattelee itse tietävänsä asiat paremmin. Lapsi voi myös ajatella, että selkäsauna on halpa hinta omasta pyöräretkestä, sillä sen pahemmaksi ei rangaistus voi mennä, elleivät vanhemmat ole jotain täysiä psykopaatteja.

Kannattaa miettiä, miten itse suhtautuisi jos puoliso rankaisisi väkivallalla. Lisääntyiskö arvostus ja tottelevaisuus vai halveksunta? Ei se lapsen ajattelu meistä aikuisista niin paljoa eroa.

 

["vieras"]

luvattomasta lähdöstä kunnon jäähy, hakkaamaan ei tarvitse alkaa
Hankitte ylimäräisen lukon johonlapsella ei avainta/tunnuslukua ja laitatte sillä pyörän kiinni pyörätelineeseen tms.

Jos lapsi on sitä tyyppiä, että jäähyt eivät tepsi, niin silloin ovat aika vähissä sellaiset keinot, jotka Suomessa sossu hyväksyy.

Sitä paitsi kohtuullinen selkäsauna ei ole hakkaamista vaan ruumiillista kuritusta, mikä on eri asia.

 

["jenni"]

[QUOTE="vieras";28489750]

Sitä paitsi kohtuullinen selkäsauna ei ole hakkaamista vaan ruumiillista kuritusta, mikä on eri asia.[/QUOTE]

Ihan sama, miten kaunopuheisesti yrität asiaa kuvata, sillä homma on laitonta ja osoitus aikuisen aivokapasiteetin pienuudesta.

 

[Tallu -]

[QUOTE="vieras";28489739]Aseta raja ja pidä se. Toimi niin, että lapsella ei ole mitään mahdollisuutta olla tottelematta. Ei maanittelua, suostuttelua, ylipuhumista tai lahjontaa, vaan tiukka EI. Pyörä lukkoon, kakara sisälle ja teoille seuraamukset.

Kun sääntöjä rikotaan, siitä seuraa huonoa, kun lapsi edes yrittää, seuraa jotain hyvää. Se voi olla kiitos, kehu tai muu pieni palkkio.

Ei se mene niin, että lapsi ei vaan tottele. Se menee niin, että lapsi on saanut mahdollisuuden olla tottelematta. Ole aikuinen ja piirun verran sinnikkäämpi. Se riittää.[/QUOTE]

Määpä peesaan tätä, koska tässä on paljon omiakin ajatuksiani.

Itse olen saanut lapsena selkäsaunoja. Ne vain lisäsivät uhmaani, eivät opettaneet mulle mitään. Karkasin naapuriin, sain selkääni, karkasin ihan varmasti uudelleenkin. Tein läksyni itselleni sopivana ajankohtana, en silloin kun isä määräsi ja antoi mulle piiskaa. Muistan sen tunteen hyvin... olin pirun päättäväinen ja selätin isän juurikin sillä, etten antanut periksi. Ei sillä riittänyt pokkaa hakata mua kovin pitkään

Omien lasten kasvatuksessa en juurikaan tuosta syystä ole käyttänyt väkivaltaa. Kerran läpsäisin esikoista, kun hän oli pieni, ja mulle tuli siitä niin paha olo, että päätin, ettei ikinä tätä enää. Siitä lähtien olen kasvattanut noita keskustelun keinoin. Isälleni olen antanut näpäytyksen mm. sillä, että väkivallan sijaan sain lapseni kuiskauksen keinoin toimimaan haluamallani tavalla. Kuiskaus sisälsi ystävällisellä äänellä sanotun lupauksen, eikä suinkaan uhkailua, kuten moni teistä saattaa ajatella.

 

[NNS]

[QUOTE="jenni";28489746]Painotan tuota sanaa "uhmakas". Kouluikäinen tietää, että väkivalta on väärin, jolloin lapsi saattaa hyvinkin alkaa pitää aikuista heikkona ja osaamattomana. Lapsen luottamus aikuisiin heikkenee, eivätkä aikuisten säännöt ja päätökset taatusti ala tuntua ainakaan vakuuttavammilta sen jälkeen. Inise siinä sitten jotain rajoituksia, kun ipana ajattelee itse tietävänsä asiat paremmin.

