mitä tehdä?

[amppari]

Olen seurustellut miesystäväni kanssa kohta reilut 2 ja puoli vuotta. Muutimme noin kolmisen kuukautta sitten ensimmäiseen yhteiseen kotiimme ja taannoin myös kihlauduimme. Mutta joku tai jotkin asiat mättäävät nyt ja pahasti, välillä suutun tai huudan tai riehun aivan pienestäkin asiasta, esim. Miksi et voi nyt tehdä tuota asiaa, muuten tuo taas venähtää yms. Jonka jälkeen saatan olla loppupäivän mykkänä tai tiuskin tai huudan. Vaikka hetken päästä saattaa tulla anteeksipyyntö, jonka tyrmään ja jatkan kiukkuilua. Vihoittelen sitten loppupäivän.

Tilanne on nyt mennyt siihen suuntaan, että kun jok’ikinen päivä näkee (jollei miesystävä lähde vanhemmille viikonlopuksi tai itse ole pois) kuulee, aistii toisen ihmisen läheisyyden, ehkä hieman ahdistuneeksi välillä tuntee olonsa. Aloitan itse useasti (VARSINKIN nyt viimeisen 2 viikon aikana) turhan meuhkaamisen ja tiuskimisen, vaikka toinen ei ole mitään tehnyt.

Olikohan tämä yhteen muuttaminen ja kihlautuminen liian nopeassa aikataulussa?

Tunteeni ovat niin sekaisin, etten tiedä itsekkään enää minnepäin suhdetta jatkaisin, eroanko vai jatkanko suhdetta? Vai pitääkö tässä pitää pieni tauko eli aikalisä?

Olen myös miettinyt, (nyt tulevana perjantaina lähden kaverini kanssa ulos viihteelle) että mitä jos olisi tilaisuus lähteä jonkun mukaan, että pystyisikö tekemään jotain vaiko tulevatko tunteet esille siinä tilanteessa?

Tai jos tämä koko ihme tunnemyrskyt johtuvat vain siitä, että näkee ihmisen jokapäivä, vaikka haluaisi hetken rauhan. Muutaman kerran romahtanutkin asian suhteen.

Lisättäköön, että olen vasta nuori 20-vuotias tyttö, joten viisaat neuvot esiin ja omia kokemuksia. En jaksa tätä menoa enää kauan.

 

[no]

Sen enempää miettimättä, ei hyvältä vaikuta. Syytä en tiedä miksi on noin.

 

[Väenö]

Olen seurustellut miesystäväni kanssa kohta reilut 2 ja puoli vuotta. Muutimme noin kolmisen kuukautta sitten ensimmäiseen yhteiseen kotiimme ja taannoin myös kihlauduimme. Mutta joku tai jotkin asiat mättäävät nyt ja pahasti, välillä suutun tai huudan tai riehun aivan pienestäkin asiasta, esim. Miksi et voi nyt tehdä tuota asiaa, muuten tuo taas venähtää yms. Jonka jälkeen saatan olla loppupäivän mykkänä tai tiuskin tai huudan. Vaikka hetken päästä saattaa tulla anteeksipyyntö, jonka tyrmään ja jatkan kiukkuilua. Vihoittelen sitten loppupäivän.

Tilanne on nyt mennyt siihen suuntaan, että kun jok’ikinen päivä näkee (jollei miesystävä lähde vanhemmille viikonlopuksi tai itse ole pois) kuulee, aistii toisen ihmisen läheisyyden, ehkä hieman ahdistuneeksi välillä tuntee olonsa. Aloitan itse useasti (VARSINKIN nyt viimeisen 2 viikon aikana) turhan meuhkaamisen ja tiuskimisen, vaikka toinen ei ole mitään tehnyt.

Olikohan tämä yhteen muuttaminen ja kihlautuminen liian nopeassa aikataulussa?

Tunteeni ovat niin sekaisin, etten tiedä itsekkään enää minnepäin suhdetta jatkaisin, eroanko vai jatkanko suhdetta? Vai pitääkö tässä pitää pieni tauko eli aikalisä?

Olen myös miettinyt, (nyt tulevana perjantaina lähden kaverini kanssa ulos viihteelle) että mitä jos olisi tilaisuus lähteä jonkun mukaan, että pystyisikö tekemään jotain vaiko tulevatko tunteet esille siinä tilanteessa?

Tai jos tämä koko ihme tunnemyrskyt johtuvat vain siitä, että näkee ihmisen jokapäivä, vaikka haluaisi hetken rauhan. Muutaman kerran romahtanutkin asian suhteen.

Lisättäköön, että olen vasta nuori 20-vuotias tyttö, joten viisaat neuvot esiin ja omia kokemuksia. En jaksa tätä menoa enää kauan.

Joka toemii usseimmite eli , jätä se sika!

 

[Kirsikka]

Kurjia nämä väliin huutelijat, joilla ei oikeasti ole mitään sanottavaa.

Kuule amppari. Nuorena tekee erehdyksiä. Ehkä sinusta tuntui, että olit kypsä avoliittoon ja kihloihin ja kun "tavoite" oli saavutettu, niin huomasit että teit asioita vain koska niitä (muka) kuuluu tehdä. Nyt on vaikea myöntää edes itselle, että erehdyit. Voihan myös olla, että sinulle tuli rimakauhu ajatuksesta, että vapaus on nyt todella mennyt ja on aika astua aikuisen kenkiin. Ota asia miehesi kanssa puheeksi, ennen kuin välinne menevät täysin solmuun. Aikalisäkin kuulostaa hyvältä. Teet mitä teet, niin älä missään nimessä loukkaa miestäsi pettämällä. Siitä tuskin tulee jälkimainingeissa edes sinulle hyvä mieli.

