M
"miiru"
Vieras
Kertokaa, mitä tulee mieleen tästä: Kyseessä on vähän yli kaksi- ja puolivuotias lapsi, joka
Ei pidä juuri mistään fyysisestä koskemisesta. Syliin voi joskus tulla, mutta hyvin harvoin. Ei kutia, mutta ei muutenkaan pidä sen paremmin silittämisestä kuin kutittamisestakaan, eikä esimerkiksi pukiessa hullutteleminen ei todellakaan ilahduta lasta. Joko hän ei reagoi lainkaan ja tylsän näköisenä odottaa, että tilanne loppuu tai hän ärsyyntyy ja pyrkii pois.
Lapsi narisee ja kiukuttelee heti, jos pitäisi osallistua yhteiseen puuhaan, haluaa mennä yksin toiseen huoneeseen ainokaisen huolimansa kirjan kanssa. Muovailuvaha on lapsesta ällöttävää ja hän keskittyy poistamaan vahanmuruja käsistään, muovaileminen tai leipominen ei tule kysymykseenkään. Sormiväri/taikina/voi käsissä saa aikaan hillittömän ulvontareaktion ja paniikinomaisen käsien pyyhkimisen mihin tahansa tarjolla olevaan pintaan. Rasvaaminen saa lapsen suuttumaan, samoin kasvojen pesu.
Pyllynpesuveden lämpötilan pitää olla pilkulleen oikea. En ole tavannut lasta, joka olisi näin pikkutarkka lämpötilasta, vaikka tietysti aina katsonkin, että vesi on sopivan lämmintä ennen pesua. Hanaa saa säätää ja säätää että lämpötila osuu häviävän pienelle mukavuusalueelle tai lapsi huutaa läpi pesun, että vesi on kuumaa tai kylmää. Itse nippa nappa edes huomaan pikkuruista lämpötilan muutosta, lapselle sillä on suuri merkitys.
Lapsi hyytyy aloilleen aina, jos ympäristössä tapahtuu jotain, esimerkiksi hiekkalaatikolla kahdelle muulle syntyy kähinä lelusta. Tai lähistön lapset innostuvat vaikka hippasille tai "painimaan". Lapsi tuijottaa nahinoijia silmät lautasina ja kestää tovin, ennen kuin lapsi taas lähtee touhuihinsa, vaikka itse tilanne oli sekunneissa ohi ja kyseessä ihan leikkimielinen tohina.
Lapsi vaatii aina esimerkiksi saman juomalasin tai ruokailu tökkii. Tai saman katselukirjan tai saman lelun kuin aina ennenkin. Lakanoiden vaihto saa suhtautumaan epäluuloisesti sänkyyn. Jos lapsen pitäisi vaikka sovittaa ylleen jotain uutta vaatetta, hän huitoo, potkii ja riuhtoo vaatetta ja kirkuu, ettei vaate ole hänen. Yksikin pidempi käyttökerta tutustuttaa lapsen vaatekappaleeseen ja sen jälkeen pukeminen onnistuu, mutta eka kerta on aina yhtä kamala.
Jos kylään tullessa lapsella on ollut vaikka t-paita ja sen päällä pitkähihainen, pitkähihainen on sittemmin riisuttu ja kotiin lähtiessä on niin lämmin, että t-paita riittää, lapsi hätääntyy, ellei saakaan pitkähihaista ylleen. Samoissa kamppeissa pitää poistua kuin on saapunutkin tai nousee haloo.
Esimerkkejä on vaikka miten paljon, tässä jonkinlainen katsaus. Onkohan tämä vain herkkä lapsi, mahtaako kyseessä olla jokin kehitysvaihe vai onko jokin vikana? Lapsi ei kestä ollenkaan "rempseämpää" menoa vaan häntä pitää kohdella kuin haurasta posliinivaasia tai hän menee takalukkoon. Kavereiden kanssa on hiukan ongelmia, kun muita saa aina rauhoitella, että tämä lapsi uskaltaa olla joukon jatkona, mutta toisaalta tälle lapselle tulee väkisinkin eteen hänelle liian raisuja tilanteita. Kellään ei oikein ole kivaa. Muut lapset kokevat olevansa kuin huopatossutehtaassa, hiljaisin taas ei koe oloaan täysin turvaliseksi ja rennoksi.
