Mitä tehdä tässä tilanteessa? (Seksi synnytyksen jälkeen.)

["sondersson"]

[QUOTE="vieras";23901551]No mikä nimimerkki on ollut eri mieltä tuosta???

Eli opettele kommunikoimaan. Tsemppiä sun miehelles. Vaikea nainen.[/QUOTE]

onhan tässä monikin ollut sitä mieltä ettei jos ei voi antaa pillua niin pitää ottaa suihin tai tumputtaa miestä kun näin se on parisuhteessa? Mun mielestä sellanen on kamalaa. Ja nimenomaan sitä antamista.

 

["moi"]

[QUOTE="sondersson";23901572]onhan tässä monikin ollut sitä mieltä ettei jos ei voi antaa pillua niin pitää ottaa suihin tai tumputtaa miestä kun näin se on parisuhteessa? Mun mielestä sellanen on kamalaa. Ja nimenomaan sitä antamista.[/QUOTE]

Pointsit sulle lukutaidosta. Ehkä enemmänkin on vihjattu, ettei seksi ole sama asia kuin yhdyntä. Ja jos yhdyntä ei onnistu, voi muu seksi olla mahdollista, jos niitä haluja on.

 

[Anatolia]

[QUOTE="sondersson";23901572]onhan tässä monikin ollut sitä mieltä ettei jos ei voi antaa pillua niin pitää ottaa suihin tai tumputtaa miestä kun näin se on parisuhteessa? Mun mielestä sellanen on kamalaa. Ja nimenomaan sitä antamista.[/QUOTE]
Eli miehen pitää vaan odottaa, olla ilman seksiä kunnes nainen jossain vaiheessa ehkä suostuu?

Parisuhde on minusta sitä, että otetaan se toinen huomioon myös. Joskus joustetaan ja tullaan puolitiehen vastaan. Yritetään yhdessä keksiä molemmille sopiva ratkaisu - ja se voisi tosiaan olla vaikka se saakutin satunnainen suihinotto jos muu ei onnistu eikä kiinnosta, ja toisella seksihaluja kuitenkin olisi & vieläpä uskaltaa ne ääneen sanoa.

Antamista sekin on, että nousen sohvalta ja keitän miehelleni kahvit, vaikken itse kahvia edes juo. Mies ilahtuu siitä. Ja tekee vuorostaan minulle vastaavia pikku palveluksia. Jos tässä oltaisiin viimeiset 10 vuotta pidetty tiukasti kiinni siitä, ettei kumpikaan tee mitään mikä ei sillä hetkellä huvita, niin oltaisiin varmasti riidelty paljon enemmän, kenties erottukin, tai ainakin tehty toisemme hulluksi.

 

["Myymi"]

Esikon synnytyksen yhteydessä toisen asteen repeämät ja yhdyntä ensimmäisen kerran 2 viikkoa synnytyksestä. Mies kärsivällisesti odotti tuonkin ajan, itse huomasin hänen kiihottuvan entistä enemmän kun näki minun hoivailevan vauvaa, ym.

Kuopuksen syntyessä 5 tikkiä ja eka yhdyntä 3 päivän kuluttua. Nämä molemmat kerrat ovat tapahtuneet myös omasta tahdostanikin, meitä on joitakin naisia, jotka haluavat seksiäkin, vaikka pieni vauva onkin tullut taloon ja tärkein asia sillä hetkellä.

 

["Vilukissa"]

Esikoinen oli iso syntyessään. Pari tikkiä sain ja paikat olivat himpun verran turvoksissa, joten ei tod.tullut mieleenkään lähteä "kakkosnelosella" vetelemään...piiitkään aikaan. Muistaakseni meillä meni yhdeksän kuukautta, ennen kuin yhdynnässä olimme. Mutta sitä ennen sekstailimme muutoin ... Mulla itellä vain ei ollut minkään valtakunnan haluja yhdyntään, itse asiassa mulle tuli sitä kohtaa kaikessa maidon tuotannossani karsea ällötys; jo pelkkä ajatuskin yhdynnästä maitoa valuvine rintoineni....jep, enkä jatkakaan enää - yöks.

