Mitä tehdä kun vastuullinen työ alkaa väsyttää....

[murtunut saviruukku]

Olen siis lastenhoitoalalla ja tehnyt tätä hommaa vuosia. Nyt minä olen aika puhki. Työpäivän jälkeen ois hoidettava vielä omatkin lapset, kuskattava lapsia harrastuksiin, otettava vastaan lasten yökylävieraita, hoidettava koti ja parisuhdekin pitäisi pitää kunnossa. Olen jo väsynyt lasten ääniinkin ja töissäkin tahdon tiuskia välillä lapsille enkä jaksa olla läsnä. Olen huomannut saman ilmiön työtovereissani ja yhdessä ollaankin pohdittu, että väsyminen johtuu taatusti "muuttuneesta lapsiaineksesta", liian suurista ryhmistä, levottomuudesta.... Syitä on monia. Lisäksi esimies lisää paineita koko ajan

Mä oon niin rikki ja mulle ottaa koville se, etten kykene tekemään työtäni kunnolla vaan aamusta iltaan vain "selviydyn". Onko muita lastenhoitotyötä tekeviä samoissa fiiliksissä? Itse mietin alan vaihdosta, mutta koulutus puuttuu.... Ikääkin jo 37v. ja uudelleen opiskelu tuntuisi haastavalta henkisesti kuin taloudellisestkin...

 

[Make]

Vaihada alaa, ryhdy alalle joka ei paljon opintoja vaad,i esim. prostituoitu

 

[dsdfdf]

Vaihda aluksi vaikkapa perhepäivähoitajaksi, niin saat toimia pienemmässä mittakaavassa ja jäsenneltyä päviäsi mielesi mukaan.

 

[Ammatinvaihtaja]

Ikääkin jo 37-vuotta. Ei se haastavuus iästä kiinni ole, ei tilanne 20-kymppisenäkään mikään henkeä ole. Hasteet on iästä riippumattomia ja ihan oikeita kyllä!

Sulla (ja mulla) on tuota työikää jälkellä sellainen 30 vuotta (aikankin kun kuuntelee noita eläkeiän nostokeskusteluja). On muuten melkoinen rupeama hommassa, jossa ei viihdy! Toi Lama säästötavoitteineen ei varmasti helpota kiirettä tai sen tunnettä työssä.

Onko tuskainen olo jo kauan jatkunut? Vai viimeaikainen ilmiö? MItä pidenpään jatkuu, sitä varmemmin kannattais harkita muita vaihtoehtoja. Kitkerän katkeraksi, elämänsä hukanneeksi ei kannata ruveta, edes ammatillisesti.

 

[vieras]

En kyllä käsitä miten kukaan voi jaksaa työkseen hoitaa lapsia.

Ekan lapsen vein heti hoitoon. Kaikkihan on ihanaa ekan äitiyslomalla, kellimistä lapsen tahtiin ja rattailua ja tissittelyä ja uutuudenviehätystä. Lomaa.

Toinen lapsi ja pitempään kotona ja hommastahan tulee helvetin kovaatyötä jo 2 lapsen kanssa. JOtka eri ikäisiä. Silti pitäisi sinnitellä leikki-ikäisen tarpeiden ja vauvan tarpeiden välillä, tehdä ruoat ja kotityöt. Aivan sikamainen duuni.

(en kehtaa viedä lapsia hoitoon. En voi käsittää, että kukaan voisi jaksaa työkseen vastailla pienten kysymyksiin ja hoitaa ne. Kaikki perhepäivähoitajat näyttävät mielestäni 20 vuotta ikäisiään vanhemmalta ja uupuneilta)

 

[pph]

Voin sanoa, että ei tämä pph:n työkään helppoa ole. Itse olen ollut tässä työssä jo 5 vuotta ja ennen työskentelin päiväkodissa. Toki itse tykkään tehdä työtä ennenmmin kotona kuin päiväkodissa. Kukaan ei puhalla kotona niskaan eikä kohtuuttomia vaatimuksia aseteta ainakaan esimiestasolta.

Mutta mutta.... Niitä vaatimuksia pukkaa sitten vanhempien taholta ja hoitolasten tulisi sallia tehdä KODISSANI ihan mitä hyvänsä. Mistään ei saisi kieltää. Saahan jopa seiniin piirtää, koska se kehittää luovuutta... (tämä on ihan totta...).

