Miksi vaihtaisin pois elämäni rakkauden mahdollisiin lapsiin? Eihän se suhteesta lähteminen takaisi lapsia minullekaan. Mulla on työkaverina jo vanhempi nainen, jolla ei lapsia. Hän on yhden kehitysvammaisen lapsen "varamummu". He käyvät lenkillä, jäätelöllä, leffassa jne. Ei ole vain yhtä tapaa olla vanhempi lapselle, sen ei tarvitse olla biologista.
Tiedän itsestäni, että huolehdin silmittömästi myös muiden ihmisten lapsista. Jos joku pieni on yksikseen jossain, jos joku isompikin näyttää eksyneen tms., ni min on sisäinen pakko auttaa. Onko sillä oikeasti väliä mitä kautta ja mistä geeneistä lapsi, joka asuu saman katon alla, on tullut? Tai ei edes tarvitse olla saman katon alla. Suurimpiin sydämiin mahtuu paljon hellyyttä jaettavaksi.