Toisen syntymästä kului kans aikaa, vaikka synnytys olikin helpoista helpoin...oiskohan joku seitsemisen kuukautta. Ja kolmannesta kans, suunnilleen saman verran.

Mutta - minuapa on siunattu ihanalla miehellä, ihmisellä joka arvostaa ja kunnioittaa minua ja minun haluamistani sekä ymmärtää. Toki puhuimme ja paljon asiasta, otimme molemmat asian puheeksi, sillä vallankin minä koin sen puhumisen seksistä äärimmäisen tärkeäksi; halusin tietää missä mennään ajatuksen tasolla seksin saralla, mitä mieheni haluaa jne... Mieheni ei missään vaiheessa pakottanut seksiin, ei ahdistanut asialla, ei painostanut - päinvastoin hän soi minulle hellyyttä, huomaavaisuutta...mikä auttoi ihan valtavasti siinä omassa hormonimyrskyn keskellä elämisessä muuttuneen kroppani kanssa tulemaan lopulta jälleen sinuiksi itseni sekä seksin, yhdynnän kanssa.

Mutta voi pojat sentään, millainen peto onkaan toinen nainen toiselle :O !! Tässäkin asiassa....

 

[Millenia]

Kyllä sondersson on minun mielestäni tässä ihan oikeassa. Aika monet on täällä sanoneet enemmän tai vähemmän suoraan, että jos yhdyntään ei pysty, niin sitten pitäisi kuitenkin hoidella käsi- tai suupelillä se mies. Itse en kyllä oikein ymmärrä tuota näkemystä. Siis joltakin puuttuu yhdyntähalut, mutta sitten runkkaus tai suihinotto onkin ihanaa? Jos seksihalut puuttuu niin ne puuttuu, piste. Täällä naiset sössöttää että kyllä minä ainakin haluan mieheni tyydyttää, no silloin sinä haluat, etkä ole haluton, perhana. Tuntuu, että nämä ihmiset eivät oikeasti ymmärrä mitä se haluttomuus on.

Kukaan ei mollaa naisia, jotka haluavat panna joka päivä ja ottaa suihin kolme kerta päivässä, ihan rauhassa jos haluatte. En ymmärrä miksi tällaisten seksualisesti vireiden ihmisten pitää mollata sitten niitä, joilla ne halut eivät yhtä kovia ole. Ihmiset on erilaisia. Ja säälikää rauhassa niitä miehiä, joiden vaimot ei halua panna joka päivä, eiköhän jokainen oman suhteensa kuitenkin tiedä parhaiten, ja eiköhän se aikuinen mies voi siitä suhteesta lähteä ihan itse jos niin haluaa. Ei tarvi muiden naisten mollata ja painostaa toisia naisia seksiin.

 

["aloittaja"]

Olisi kai pitänyt muotoilla aloitus tarkemmin. Siis mies painostaa nimenomaan yhdyntään. Ollaan kyllä keskusteltu muistakin seksiin liittyvistä asioista, kuin pelkästä yhdynnästä, mutta miehelle ei käy. Ja minuun tosiaan sattuu tuo yhdyntä niin, että menee kyllä kaikki fiilikset siinä yrittäessä...

 

[skarabee]

[QUOTE="aloittaja";23901894]Olisi kai pitänyt muotoilla aloitus tarkemmin. Siis mies painostaa nimenomaan yhdyntään. Ollaan kyllä keskusteltu muistakin seksiin liittyvistä asioista, kuin pelkästä yhdynnästä, mutta miehelle ei käy. Ja minuun tosiaan sattuu tuo yhdyntä niin, että menee kyllä kaikki fiilikset siinä yrittäessä...[/QUOTE]

