K
"kili"
Vieras
En siis tee päätöstä teidän vastaustenne perusteella, mutta kaipa haluan nyt vain sanoa ääneen viime aikoina mieleeni tulleen tunteen: etten yksinkertaisesti millää tahtoisi jaksaa jatkaa opiskeluja syksyllä.
Vielä olisi 2 vuotta valmistumiseen ja jo viime kevät oli minulle rankempaa kuin kuvittelin.
Ihan 100 varma en edes enää ole onko kyseinen ala se Mun Juttukaan.
Ei ole työpaikkaa tällä hetkellä, mutta onhan noita vaikka puhelinmyyjän paikkoja pilvin pimein kun katselin. Ja tähänkin asti tosi minimirahalla ollaan eletty.
Olen kahden alle kouluikäisen lapsen yh ja vaikka lapset isällään, joka toinen viikonloppu ovatkin niin tuntuu etten siltikään jaksa kaikkea sitä mitä opiskelu vaatisi.
Olin keväällä niin stressaatunut, että muutamia vuosia sitten "selätetty" masennus iski osittain takaisin.
Tuntuu pahalta luovuttaa, mutta ajatuskin koulunpenkille palaamisesta ahdistaa ihan rinnassa asti ja on jopa nyt jo vaikuttanut yöuniin.
Suurin ongelma on siis tietenkin se, että mistä töitä?
Täällä päin todella huono työllisyystilanne ja muutto ei nyt just ainakaan houkuttele.
Saako tuosta puhelinmyyjän hommasta esim. 1000 käteen kuussa, jos siis nyt normipäiviä tekee????
Kelpaisi siis työnä kyllä minulle!
Todellakin kirjottelin tätä lähinnä selvittääkseni omia ajatuksiani asiasta, mutta kiva olis kuulla teidänkin ajatuksia!
Ongelmia aiheuttaa myös vanhempani, jotka ovat kovasti sitä mieltä, että mun pitää koulu loppuun käydä kun ei oikein kunnon töitä tahdo muuten löytyä. Ja takana mulla kyllä jo 2 ammattia, etten nyt siis ihan lusmu ole ollut koko elämääni. Mutta he eivät myöskään ole koskaan ottaneet kuuleviin korviinsa masennustani ja sen mukanaan tuomia vaikeuksia.
Heidän mielestä kun kovalla sisulla elämässä selviää.
Tuntuu, että olen heille edelleen jotenkin tilivelvollinen tekemisistäni ja jos heitä ei olisi niin tuntuu, että olisin jo päätökseni tehnyt ja koulu saisi nyt ainakin jäädä.
Tässä vuodatus.
Kiitos!
Vielä olisi 2 vuotta valmistumiseen ja jo viime kevät oli minulle rankempaa kuin kuvittelin.
Ihan 100 varma en edes enää ole onko kyseinen ala se Mun Juttukaan.
Ei ole työpaikkaa tällä hetkellä, mutta onhan noita vaikka puhelinmyyjän paikkoja pilvin pimein kun katselin. Ja tähänkin asti tosi minimirahalla ollaan eletty.
Olen kahden alle kouluikäisen lapsen yh ja vaikka lapset isällään, joka toinen viikonloppu ovatkin niin tuntuu etten siltikään jaksa kaikkea sitä mitä opiskelu vaatisi.
Olin keväällä niin stressaatunut, että muutamia vuosia sitten "selätetty" masennus iski osittain takaisin.
Tuntuu pahalta luovuttaa, mutta ajatuskin koulunpenkille palaamisesta ahdistaa ihan rinnassa asti ja on jopa nyt jo vaikuttanut yöuniin.
Suurin ongelma on siis tietenkin se, että mistä töitä?
Täällä päin todella huono työllisyystilanne ja muutto ei nyt just ainakaan houkuttele.
Saako tuosta puhelinmyyjän hommasta esim. 1000 käteen kuussa, jos siis nyt normipäiviä tekee????
Kelpaisi siis työnä kyllä minulle!
Todellakin kirjottelin tätä lähinnä selvittääkseni omia ajatuksiani asiasta, mutta kiva olis kuulla teidänkin ajatuksia!
Ongelmia aiheuttaa myös vanhempani, jotka ovat kovasti sitä mieltä, että mun pitää koulu loppuun käydä kun ei oikein kunnon töitä tahdo muuten löytyä. Ja takana mulla kyllä jo 2 ammattia, etten nyt siis ihan lusmu ole ollut koko elämääni. Mutta he eivät myöskään ole koskaan ottaneet kuuleviin korviinsa masennustani ja sen mukanaan tuomia vaikeuksia.
Heidän mielestä kun kovalla sisulla elämässä selviää.
Tuntuu, että olen heille edelleen jotenkin tilivelvollinen tekemisistäni ja jos heitä ei olisi niin tuntuu, että olisin jo päätökseni tehnyt ja koulu saisi nyt ainakin jäädä.
Tässä vuodatus.
Kiitos!