Olen sitä mieltä, että koko lastenhoitoala on alkamassa muuttumaan liian haastavaksi ap:n mainitsemien syiden takia. Isot ryhmäkoot eivät palvele ketään eikä henkilökunnan loppuunpalaminen ja eläköityminenkään. Itse näen pph.n työssäni voimiensa äärirajoilla sinnitteleviä lähes 6-kymmpisiä, jotka eivät enää jaksa pysyä tämän "virikehysteerisen" kehityksen mukana. Paperityöt ja raportointi joka helkutin asiasta on nykypäivää myös lastenhoidossa.

Olen myös väsynyt ja olenkin nyt vaihtamassa ihan toiselle alalle Opiskelen työn ohessa lähihoitajaksi ja suuntaudun vanhustenhoitoon. Raskasta sekin, mutta elämänkokemuksen myötä vanhukset tuntuvat olevan lähempänä sydäntä kuin lapset. Omia lapsiakin on, mutta jo isoja ja toki he ovat olleet minulle ne tärkeimmät koko elämäni ajan.

 

[Väsynyt perhepäivähoitaja]

Vaihda aluksi vaikkapa perhepäivähoitajaksi, niin saat toimia pienemmässä mittakaavassa ja jäsenneltyä päviäsi mielesi mukaan.

No enpä tiedä onko sekään kannattavaa, yksinäistä.
Ap:lle en osaa antaa neuvoja, itse painin samojen ongelmien kanssa..

 

[pph täälläkin]

ja minäkin kärsin samoista ongelmista. Meitä on näköjään paljon ja itse en ole väsymyksestäni puhunut kuin miehelleni. Rasittaa ylipitkät työpäivät ja jatkuva kiire. Iltaisin vielä koulutuksia ja luentoja ja oma perhe siinä sivussa olisi hoidettava. Hymy ei meinaa enää irrota enkä ilahdu lasten jutuista niinkuin ennen. Haluan uudelle alalle ennenkuin palaan totaalisesti loppuun, koska tällaisena en itsestäni pidä. Minäkin vain sinnittelen päivät läpeensä ja yritän tehdä lasten kanssa juttuja, mutta ilo on poissa. Ehkä tämä homma olis kevyempää, jos omat lapset olisivat jo isoja, mutta minulla on 3 lasta ikähaarukalla 6v-8v. eli illat menevät myös omien lasten asioita hoidellessa. Työpäivät ovat 6.30-17.00. EI naurata, ei...

 

[Väsynyt perhepäivähoitaja]

ja minäkin kärsin samoista ongelmista. Meitä on näköjään paljon ja itse en ole väsymyksestäni puhunut kuin miehelleni. Rasittaa ylipitkät työpäivät ja jatkuva kiire. Iltaisin vielä koulutuksia ja luentoja ja oma perhe siinä sivussa olisi hoidettava. Hymy ei meinaa enää irrota enkä ilahdu lasten jutuista niinkuin ennen. Haluan uudelle alalle ennenkuin palaan totaalisesti loppuun, koska tällaisena en itsestäni pidä. Minäkin vain sinnittelen päivät läpeensä ja yritän tehdä lasten kanssa juttuja, mutta ilo on poissa. Ehkä tämä homma olis kevyempää, jos omat lapset olisivat jo isoja, mutta minulla on 3 lasta ikähaarukalla 6v-8v. eli illat menevät myös omien lasten asioita hoidellessa. Työpäivät ovat 6.30-17.00. EI naurata, ei...

Sepäs se onkin, kun itse tuntee, että työ ei suju enää hyvin,mutta ei pysty itse sille enää mitään tekemään. Sinullakin pitkät työpäivät, mulla n. tunnin lyhyemmät..

 

[vieras]

Voin sanoa, että ei tämä pph:n työkään helppoa ole. Itse olen ollut tässä työssä jo 5 vuotta ja ennen työskentelin päiväkodissa. Toki itse tykkään tehdä työtä ennenmmin kotona kuin päiväkodissa. Kukaan ei puhalla kotona niskaan eikä kohtuuttomia vaatimuksia aseteta ainakaan esimiestasolta.

Mutta mutta.... Niitä vaatimuksia pukkaa sitten vanhempien taholta ja hoitolasten tulisi sallia tehdä KODISSANI ihan mitä hyvänsä. Mistään ei saisi kieltää. Saahan jopa seiniin piirtää, koska se kehittää luovuutta... (tämä on ihan totta...).