älä nyt hyvä nainen sitten edes yritä. olet kuitenkin tullut puolitiehen vastaan, eli antanut miehesi ymmärtää että muuta voisit asian tiimoilta tehdä.
se miten kukin synnytyksen jälkeen aloittaa seksin harrastelun on aivan se ja sama.
sinä olet sinä!
itselläni on molemmat synnytykset tehty hätäsektiolla, hyvin menivät ja hyvin ja nopeasti paranin. heti oli seksi mielessä etc..
mutta kun jos pääkopassa muulta tuntuu tai varsinkin jos yhdyntä sattuu, niin ei muuta kuin aikaa ja läheisyyttä.
toivon, että olet saanut miehesi ymmärtämään ettei pakottamalla synny muuta kuin hallaa teidäm parisuhteelle.
en tiedä miltä todellakaan tuntuisi panna miestä, jota koko homma tai akka ei vois vähempää kiinnostaa. joskus väsyneenä kun olen ja mies alottanu ehdottolee jotain, tai silitelly siihen tyyliin ja kun en oikein tee elettäkään niin oon sanonu että ei mua haitanne jos tahtoo panna, mutta minä en jaksa nyt sormeakaan nostaa asian tiimoilta.
mies todennu siihen ettei todellakaan tahdo vain saada lastiansa lentämään vaan haluaa sen koko paketin mitä kanssani sitten saa kun olen täböllä mukana.
tuo on vaikea aihe, ja monelle suosittelen siitä keskustelua jo ennen raskautta ja muutakin kuin ohimennen. seksi kuuluu parisuhteeseen, mutta ei pakottaminen sillä.

 

[Karju]

Minusta pakkoseksi (yhdyntä) on yhtä kuin raiskaus. Kenenkään ei ole pakko harrastaa seksiä, jos ei halua. Jos hyväksyy sen, että mies voi tyydyttää tarpeensa naiseen, se ei ole naisen osalta pakkoseksiä. Aina on mahdollisuus kieltäytyä, jopa kesken yhdynnän.

 

[Akaatti]

Minusta pakkoseksi (yhdyntä) on yhtä kuin raiskaus. Kenenkään ei ole pakko harrastaa seksiä, jos ei halua. Jos hyväksyy sen, että mies voi tyydyttää tarpeensa naiseen, se ei ole naisen osalta pakkoseksiä. Aina on mahdollisuus kieltäytyä, jopa kesken yhdynnän.

Samaa mieltä! En tajua näitä, joiden mielestä on oikein alistua miehen himojen edessä. Vastaa tosiaan raiskausta jos tekee kaiken vaan miehen mieliksi, vaikka ei itse haluaisikaan.

 

[uuursssula]

n. 1kk meni, että tikit oli täysin sulanu.. sitten uskallettiin kokkeilla..

 

["vieras"]

Samaa mieltä! En tajua näitä, joiden mielestä on oikein alistua miehen himojen edessä. Vastaa tosiaan raiskausta jos tekee kaiken vaan miehen mieliksi, vaikka ei itse haluaisikaan.

Kukaan ei ole sanonut noin, vaan että pitkään jatkuva seksittömyys (oli syy mikä hyvänsä ja johtui kummasta osapuolesta tahansa) voi ja todennäköisesti aiheuttaa suhteelle ongelmia. Ja tuolloin niitä ongelmia olisi hyvä jollain tapaa ratkoa, mikäli haluaa erolta välttyä.
Seksuaalisten halujen kohdalla molemmat saattavat joutua tinkimään jostain, mutta myös yhtä reilua olisi tulla jossain toista vastaan.

 

[Jellybeany]

Itse yritän ajatella asiaa omalle kohdalle; tekisi sikana mieli vähän köyriä ja toista ei voisi vähempää kiinnostaa. Jos seksi harvenisi tai peräti loppuisi, niin kyllä tuntisin suhteesta puuttuvan jotain suurta. On onni, että omassa suhteessa halut on balanssissa, mutta mitäpä jos olisi toisin? Ainako mennään sen vähemmän haluavan mukaan? Enemmän haluava saa tyytyä siihen mitä saa, ja olla ilman jos mitään ei "anneta". En ole niin jalo ihminen, ettenkö tuntisi hieman katkeruutta moisessa tilanteessa.

 

["vieras"]

"
"Kyllä sondersson on minun mielestäni tässä ihan oikeassa"
- No se on ihan se ja sama kuka sinun mielestäsi on oikeassa.