Ei pidä juuri mistään fyysisestä koskemisesta. Syliin voi joskus tulla, mutta hyvin harvoin. Ei kutia, mutta ei muutenkaan pidä sen paremmin silittämisestä kuin kutittamisestakaan, eikä esimerkiksi pukiessa hullutteleminen ei todellakaan ilahduta lasta. Joko hän ei reagoi lainkaan ja tylsän näköisenä odottaa, että tilanne loppuu tai hän ärsyyntyy ja pyrkii pois.
Lapsi narisee ja kiukuttelee heti, jos pitäisi osallistua yhteiseen puuhaan, haluaa mennä yksin toiseen huoneeseen ainokaisen huolimansa kirjan kanssa. Muovailuvaha on lapsesta ällöttävää ja hän keskittyy poistamaan vahanmuruja käsistään, muovaileminen tai leipominen ei tule kysymykseenkään. Sormiväri/taikina/voi käsissä saa aikaan hillittömän ulvontareaktion ja paniikinomaisen käsien pyyhkimisen mihin tahansa tarjolla olevaan pintaan. Rasvaaminen saa lapsen suuttumaan, samoin kasvojen pesu.
Pyllynpesuveden lämpötilan pitää olla pilkulleen oikea. En ole tavannut lasta, joka olisi näin pikkutarkka lämpötilasta, vaikka tietysti aina katsonkin, että vesi on sopivan lämmintä ennen pesua. Hanaa saa säätää ja säätää että lämpötila osuu häviävän pienelle mukavuusalueelle tai lapsi huutaa läpi pesun, että vesi on kuumaa tai kylmää. Itse nippa nappa edes huomaan pikkuruista lämpötilan muutosta, lapselle sillä on suuri merkitys.
Lapsi hyytyy aloilleen aina, jos ympäristössä tapahtuu jotain, esimerkiksi hiekkalaatikolla kahdelle muulle syntyy kähinä lelusta. Tai lähistön lapset innostuvat vaikka hippasille tai "painimaan". Lapsi tuijottaa nahinoijia silmät lautasina ja kestää tovin, ennen kuin lapsi taas lähtee touhuihinsa, vaikka itse tilanne oli sekunneissa ohi ja kyseessä ihan leikkimielinen tohina.
Lapsi vaatii aina esimerkiksi saman juomalasin tai ruokailu tökkii. Tai saman katselukirjan tai saman lelun kuin aina ennenkin. Lakanoiden vaihto saa suhtautumaan epäluuloisesti sänkyyn. Jos lapsen pitäisi vaikka sovittaa ylleen jotain uutta vaatetta, hän huitoo, potkii ja riuhtoo vaatetta ja kirkuu, ettei vaate ole hänen. Yksikin pidempi käyttökerta tutustuttaa lapsen vaatekappaleeseen ja sen jälkeen pukeminen onnistuu, mutta eka kerta on aina yhtä kamala.
Jos kylään tullessa lapsella on ollut vaikka t-paita ja sen päällä pitkähihainen, pitkähihainen on sittemmin riisuttu ja kotiin lähtiessä on niin lämmin, että t-paita riittää, lapsi hätääntyy, ellei saakaan pitkähihaista ylleen. Samoissa kamppeissa pitää poistua kuin on saapunutkin tai nousee haloo.
Esimerkkejä on vaikka miten paljon, tässä jonkinlainen katsaus. Onkohan tämä vain herkkä lapsi, mahtaako kyseessä olla jokin kehitysvaihe vai onko jokin vikana? Lapsi ei kestä ollenkaan "rempseämpää" menoa vaan häntä pitää kohdella kuin haurasta posliinivaasia tai hän menee takalukkoon. Kavereiden kanssa on hiukan ongelmia, kun muita saa aina rauhoitella, että tämä lapsi uskaltaa olla joukon jatkona, mutta toisaalta tälle lapselle tulee väkisinkin eteen hänelle liian raisuja tilanteita. Kellään ei oikein ole kivaa. Muut lapset kokevat olevansa kuin huopatossutehtaassa, hiljaisin taas ei koe oloaan täysin turvaliseksi ja rennoksi.