Olen sitä mieltä, että koko lastenhoitoala on alkamassa muuttumaan liian haastavaksi ap:n mainitsemien syiden takia. Isot ryhmäkoot eivät palvele ketään eikä henkilökunnan loppuunpalaminen ja eläköityminenkään. Itse näen pph.n työssäni voimiensa äärirajoilla sinnitteleviä lähes 6-kymmpisiä, jotka eivät enää jaksa pysyä tämän "virikehysteerisen" kehityksen mukana. Paperityöt ja raportointi joka helkutin asiasta on nykypäivää myös lastenhoidossa.

Olen myös väsynyt ja olenkin nyt vaihtamassa ihan toiselle alalle Opiskelen työn ohessa lähihoitajaksi ja suuntaudun vanhustenhoitoon. Raskasta sekin, mutta elämänkokemuksen myötä vanhukset tuntuvat olevan lähempänä sydäntä kuin lapset. Omia lapsiakin on, mutta jo isoja ja toki he ovat olleet minulle ne tärkeimmät koko elämäni ajan.

Kyllä vanhukset osaavat olla pahempia kuin lapset. Potkivat, lyövät, kiroilevat, huorittelevat. raskaampia nostella

Mutta tosiasia on, että hoitoalalla yleensä lapsia sullotaan paljon enemmän yhdelle hoitajalle kuin vanhuksia. vanhuksia saa hoitaa yksi kerrallaan. lapsia hoidetaan lauma kerrallaan.

 

[vieras]

Voin sanoa, että ei tämä pph:n työkään helppoa ole. Itse olen ollut tässä työssä jo 5 vuotta ja ennen työskentelin päiväkodissa. Toki itse tykkään tehdä työtä ennenmmin kotona kuin päiväkodissa. Kukaan ei puhalla kotona niskaan eikä kohtuuttomia vaatimuksia aseteta ainakaan esimiestasolta.

Mutta mutta.... Niitä vaatimuksia pukkaa sitten vanhempien taholta ja hoitolasten tulisi sallia tehdä KODISSANI ihan mitä hyvänsä. Mistään ei saisi kieltää. Saahan jopa seiniin piirtää, koska se kehittää luovuutta... (tämä on ihan totta...).

Olen sitä mieltä, että koko lastenhoitoala on alkamassa muuttumaan liian haastavaksi ap:n mainitsemien syiden takia. Isot ryhmäkoot eivät palvele ketään eikä henkilökunnan loppuunpalaminen ja eläköityminenkään. Itse näen pph.n työssäni voimiensa äärirajoilla sinnitteleviä lähes 6-kymmpisiä, jotka eivät enää jaksa pysyä tämän "virikehysteerisen" kehityksen mukana. Paperityöt ja raportointi joka helkutin asiasta on nykypäivää myös lastenhoidossa.

Olen myös väsynyt ja olenkin nyt vaihtamassa ihan toiselle alalle Opiskelen työn ohessa lähihoitajaksi ja suuntaudun vanhustenhoitoon. Raskasta sekin, mutta elämänkokemuksen myötä vanhukset tuntuvat olevan lähempänä sydäntä kuin lapset. Omia lapsiakin on, mutta jo isoja ja toki he ovat olleet minulle ne tärkeimmät koko elämäni ajan.

Kyllä vanhukset osaavat olla pahempia kuin lapset. Potkivat, lyövät, kiroilevat, huorittelevat. raskaampia nostella

Mutta tosiasia on, että hoitoalalla yleensä lapsia sullotaan paljon enemmän yhdelle hoitajalle kuin vanhuksia. vanhuksia saa hoitaa yksi kerrallaan. lapsia hoidetaan lauma kerrallaan.

koska me vanhemmat emme jaksa vaatia mitään lapsille, vaan keskitymme haukumaan toinen toisiamme.

 

[******]

Joka työssä voi väsyä ellei se ole oma juttu. Mutta aina kun rutistaan että mikä työ milloinkin on niin vastuullista, niin kyllä musta jokaisessa työssä pitää vastuuta ottaa. Se on se minimiedellytys aikuiselta työtä tekevältä ihmiseltä.

Naisvaltaisilla aloilla näkee paljon sitä, että kaikki muutokset ym, nähdään Vaatimuksina, väsyttävinä ja kuormittavina asioina. Sen sijaan, että nähdään ne oppimiskokemuksina, haasteina ja mahdollisuuksina kehittää työtään ja omaa osaamistaan. Se voisi pitää myös pirteämpänä kuin että kaikki jatkuisi aina samanlaisena ja suhtautuu kaikkeen uuteen negatiivisesti. Eivät kaikki ole tällaisia, mutta paljon tätä näkee.