"Aika monet on täällä sanoneet enemmän tai vähemmän suoraan, että jos yhdyntään ei pysty, niin sitten pitäisi kuitenkin hoidella käsi- tai suupelillä se mies. "
- Mikä nimimerkki sanoo, että mies PITÄISI hoitaa? Aika moni näyttää sanovan, että ymmärtävät miestään ja tämän tarpeita ja haluavat tulla asioissa vastaan. Sitä kutsutaan tasavertaiseksi kumppanuudeksi ja miehen huomioimiseksi. Naisen tarpeet eivät mene miehen edelle - kuten ei miehenkään naisen edelle.

"Itse en kyllä oikein ymmärrä tuota näkemystä. Siis joltakin puuttuu yhdyntähalut, mutta sitten runkkaus tai suihinotto onkin ihanaa?"
- Mikä nimimerkki sanoo tässä tilanteessa mainitsemasi asian olevan IHANAA? Vrt. vastaus yllä.

"Jos seksihalut puuttuu niin ne puuttuu, piste. Täällä naiset sössöttää että kyllä minä ainakin haluan mieheni tyydyttää, no silloin sinä haluat, etkä ole haluton, perhana. Tuntuu, että nämä ihmiset eivät oikeasti ymmärrä mitä se haluttomuus on."
- Saanko kysyä: kun sulla ei ole nälkä, mutta on sun ruuanlaittovuoro perheessä, niin ilmoitatko vaan et tehkää saatana itte ruokanne, mua ei nyt huvita? Tai jos et jaksaisi lähteä sovitulle asioinnille, mutta olette sen miehen kanssa yhdessä sopineet hoitavanne? Ilmoitat vaan, ettei nyt vi**u huvita, mene yksinäs. Ihan sama asia. Sellaista toimintaa kutsutaan itsekkyydeksi.

"Kukaan ei mollaa naisia, jotka haluavat panna joka päivä ja ottaa suihin kolme kerta päivässä, ihan rauhassa jos haluatte"
- Taidat juuri itse mollata minkä ehdit. Hieman on hmmmm... alaspäinkatsovaa ja alentuvaa kommentointia.

"En ymmärrä miksi tällaisten seksualisesti vireiden ihmisten pitää mollata sitten niitä, joilla ne halut eivät yhtä kovia ole. "
- Ja mistäs tupsahti kehiin tuo seksuaalivireys? Tämä nimimerkki ainakin on kommentoinut vain ymmärtävänsä myös omaa miestänsä eikä vain omia tuntemuksiaan. Jos se sinusta vaikuttaa punasilmäkanitoiminnalta, niin kehottaisin miettimään oman seksielämän tilannetta oikein tosissaan. Ei ole kohdillaan.

"Ihmiset on erilaisia. Ja säälikää rauhassa niitä miehiä, joiden vaimot ei halua panna joka päivä, eiköhän jokainen oman suhteensa kuitenkin tiedä parhaiten, ja eiköhän se aikuinen mies voi siitä suhteesta lähteä ihan itse jos niin haluaa. Ei tarvi muiden naisten mollata ja painostaa toisia naisia seksiin."
- Ai että on muita painostettu harrastamaan seksiä oman miehen kanssa? Erikoista tulkintaa. Jokainen kirjoittaa omasta kokemuksestaan ja omista tuntemuksistaan, mutta jos susta se tuntuu niin pahalle ja sun elämää kajoavalle, niin olisiko parempi jättää kommentit lukematta?

Jotenkin en enää ihmettele lainkaan miksi miehet pettävät naisiaan niin paljon. Taitaa pitää aika lailla paikkansa ne puheet kylmistä ja ymmärtämättömistä vaimoista...

 

["kookoo"]

Pakkohan tätä on peesata. Sen verran osaan itsekin asettua miehen asemaan, vaikka olenkin se joka tässä perheessä on lapset maailmaan vääntänyt. Jos 4 kk on mennyt synnytyksestä, niin fyysistä estettä seksille ei varmastikaan ole enää olemassa (asian voi tarkistaa gynellä). Eri asia, jos on masennusta tai muuta vastaavaa ilmassa, mutta sellaiset syyt pitää muutenkin hoitaa pois päiväjärjestyksestä.

Se että alkaisi haluttamaan, ei toki ole pelkkä tahdon asia, mutta siihen voi kyllä parhaiten vaikuttaa ihan itse. Voit vilkaista seksioppaita, eroottista kirjallisuutta jne ja yrittää saada itsesi "in the mood" vaikka omassa rauhassa ensin, ilman paineita. Ja yhdynnällähän ei tarvitse tosiaankaan aloittaa miehenkään kanssa.