Entä jos lapsi onkin sitä mieltä, ettei ruumiillinen kuritus ole väkivaltaa tai erityisesti vanhemman heikkouden tai osaamattomuuden merkki? Muistelisin hiljattaista tutkimusta, jossa noin kolmasosa haastatelluista lapsista Suomessa hyväksyi ruumiillisen kurituksen.

Tähän liittyen voidaan myös spekuloida sillä ajatuksella, ettei tätä ruumiillinen kuritus on väkivaltaa -ajatusta olisi ylipäänsä alettu levittää Suomessa. Tällöin vanhemmilla olisi käytössä tehokas ja yleisesti hyväksytty pelote, ja niiden lasten määrä, jotka kokevat etteivät heidän vanhempansa mahda heille mitään, olisi luultavasti huomattavasti nykyistä pienempi.

Eikä rangaistuksen tuntuminen epäoikeudenmukaiselta muuten yleisestikään kumoa sen pelotevaikutusta, ainakaan kokonaan.

[QUOTE="jenni";28489746]Lapsi voi myös ajatella, että selkäsauna on halpa hinta omasta pyöräretkestä, sillä sen pahemmaksi ei rangaistus voi mennä, elleivät vanhemmat ole jotain täysiä psykopaatteja.[/QUOTE]

Sellaiselle, joka on joskus ns. kunnolla selkäänsä saanut tämä on aika erikoinen väite. Myös siten annettuna, että jäljet katoavat seuraavaan päivään mennessä selkäsauna on sen verran kivulias kokemus, ettei se todellakaan ole yhden pyöräretken väärti. Siihen, että kokisi selkäsaunan ns. vastaanottamisen arvoiseksi vaaditaan tyypillisesti huomattavasti isompia asioita.

 

[Tallu -]

[QUOTE="jenni";28489746]
Sellaiselle, joka on joskus ns. kunnolla selkäänsä saanut tämä on aika erikoinen väite. Myös siten annettuna, että jäljet katoavat seuraavaan päivään mennessä selkäsauna on sen verran kivulias kokemus, ettei se todellakaan ole yhden pyöräretken väärti. Siihen, että kokisi selkäsaunan ns. vastaanottamisen arvoiseksi vaaditaan tyypillisesti huomattavasti isompia asioita.

Heh... No, selkäsaunalla tai sen uhalla ei mua olla koskaan saatu toimimaan halutulla tavalla. Eli mä tein kuten halusin, sainpa selkääni tai en. Pieni hinta se siitä oli, että sain toimia omalla tavallani. Selkäsauna vain kasvatti uhmaani. Ja mä todella voin sanoa saaneeni selkääni kunnolla.

 

["jenni"]

Kuka vanhempi voisi pitää itseään onnistuneena, jos lapsi tekee aikuisen mielen mukaan vain välttääkseen kipua? Ihan käsittämätön ajatus!

Mä uskon, että satuttaminen toimii monille kuten tuossa ylempänä kirjoitettiin, eli se lisää vastarintaa ja heikentää aikuisen arvovaltaa. Kyllä mäkin nelivuotiaana tein mitä kovakourainen hoitotäti käski, mutta vihasin häntä salaa ja tein kostoksi kaikenlaista jäynää. Pudotin nastan kenkään ja heitin kuusenkoristeita parvekkeelta. Ja miksikö? Siksi etten arvostanut häntä pätkääkään, vaikka esitin tottelevaista. Ihmisten välinen kunnioitus on avainsana, jotta pystymme elämään sivistyneesti keskenämme, eikä sellaista suhdetta olekaan, johon tämä ei pätisi. Todellisia voittajia ovat ne, joita oikeasti arvostetaan, eivät ne, joita totellaan vain koska se on hyödyllistä.

 

[gfuy]

Estä tolloilut. Pyörä ei liiku, jos sen sarvissa on kiinni aikuinen. Ennaltaehkäise ja laita sitten sanktiot päälle, jos lapsi panee vastaan. Ei ole pakko antaa periksi heti kättelyssä ja pohtia sitten, mitä tekisi. Asia on tietty eri, jos vanhempi ei ole paikalla.