Mä uskon että monissa tapauksissa kun rutistaan, että työ väsyttää ja on niiiin raskasta ja kuormittavaa, on ennemminkin kyse BORE outista kuin BURN outista. Kannattaa kokeilla muita aloja niin huomaa, että kyllä sitä muistakin töistä on väsynyt työpäivän jälkeen eikä aina töissä hymy irtoa. Paljon työssä jaksamiseen on vaikutusta myös sillä, mitä vapaa-aikana tekee.

Toki jos alkaa tosissaan ketuttaa ja tekee työtä täysin ilottomana aina, niin ei muuta kuin alanvaihtoa miettimään. Olisi se tärkeää, että löytää työn jossa viihtyy.

 

[vieras]

Joka työssä voi väsyä ellei se ole oma juttu. Mutta aina kun rutistaan että mikä työ milloinkin on niin vastuullista, niin kyllä musta jokaisessa työssä pitää vastuuta ottaa. Se on se minimiedellytys aikuiselta työtä tekevältä ihmiseltä.

Naisvaltaisilla aloilla näkee paljon sitä, että kaikki muutokset ym, nähdään Vaatimuksina, väsyttävinä ja kuormittavina asioina. Sen sijaan, että nähdään ne oppimiskokemuksina, haasteina ja mahdollisuuksina kehittää työtään ja omaa osaamistaan. Se voisi pitää myös pirteämpänä kuin että kaikki jatkuisi aina samanlaisena ja suhtautuu kaikkeen uuteen negatiivisesti. Eivät kaikki ole tällaisia, mutta paljon tätä näkee.

Mä uskon että monissa tapauksissa kun rutistaan, että työ väsyttää ja on niiiin raskasta ja kuormittavaa, on ennemminkin kyse BORE outista kuin BURN outista. Kannattaa kokeilla muita aloja niin huomaa, että kyllä sitä muistakin töistä on väsynyt työpäivän jälkeen eikä aina töissä hymy irtoa. Paljon työssä jaksamiseen on vaikutusta myös sillä, mitä vapaa-aikana tekee.

Toki jos alkaa tosissaan ketuttaa ja tekee työtä täysin ilottomana aina, niin ei muuta kuin alanvaihtoa miettimään. Olisi se tärkeää, että löytää työn jossa viihtyy.

tosiasia kuitenkin lienee, että opettajat ja lastentarhanopettajat ym. ovat loppuun ajettuja.
Lapsissa säästetään. Se tuntuu työssä.

 

[******]

Pitääkö se paikkansa ihan oikeasti, että vanhemmat vaativat jotain virikesirkusta hoitopaikalta? Meidänkin vanhempainillassa otettiin esiin, kun YKSI vanhempi (meistä monesta kymmenestä) oli sanonut, että "ai teillä oli tänään "vain" leikkiä". Tämä otettiin heti sellaisena kaikkien vanhempien viestinä, että pitäisi olla "koko ajan" jotain ohjelmaa ja jotain virikettä. Poimivatko hoitajat tällaiset yksittäisen ihmisen yksittäiset kommentit (jota ei välttämättä miettinyt loppuun asti tai vain möläytti jotain) ja sitten vetävät johtopäätöksen, että kaikki vanhemmat ovat samaa mieltä?? Ja sitten vanhemmat ovat taas niiin hankalia ja niiin vaativia nykyään..

Menin itse sanomaan hoitajille myöhemmin, että minä olen tyytyväinen siihen, että lapset pääasiassa "vain" leikkivät tuttujen ja turvallisten rutiinien välissä, ja ettei todellakaan tarvitse eikä pidäkään olla koko ajan jotain erityistä virikehulabaloota. Olivat tästä keskustelusta mielissään. Ja uskon, että suurin osa vanhemmista on samaa mieltä. Siinä on virikettä tarpeeksi kun saa leikkiä kavereiden kanssa ihan vapaasti.

 

[******]

Sanokaa vielä aloja, joissa työelämän vaatimukset eivät ole kasvaneet viime vuosien aikana?

 

[vieras]

Miten tällainen asia kuin isompien lasten kuljettaminen seurakunnan kerhoon?
Pitikö pph kuljettaa 10-20 vuotta sitten lapsia vielä kerhoon?