Jollet ole valmis näkemään asian eteen minkäänlaista vaivaa, niin eipä voi muuta kuin kehottaa kestämään miehen tyytymättömyys. Painostusta en hyväksy, mutta ei pidä heittäytyä avuttomaksi. Seksi nyt vain on elämän perusasioita.

Tässä on pointtia. Eli ei tarvi vastentahtoisesti alkaa tahkota, mutta voi edes koklata omalta osaltaan, josko alkaisikin kiinnostaa. Siinä on kyllä huikea ero, odottaako avuttomana että aika tekisi tehtävänsä, vai yrittääkö itse herätellä seksihalujaan ja -kykyjään. Ensin mainitussa tapauksessa puoliso voi vain ihmetellä ja hieroa hartioita ja miettiä, meneekö siihen nyt vielä toisetkin neljä kuukautta...

En sano että miestä pitäisi vasten tahtoaan tumputtaa tms. enkä väitä että oman suhteen seksittömyys olisiyhtä kuin lupa pelehtiä naapurin Pirkon kanssa. Väitän kuitenkin että oma aktiivisuus omien halujen herättämisessä on palvelus myös itselle, eikä vain sille miehelle.

 

["höh"]

kyllä mulla meni melkein 5kk ennen kuin olisi ollut edes fyysisesti mahdollista ja sen viiden kk:n valvomisen ja haastavan vauvan kanssa myös henkinen puoli oli vielä kuukauden, pari hakusessa. mies ymmärsi kyllä, nyt seksielämämme parempaa kuin koskaan.kannatti odottaa! jokusen käsihoidon annoin mutta oli ne halut vähissä miehelläkin, hän kun myös osuutensa vauvaa hoiti- sen lisäksi esikoisen yöelämä oli miehen vastuulla. juu, esikoisenkin kanssa meni n 6kk eli oli odotettavissa.

 

[Setä]

Entäs miten käy suhteen, kun toinen osapuoli jatkuvasti painostaa toista tekemään jotain, mitä tämä ei halua ja mikä mahdollisesti aiheuttaa kipua ja tuskaa?

Saisinko palstarouvilta yhtä paljon tukea, jos vaatisin vaimoa laittamaan kätensä kuumalle hellalle, koska minusta se olisi kivaa?

 

[Setä]

?

 

[Jellybeany]

No minä olen sitä mieltä, että jos seksi tuottaa kipua ja tuskaa, niin se ei ole normaalia ja syyt on selvitettävä. Kyllähän se tilanne voi olla tovin synnytyksen jälkeen, mutta kyllä sen käsittääkseni pitäisi parantua muutamassa kuukaudessa. Tietenkään ei ketään saa pakottaa tai painostaa mihinkään, mikä tuottaa kipua ja tuskaa. Mutta kun seksistä puhutaan, niin se ei mun mielestä todellakaan ole normaalia ja sille on tehtävä jotain, eikä vain jäätävä ihmettelemään.

 

[Konditionaali]

"Pitäisi" on hyvä sana. Aina ei kuitenkaan käy kuten "pitäisi", eikä sille lääkärit mitään mahda/tee. Ei ole tavatonta, että menee vuosi ennenkuin synnytyksen jälkeen kivut häipyvät. Jos Jellybeanilla on hommat aina mennyt kivasti, niin hyvä niin. Valitettavasti kaikkien elämä ei ole aivan yhtä kivutonta, joten ehkä on parempi olla yleistämättä omia kokemuksiaan kaikkiin...

 

[Alaston lohikäärme]

Meil oli niin täysin päin vastoin. Mä olisin ollu valmis jo 2 viikkoa synnytyksestä ja miehellä siihen ajatuksen toteuttamiseen meni ainakin vuosisata (n. 4 kuukautta).
Yksi niistä painavista syistä, miksi en halua enää raskaaksi.

 

["Ullis"]

Sellainen 6kk meni molempien synnytysten jälkeen. Mulla imetys näköjään vaikuttaa kielteisesti seksuaaliseen haluun. Väksiin en ala itseäni pakottamaan, onneksi mieskin on älynnyt sen.