 

[Tallu -]

[QUOTE="jenni";28490036]Ihmisten välinen kunnioitus on avainsana, jotta pystymme elämään sivistyneesti keskenämme, eikä sellaista suhdetta olekaan, johon tämä ei pätisi. Todellisia voittajia ovat ne, joita oikeasti arvostetaan, eivät ne, joita totellaan vain koska se on hyödyllistä.[/QUOTE]

Juu, näin. Ja kun ajatellaan lapsen tulevaisuutta niin neuvottelutaito on nykyisin tärkeimpiä taitoja, joita lapselleen voi opettaa. Lisäksi syy/seuraussuhteiden oppiminen, tekemistensä perustelut ja omilla aivoilla ajatteleminen ovat erityisen tärkeitä taitoja. Niitä ei selkäsaunoja saamalla opita.

 

[hohhohhh]

Ei ymmärrä miten sen ein sanominen voi olla niin hemmetin vaikeaa. Ei pkkukoululainen ykskaks keksi olemaan kuuro vanhemmilleen jos sitä ei ole saanut olla jo sen 7-10 vuotta aiemmin.

 

[tjaah]

Jospa nyt palautetaan mieleen mm. se että Suomen lain mukaan selkäsauna on rikos.

Tietysti aloittaja ei maininnut missä maassa perhe asuu. Mutta, siis, mielestäni väkivalta ei kuitenkaan ole suotavaa eikä varmasti ratkaise mitään.

Sitä olen aina ihmetellyt, miten näitä paukapäävanhempia löytyy, jotka EI osaa nostaa pyörää tallin orrelle (kuten isäni teki aikanaan mun pyörälle vastaavassa tilanteessa), toimia tietokoneen kanssa niin että peliaika oikeasti tulee rajoitetuksi, määritellä järkeäviä ja johdonmukaisia sanktioita ja seuraamuksia lapselle erilaisista möhlinkeistä...

 

["Mä vaan"]

Tästä keussistä tulee mieleen muinoinen euroopan lentoni kun tulin työkeikalta kotiapäin, taakseni tuli suomalainen mamma noin 5-7 vuotiaan tytön kanssa jonka rupesi rytmikkäästi paukuttamaan jaloillaan selkänojaani. Ulottui juuri kivasti jaloillaan. Ajattelin ensin että väsyy varmaan kohta moiseen puuhaan mutta ei. Noin 10 minuutin päästä käännyin ja sanoin mammalle että paukutus häiritsee minua ja voisiko hän saada lapsensa lopettamaan. No, mamma sitten sanoi tytölleen että et viitsis lopettaa. Lapsi siihen että en. Paukutus jatkui. Vähän ajan päästä sitten käännyin ja sanoin sekä lapselle että mammalle että pyydän että potkuttelu loppuu. Mamma huokaisee ja sanoo lapselle että lopettaisit nyt ja lapsi siihen että en. Potkutus jatkuu: pum pum pum. Pyydän lentoemännän paikalle ( joka oli jo kyllä aiemmin huomannut ko tilanteen) ja kysyn että löytyykö koneesta toinen paikka. Lentoemäntä kääntyy tytön puoleen, laittaa kätensä potkuttelevien jalkojen päälle ja sanoo tiukan asiallisesti tytölle katsoen suoraan silmiin: nyt lopetat, potkiminen häiritsee muita. Ja tyttö lopettaa. Namma siigen huokailemaan: " emmää ymmärrä kun ei se ikinä mua tottele, tekee mitä tahtoo, on niin voimakastahtoinen."

 

[NNS]

[QUOTE="jenni";28490036]Kuka vanhempi voisi pitää itseään onnistuneena, jos lapsi tekee aikuisen mielen mukaan vain välttääkseen kipua? Ihan käsittämätön ajatus!