 

[vieras]

Sanokaa vielä aloja, joissa työelämän vaatimukset eivät ole kasvaneet viime vuosien aikana?

ei taida olla, siinä olet oikeassa.
Mutta ihmisten kanssa työskentely uuvuttaa aivan eri tavalla kuin esim koneiden tai metsän tai rakennuksen. Ne eivät vaadi sulta jatkuvasti jotain. Sun ei tarvitse kuunnella koko ajan niitä, sen kun teet. Mutta ihmisten kanssa työskentelyssä on sellainen ongelma, että aina voisi tehdä paremin. aina on ihmisiä joille mikään ei riitä.

 

[vieras]

Kaikki julkisella sektorilla työskentelevät ovat varmaan saaneet kokea jaksamisessaan erilaisten säästöohjelmien vaikutukset. Monet ovat kovin vastuuntuntoisia ja haluavat tehdä parhaansa, että työ tulisi hyvin hoidetuksi, mutta jossain vaiheessa vaan tulee oman jaksamisen rajat vastaan, kun jatkuvasti vaan pitäisi saada samat hommat tehtyä pienemmällä porukalla ja vaatimukset kasvavat. Jonkin aikaa sitä jaksaa venyä, mutta jossain vaiheessa uupumus kasaantuu. Yhä enemmän aikaa menee suunnittelupalavereihin yms. joissa yritetään suunnitella, miten vähemmillä resursseilla saadaan homma pyörimään. kaikki tuollainen aika on pois varsinaisesta työstä. Sama homma, alan olla niin leipiintynyt näihin alituisesti kasvaviin vaatimuksiin.

 

[vieras]

Sanokaa vielä aloja, joissa työelämän vaatimukset eivät ole kasvaneet viime vuosien aikana?

Varmaan on sama juttu kaikkialla. Oikein säälittää kun ajattelee omia lapsia, että millaista se työelämä mahtaa olla silloin. Ettei ihan loppuun ajettaisi heitäkään.

Tietty onhan monet asiat työelämässä nykyään hyvinkin, kun vertaa jonnekin ihan kaukaisiin aikoihin, jolloin työvoimaa riistettiin surutta. Mutta ehkä juuri tällainen henkinen kuormittavuus, vastuu, kyky tehdä monta asiaa yhtäaikaa, tiimityöskentelyn haasteet yms. ovat kasvaneet.

 

[vieras]

Kaikki julkisella sektorilla työskentelevät ovat varmaan saaneet kokea jaksamisessaan erilaisten säästöohjelmien vaikutukset. Monet ovat kovin vastuuntuntoisia ja haluavat tehdä parhaansa, että työ tulisi hyvin hoidetuksi, mutta jossain vaiheessa vaan tulee oman jaksamisen rajat vastaan, kun jatkuvasti vaan pitäisi saada samat hommat tehtyä pienemmällä porukalla ja vaatimukset kasvavat. Jonkin aikaa sitä jaksaa venyä, mutta jossain vaiheessa uupumus kasaantuu. Yhä enemmän aikaa menee suunnittelupalavereihin yms. joissa yritetään suunnitella, miten vähemmillä resursseilla saadaan homma pyörimään. kaikki tuollainen aika on pois varsinaisesta työstä. Sama homma, alan olla niin leipiintynyt näihin alituisesti kasvaviin vaatimuksiin.

Juuri näin. Oma mies tekee pienellä palkalla julkisen sektorin työtä vastuullisesssa asemassa. Ilmaiset ylityöt. Jatkuva paine tehdä lisää. Sijaisia ei palkata edes kesälomien ajksi.

Kuitenkin moni kuvittelee, että julkisella sektorilla on vielä turhia paperinpyörittäjiä, joita oli ehkä silloin kun suurelle ikäluokalle piti kaikille hankkia hyvä eläkevirka.

 

[******]

Sanokaa vielä aloja, joissa työelämän vaatimukset eivät ole kasvaneet viime vuosien aikana?

ei taida olla, siinä olet oikeassa.
Mutta ihmisten kanssa työskentely uuvuttaa aivan eri tavalla kuin esim koneiden tai metsän tai rakennuksen. Ne eivät vaadi sulta jatkuvasti jotain. Sun ei tarvitse kuunnella koko ajan niitä, sen kun teet. Mutta ihmisten kanssa työskentelyssä on sellainen ongelma, että aina voisi tehdä paremin. aina on ihmisiä joille mikään ei riitä.

Tosi harvassa ammatissa tekee töitä ilman ihmisiä. On asiakkaita, on työkavereita, on pomoja. Melkein työssä kuin työssä tarvitsee myös sosiaalisia taitoja ja erilaisten ihmisten sietokykyä eikä ole aina ongelmatonta.