 

["minä vain"]

Itselläni ainakin mitä kauemmin edellisestä yhdynnästä on sitä vähemmän minun tekee mieli tai edes ajattelen asiaa. Siispä jos mieheni minua alkaa lämmittelemään, kyllä minä mukaan lähden vaikkei mieli tekisikään, kyllä ne halut heräävät nopeasti Itse en ole synnyttänyt vielä mutta joulukuun lopussa pitäis pikkunen ulos putkahtaa, ja aion kyllä harrastaa seksiä miehen kanssa heti kun vain fyysisesti olen paikoistani parantunut Tahdon tuntea itseni edelleen haluttavaksi naiseksi enkä vain äidiksi.

 

["vieras"]

Eli miehen pitää vaan odottaa, olla ilman seksiä kunnes nainen jossain vaiheessa ehkä suostuu?

Parisuhde on minusta sitä, että otetaan se toinen huomioon myös. Joskus joustetaan ja tullaan puolitiehen vastaan. Yritetään yhdessä keksiä molemmille sopiva ratkaisu - ja se voisi tosiaan olla vaikka se saakutin satunnainen suihinotto jos muu ei onnistu eikä kiinnosta, ja toisella seksihaluja kuitenkin olisi & vieläpä uskaltaa ne ääneen sanoa.

Antamista sekin on, että nousen sohvalta ja keitän miehelleni kahvit, vaikken itse kahvia edes juo. Mies ilahtuu siitä. Ja tekee vuorostaan minulle vastaavia pikku palveluksia. Jos tässä oltaisiin viimeiset 10 vuotta pidetty tiukasti kiinni siitä, ettei kumpikaan tee mitään mikä ei sillä hetkellä huvita, niin oltaisiin varmasti riidelty paljon enemmän, kenties erottukin, tai ainakin tehty toisemme hulluksi.

Täysi peesi tälle.
Meillä on menny synnytyksen jälkeen viikosta kolmeen kun alettu seksiä harrastamaan, riippuen mun kunnosta.
Nyt on hormonit muuten sekaisin eikä tee ikinä mieli seksiä. Mutta ei se tarkoita ettei mies saa ikinä. Välillä sitäkin et makaan vaan ajatukset jossain muualla mut sit väliin et mies vaan makaa ja nauttii kun minä teen hommat. Kyllä siitä jotain saa itellekin kun näkee miten toinen nauttii.

 

["Nainen"]

Meillä meni synnytyksen jälkeen ehkä 6-7 viikkoa. Repeämä (2. asteen) parani alle kuukaudessa, mutta jotenkaan en uskaltanut tai tahtonut. Pelotti, jännitti, tuntui, että "kuulun" vauvalle. Sitten yhtenä iltana mies (hyi kamala, kivittäkää tuo paha ja itsekäs mies) ehdotti yhdyntää. Hiukan vasten tahtoani suostuin. Ei se ollut elämää ihmeellisempää, mutta niin se ensimmäinen kerta oli ohi. Seuraava kerta olikin jo tavallista hyvää seksiä. Mutta olen ihan varma siitä, että jos olisin jäänyt odottelemaan palavaa halua, olisin saanut sitä odotella imetysajan loppuun saakka ja kärsinyt itsekin haluttomuudestani. Minulle on ainakin tärkeää oman jaksamisen kannalta, että saan olla välillä nainen enkä koko ajan äiti.

Näin yleisemmin sanoisin, että olen ollut parisuhteessa sekä sen aktiivisemman että passiivisemman osapuolen roolissa. Tiedän, että kummassakin roolissa pystyy elämään tyytyväisenä, jos kommunikaatioyhteys toimii ja kompromissit onnistuvat. Tiedän myös, että kummassakin roolissa elämä on helvettiä, jos vastapuolella on henkilö, jolle seksi on vallankäytön väline. Minä ainakin kärsisin, jos minun puolisoni vaatisi minua odottamaan vuodenkin verran seksiä ilman mitään fyysistä estettä, vain siksi ettei hän mielestään haluaisi minua riittävästi edes yrittääkseen.