Mä uskon, että satuttaminen toimii monille kuten tuossa ylempänä kirjoitettiin, eli se lisää vastarintaa ja heikentää aikuisen arvovaltaa. Kyllä mäkin nelivuotiaana tein mitä kovakourainen hoitotäti käski, mutta vihasin häntä salaa ja tein kostoksi kaikenlaista jäynää. Pudotin nastan kenkään ja heitin kuusenkoristeita parvekkeelta. Ja miksikö? Siksi etten arvostanut häntä pätkääkään, vaikka esitin tottelevaista. Ihmisten välinen kunnioitus on avainsana, jotta pystymme elämään sivistyneesti keskenämme, eikä sellaista suhdetta olekaan, johon tämä ei pätisi. Todellisia voittajia ovat ne, joita oikeasti arvostetaan, eivät ne, joita totellaan vain koska se on hyödyllistä.[/QUOTE]

Jotta ihmiset saa noudattamaan sääntöjä tarvitaan useimmissa tapauksissa sekä opettamista että pelotteita. Jälkimmäisiä siltä varalta, jos ihminen ei olekaan samaa mieltä niiden opetusten kanssa tai ei syystä tai toisesta muuten halua niitä noudattaa (mikä on erittäin yleistä sekä lasten että aikuisten keskuudessa).

Jos selkäsaunoja tms. lähtee arvostelemaan käsittämättömiksi puhtaasti siltä pohjalta, että niiden avulla saadaan ihminen tottelemaan sääntöjä pelkästään ikävän rangaistuksen välttämisen vuoksi, niin samalla tulee enemmän tai vähemmän tarkoittamattaan argumentoineeksi myös useimpia muita rangaistuksia vastaan. Ei esim. arestinkaan tarkoitus ole juuri toimia muuna kuin pelotteena. (Toki on aika paljon vanhempia, jotka vievät tämän ajatuskuvion loogiseen loppuunsa, ts. lopettavat rangaistusten käytön, jolloin syntyy mm. ap:n viestissä kuvattuja tilanteita.)

Tuosta hoitotätiesimerkistä, entäs jos se hoitotäti ei olisikaan soveltanut sinuun mitään pelotteita? Olisitko tällöin päättänyt olla tottelematta häntä lainkaan, ja tämän seurauksena päättänyt esim. karata hoitopaikasta tai tehdä vastaavaa muuta typerää ja vaarallista?

 

["Vieras"]

Emmä ymmärrä. Jos lapsi lähtee luvatta/ ei tule kotiin niin se käydään hakemassa kotiin. Mikäs sen kummempaa. Lapsi testaa rajojaan jolloin ne lapselle näytetään.

 

["jenni"]

Jos selkäsaunoja tms. lähtee arvostelemaan käsittämättömiksi puhtaasti siltä pohjalta, että niiden avulla saadaan ihminen tottelemaan sääntöjä pelkästään ikävän rangaistuksen välttämisen vuoksi, niin samalla tulee enemmän tai vähemmän tarkoittamattaan argumentoineeksi myös useimpia muita rangaistuksia vastaan.
---
Tuosta hoitotätiesimerkistä, entäs jos se hoitotäti ei olisikaan soveltanut sinuun mitään pelotteita? Olisitko tällöin päättänyt olla tottelematta häntä lainkaan, ja tämän seurauksena päättänyt esim. karata hoitopaikasta tai tehdä vastaavaa muuta typerää ja vaarallista?

Aresti, takavarikko tai muu vastaava rangaistus on lapsesta tyhmä, kiusallinen ja ärsyttävä. Se ei kuitenkaan ole nöyryyttävä, kuten fyysinen satuttaminen. Mielipaha on terveellinen tunne lapsen oppia käsitellä, mutta nöyryytystä en ole kuullut lapsipsykologien suositelleen kasvatuskeinoksi aikapäiviin.

Inhottavalta hoitotädiltä mä varmaan jätin karkaamatta sen suuttumusta välttääkseni. Toisesta, sata kertaa paremmasta hoitopaikasta puolestaan en häipynyt siksi, että en halunnut aiheuttaa pelkoa ja huolta ihmiselle, joka kohteli mua kunnioittaen. Mä siis arvostin häntä, enkä halunnut olla epäreilu mukavalle ihmiselle.