 

[Väenö]

Saman assienhan minä kerroen lyhyvesti ja kansantajusesti. Elä ruppea minun neuvoja arvostelleen, niissä piilöö vankka elämän kokemus...

 

[huumasta arkeen]

Kurjia nämä väliin huutelijat, joilla ei oikeasti ole mitään sanottavaa.

Kuule amppari. Nuorena tekee erehdyksiä. Ehkä sinusta tuntui, että olit kypsä avoliittoon ja kihloihin ja kun "tavoite" oli saavutettu, niin huomasit että teit asioita vain koska niitä (muka) kuuluu tehdä. Nyt on vaikea myöntää edes itselle, että erehdyit. Voihan myös olla, että sinulle tuli rimakauhu ajatuksesta, että vapaus on nyt todella mennyt ja on aika astua aikuisen kenkiin. Ota asia miehesi kanssa puheeksi, ennen kuin välinne menevät täysin solmuun. Aikalisäkin kuulostaa hyvältä. Teet mitä teet, niin älä missään nimessä loukkaa miestäsi pettämällä. Siitä tuskin tulee jälkimainingeissa edes sinulle hyvä mieli.

Samoja ajatuksia minulle heräsi kuin Kirsikalle.

Et ehkä ollut varautunut siihen, mitä tarkoittaa, kun yhdessä eletään. Toinen on siinä ihan koko ajan. Toisella on ehkä erilainen tahti ja tapa tehdä asioita. Pitää hyväksyä erilaisuutta ja/tai tehdä kompromisseja jotta elo voi jatkua sopuisammin.

Olet niin nuori, että oletko hetkeäkään asunut yksinäsi? Jos lähdit suoraan vanhempiesi luota tutuista kuvioista ja odotit vapautta, niin siinä vapaudessa on toinen, jonka kanssa on sovittava yhteen. Hänellä tavat ovat omasta lapsuuskodistaan.

On hyvin vaikea kuvitella, mitä yhteiselämä on, varsinkin se arki.

Nyt puhut avomiehesi kanssa, mutta et silloin, kun sinua kiukuttaa. Kannattaa ehkä kirjoittaa ensin itselleen, jotta ajatukset selkiytyvät.

Kysymys ei nyt todellakaan ole miehestä, vaan sinusta itsestäsi. Miestä vaihtamalla tilanne ei parane ja pettämällä se vain pahenee. Tutustu ensin itseesi ja tee ratkaisut sitten.

Jos voit ahdistuksessasi mennä vanhempiesi luo, niin se on hyvä. Viikon mietiskely voi kummasti auttaa.

 

[tuttiritari]

Minulla on hieman samankaltainen ongelma, tosin me vasta suunnittelemme yhteenmuuttoa. Olen aivan sekaisin tunteitteni kanssa. Välillä miehessä ärsyttää kaikki ja olen vihainen pienistäkin asioista, yhteenmuutto ahdistaa ja suunnittelen eroa. Sitten taas mies tuntuukin ihanalta ja haluaisinkin muuttaa yhteen. En tiedä ollenkaan mitä haluan ja luulen miehenkin tämän jo aavistaneen, mutta en oikein tiedä miten tunteistani puhuisin. Sekin aiheuttaa vaikeuksia, että olemme olleet koko seurustelumme ajan (3 vuotta) kaukosuhteessa. Olemme kyllä olleet esim. lomien ajan pitempiäkin aikoja saman katon alla, mutta viime aikoina se on lähinnä ahdistanut.

Munäkin olen vielä nuori, 20-vuotias ja tämä on ensimmäinen oikea suhteeni. Luulen, että osittain itseäni ahdistaa vapauden menetys ja se, että yhteenmuutto tekee kaikesta jotenkin virallisempaa. Sinulla on vielä tuo kihlauskin. Itselläni eniten epävarmuutta aiheuttaa juurikin kaiken epävarmuus: tässäkö tämä nyt oli, tämän ihmisen kanssako minun nyt on vietettävä koko loppuelämäni? Entä jos kaikki meneekin pieleen, mitä jos tämä mies ei olekaan se oikea? Ja sitten kaikki miehen viat saavat entistä suuremman merkityksen, mikä vain lisää epävarmuutta.

Luulen, että parasta mitä voit nyt tehdä, on olla rehellinen niin itsellesi kuin miehellesikin. Tutki ajatuksiasi ja tunteitasi, mieti mistä ne vihan ja kiukun tunteet syntyvät ja mitä siellä on taustalla. Jos mahdollista, lähde hetkeksi pois selvittelemään ajatuksiasi. Puhu sitten miehesi kanssa, niin voitte yhdessä miettiä, miten tästä eteenpäin. Tsemppiä!

 

[*Siri*]

Vitsinä voisi sanoa, että siitä entisestä ihanasta tyttöystävästä on kuoriutunut täysiverinen pirttihirmu.

Todella hienoa on se, että olet alkanut miettimään syitä ja seurauksia ja tarkkailet omaa käytöstäsi kriittisesti. Useinhan sitä syytä haetaan vain toisesta.
Eipä sinulle kukaan osaa antaa vastausta, löydät sen ennen pitkää itsestäsi.
Mutta yritä välttää pettämistä. Sillä siirrät päätösvastuun suhteen jatkamisesta miehellesi.
Erotkaa mieluummin vaikka joksikin aikaa ja ottakaa aikalisä.