Mitä tekisit minun asemassa? Yhteishuoltajuus asia..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "hmm"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

"hmm"

Vieras
Yritän nyt mahdollisimman tarkasti kertoa millainen tilanne on.
Erosimme ex-miehen kanssa 2008 lapsen ollessa 9kk. Erosta johtuen exä sairastui vakavaan masennukseen. Halusin kuitenkin että lapsella säilyy suhde isään ja isän puolen sukuun. Joten sovimme että lapsen isovanhemmat (miehen vanhemmat) hoitavat nämä "isä vkloput". Ja exä käy sitten siellä ja ottaa yöksi jos pystyy. Näin jatkui kevääseen 2010 asti. Välillä exä pystyi pitämään osan vkloppua, mutta suurimman osan vklopusta lapsi oli isovanhemmilla. Lapsi on erityisen kiintynyt Ukkiin.

2010 keväällä mies sitten parantui masennuksesta ja alkoi itse hakemaan lasta ja pitämään koko vklopun. Minun näkemykseni mukaan exää harmitti se että lapselle ukki oli todella tärkeä. Eikä niinkään kiinnostunut ollut exällä olosta. Kyseli ukkia. Mies ei ole oikein ikinä ollut isänsä (ukin) kanssa todella hyvissä väleissä. Riitelevät aika usein. Mies sitten "omi" lapsen. Ei vienyt isovanhemmille enään. Joskus harvoin kun oli isovanhemmilla ja kävin lasta hakemassa niin isovanhemmat puhuivat minulle kuinka on harmi etteivät lasta enään nää.

Aluksi huomautin exälle että voisi lasta vanhemmilleen viedä, mutta tämä siitä aina hermostui. Nyt asia on alkanut minua vaivaamaan. Kun lapsi on jo yli 3v ja kaipaa selvästi ukkia. Isä soitti viime keskiviikkona lapselle ja lupasi että pääsee ukille ja mummille. Sunnuntaina lapsi kertoi ettei isä ollutkaan vienyt häntä isovanhemmille. Kävi lasta niin sääliksi, kun oli selvästi pettynyt.

Joten tässä kysymys. Pitäisikö minun nyt soittaa isovanhemmille ja sopia erikseen että lapsi olisi heillä? Ukki on eläkkeellä että voisi ottaa keskellä viikkoakin. Tämä tietenkin oisi exän selän takana tekemistä. Mutta oman lapsen pettymystä on kamalaa katsoa. Kun olen exälle tästä yrittänyt puhua, niin saan tylyn vastauksen että asia ei minulle kuulu. Mitä te tekisitten?

Ja me kaikki asumme eri paikka kunnilla. 30-60min ajo matkoja riippuen vähän keneltä minne ajaa. Toivottavasti annoin tarpeeksi selvän kuvan tilanteesta.
 
Jos vain on mahdollista sinun antaa lasta myös isovanhempien luo isäviikonloppujen lisäksi, niin tee ihmeessä niin! Ihanaa kun on sukua ja lapsi saa olla kaikkien rakastamiensa luona. :)
 
No kai lapsi saa käydä kylässä kenen luona sinä (ja lapsi) haluat, silloin kun lapsi on kotona sinun ajallasi. Isä sitten päättää omalla tapamisvuorollaan vastaavasti mitä lapsen kanssa tekee.
 
Mielestäni olisi hienoa jos tukisit lapsen suhdetta ukkiin.

Tavallaan ymmärrän, jos mies ei isänsä kanssa hyvissä väleissä, ettei halua jakaa omaa aikaansa ukin kanssa. Mies myös ehkä koittaa hyvitellä masennuksen syömää aikaa ja korvata tämän lapselle.

Vaikka matkaa on paljon, luulen että se on sen arvoista. Anna sinä omasta ajastasi ukille aikaa. Lapsella on oikeus isovanhempiinsa, eikä exällä mielestäni tässä tilanteessa ole sananvaltaa. Kyse on lapselle rakkaista ihmisistä. Tue lapsen ja uksin suhdetta, se kannattaa.
 
Jos olisin sinä ja sinulla näyttää olevan hyvät välit ex appivanhempiin. Ottaisin ilman muuta yhteyttä ja tarjoisin mahdollisuutta nähdä lasta säännöllisesti. Et todellakaan kävele lapsen isän yli asiassa. Yhtälainen oikeus on sinulla hoitaa asia kuin hänelläkin. Ymmärrän tavallaan isää että haluaa olla lapsensa kanssa viikonloppusin koska aika on suht lyhyt.
 
Mitä minä tekisin: Ei se lapsi sitä ukkia tarvi montaa päivää, me kävisimme lapsen kanssa kahdestaan sillon tällön kylässä exanoppilassa, voisin jättää vaikka yöksikin jos he sitä haluaisivat.
 
No sovipa vaikka niin että ukki hakee lapsen torstaina ja mies hakee lapsen isältään perjantaina omalle viikonlopulle. Näkee mieskin sitten miten tärkeää lapselle on olla ukin kanssa.
 
Jos itse vaan jaksat ja haluat niin toki ehdottomasti kannattaa käydä tai viedä lasta isovanhempiensa työ koska ovat selvästi lapselle tärkeitä ja välittävät lapsesta.
Miehellesi voi olla vaikeaa viedä lasta ukin luo koska heidän suhteensa on niin läheinen.

Itselläni ex mies kielsi minulta yhteydenoton omiin vanhempiinsa jotka tosin eivät itsekään kovin rohkaisseet mutta itseäni on jälkikäteen harmittanut lapsen puuttuva suhde heihin koska mies ei itsekään tätä hoitanut.
 
Se on myös että minulla ei ole läheinen suhde exappivanhempiin.. Ex anopin kanssa aina ollut huonot välit, hän syytti minua erosta ja huusi minulle. On myös myöhemmin suuttunut kun en halunnut jouluaatoksi antaa heille ja silloin myös uhkaili minua, että kertoo lapselle sitten isompana kuinka kauhea äiti lapsella on. Viimesimmästä riidasta on reilu vuosi. Ja ukki on se ketä minä olen aina nähnyt ja joka lasta on hakenut ja tuonut. Ukin kanssa myös olen puhunut exän masennuksesta ja hänen käytöksestään. Ja lapsikaan ei täällä kotona puhu mummista eikä iskästä, vaan pelkästään ukista. Että lapsen ja ukin takia tämä tilanne minua harmittaa. Vaikka en heistä pidä enkä aina ole toimeen tullut, niin he silti ovat tärkeitä ja rakkaita lapselle.. Pitäisi varmaan ukille soittaa..
 

Yhteistyössä