N
"ninni"
Vieras
Olen vkl.lla 6 raskaana. Mieheni olen tuntenut 10 vuotiaasta, viimeisenä 3 vuotena ei olla oltu muuten tekemisissä, paitsi alkaessamme seurustelemaan tänä talvena. (Huom vasta tänä talvena). meillä oli käytössä ehkäisy, ja ainoan vahingon jälkeen joka huomattiin, otin katusmuspillerin, siitä huolimatta raskaana. Olen aina ollut aborttia vastaan jahuolehtinut ehkäisystä. Raskaudesta kuultuamme päätimme pitää lapsen, koska muuten tilanne on turvattu, ja minulla on ennestään 4 vuotias tytär. Tarvittaessa ollaan puhuttu että haetaan ulkopuolista apua. ELi kumpikin ollut tähän asti sitä mieltä että yhdessäolo on tahdonasia jne.
Tiesin suhteen alussa että mies on uskossa. Nyt kuitenkin alkanut selvitä näitä erikoisia fundamentalistisia piirteitä ja että on oman uskonsa kanssa ihan sekaisin, on sitä mieltä että esim meditoiminen on pimeydestä, ja esim buddhapatsaat on epäjumalia, jos tekee syntiä joutuu helvetttiin jne. Eilen sitten meni hermot ja annoin palaa täysiä koska mielestäni noin suppea ajattelu on pelkästään typeryyttä. Tänään pyysin anteeksi koska ajattelen että jokaisella on kuitenkin uskon vapaus,. Tänään mies sanoi että ehkä parempi että erotaan kun olen niin epätasapainoinen ja kaikessa oikeassa ja että olisi paras jos tekisin abortin. Nyt kuitenkin taas sanoi illalla että on vaan ajatukset sekaisin ja että tarvitsee ulkopuolista apua tunteiden selvittelyyn.. Pitäiskö mun tehdä abortti vai luottaa siihen että kaikki järjestyy.. Yksin en pysty tai jaksa alkaa kahden yksinhuoltajaksi tieten tahtoen..
Tiesin suhteen alussa että mies on uskossa. Nyt kuitenkin alkanut selvitä näitä erikoisia fundamentalistisia piirteitä ja että on oman uskonsa kanssa ihan sekaisin, on sitä mieltä että esim meditoiminen on pimeydestä, ja esim buddhapatsaat on epäjumalia, jos tekee syntiä joutuu helvetttiin jne. Eilen sitten meni hermot ja annoin palaa täysiä koska mielestäni noin suppea ajattelu on pelkästään typeryyttä. Tänään pyysin anteeksi koska ajattelen että jokaisella on kuitenkin uskon vapaus,. Tänään mies sanoi että ehkä parempi että erotaan kun olen niin epätasapainoinen ja kaikessa oikeassa ja että olisi paras jos tekisin abortin. Nyt kuitenkin taas sanoi illalla että on vaan ajatukset sekaisin ja että tarvitsee ulkopuolista apua tunteiden selvittelyyn.. Pitäiskö mun tehdä abortti vai luottaa siihen että kaikki järjestyy.. Yksin en pysty tai jaksa alkaa kahden yksinhuoltajaksi tieten tahtoen..