Kyllä mä silti luulen, että useimmilla ihmisillä (usein naisia) jotka suuntautuvat hoiva- tai hoitoalalle, voisi olla aika stressaavaa ja kamalaa tehdä töitä vaikka koneiden kanssa. Monethan "pelkäävät" tekniikkaa ym. Jotkut kokisivat myös koneiden kanssa työskentelyn tyhjäksi ja sisällöttömäksi jos on sellainen ihminen, joka tykkää tehdä töitä ja olla ihmisten kanssa. Haluaa sitä suoraa feedbackiä, kommunikointia, seurata lasten kehitystä tässä tapauksessa. Voisin kuvitella, että monet saavat siitä paljon, että saavat tehdä töitä lasten kanssa.

 

[vieras]

Miten tällainen asia kuin isompien lasten kuljettaminen seurakunnan kerhoon?
Pitikö pph kuljettaa 10-20 vuotta sitten lapsia vielä kerhoon?

Minä kävin pph:lla seurakunnan kerhossa, vuosi oli noin -83.

 

[vieras]

Sanokaa vielä aloja, joissa työelämän vaatimukset eivät ole kasvaneet viime vuosien aikana?

ei taida olla, siinä olet oikeassa.
Mutta ihmisten kanssa työskentely uuvuttaa aivan eri tavalla kuin esim koneiden tai metsän tai rakennuksen. Ne eivät vaadi sulta jatkuvasti jotain. Sun ei tarvitse kuunnella koko ajan niitä, sen kun teet. Mutta ihmisten kanssa työskentelyssä on sellainen ongelma, että aina voisi tehdä paremin. aina on ihmisiä joille mikään ei riitä.

Tosi harvassa ammatissa tekee töitä ilman ihmisiä. On asiakkaita, on työkavereita, on pomoja. Melkein työssä kuin työssä tarvitsee myös sosiaalisia taitoja ja erilaisten ihmisten sietokykyä eikä ole aina ongelmatonta.

Kyllä mä silti luulen, että useimmilla ihmisillä (usein naisia) jotka suuntautuvat hoiva- tai hoitoalalle, voisi olla aika stressaavaa ja kamalaa tehdä töitä vaikka koneiden kanssa. Monethan "pelkäävät" tekniikkaa ym. Jotkut kokisivat myös koneiden kanssa työskentelyn tyhjäksi ja sisällöttömäksi jos on sellainen ihminen, joka tykkää tehdä töitä ja olla ihmisten kanssa. Haluaa sitä suoraa feedbackiä, kommunikointia, seurata lasten kehitystä tässä tapauksessa. Voisin kuvitella, että monet saavat siitä paljon, että saavat tehdä töitä lasten kanssa.

No kyllä se kuule on niin, että jos saat valita sairaalassa, näpytätkö tietokonetta ja jaat lääkkeitä, vai siivoatko paskaperseitä ja paskavaippoja ja nostelet syömään ja syötät, niin kyllä 90% valitsee sen tietokoneruudun ja sen lääkkeiden jaksamisen, kuin sen paskavaipan vaihdon.

Se oikea hoitotyö kuluttaa ihmistä.
aivan samoin se on siellä päiväkodissa. Olisi kivempi tehdä pedagogista suunnitelmaa kuin pyyhkiä tiskirätillä pöytää ruokailun jälkeen.

Kun juuri noista perusasioista on vedetty kaikki säästöt, koneet ja lääkkeet ja laitteet on JUMALA, joista ei tingitä. Mutta ihmisiä pitää perushoitaa 10 kappaletta tunnissa.

Mutta joku kirurgisen osaston hoitaja saa työskennellä yhde potilaan ympärillä 10 henkilöä.

On niin hienoa työtä.

 

[vieras]

Juu ei meillä ainakaan ole niin kauan kuin muistan palkattu kenellekään mitään sijaisia. Ei kesäloma-, ei sairausloma-, ei edes äitiyslomasijaisia.

 

[vieras]

No kyllä se kuule on niin, että jos saat valita sairaalassa, näpytätkö tietokonetta ja jaat lääkkeitä, vai siivoatko paskaperseitä ja paskavaippoja ja nostelet syömään ja syötät, niin kyllä 90% valitsee sen tietokoneruudun ja sen lääkkeiden jaksamisen, kuin sen paskavaipan vaihdon.

Noista vaihtoehdoista kyllä. Mutta moni valitsee ihmisten kanssa työskentelyn kuin koneiden ja papereiden kanssa työskentelyn. Kelan neuvojan työ on sopivasti tuossa välissä