N
näin
Vieras
Peesi tälle. Olisi löydettävä sellainen kultainen keskitie näissäkin asioissa. Vaikka pieni lapsi täyttääkin maailman, ei tilanne ole niin että vanhemmat ei saisi enää lainkaa elää. Lapsiperheen arkeenkin kuuluu hetket jolloin jomman kumman vanhemman etu voi mennä ohi "lapsen edun". Kun se ei ole ainaista ja jatkuvaa.No, itse ajattelen niin, että lapseni onni on minun onneni. Asianhan pitäisi olla niin, että äiti voi olla vain niin onnellinen, kuin onnettomin lapsensakin. Jos lapsi voi huonosti, niin silloin voi äitikin. Täytyy kuitenkin osata soveltaa, sillä jos äiti on onneton, niin se heijastuu usein lapseenkin, ja taas takaisin äitiin. Tasapainoinen ihminen osaa kyllä laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin, sillä kyllä minusta voi oikeuttaa äidille jotain huveja, kunhan ne ei verota lapselta liikaa. Jos on kuitenkin vain 2 vaihtoehtoa, noista kaikki tai ei mitään vaihtoehdoista, niin tottakai sen lapsen tarpeet menee edelle.
Voisin esimerkikisi kuvitella tuon sirkuksen näin: Äidillä on hyvän ystävän häät, juuri samana päivänä kuin sirkus olisi. Lapsi haluaa sirkukseen, äiti häihin. Ja häät ovat vaikka lapsettomat - lapselle hoito järjestetty isovanhempien luokse (kaukana sirkuksesta). Mä menisin varmasti häihin, koska ne ovat ainutkertainen tapahtuma. Tärkeä minulle ja ystävälleni. Lapsi pääsee isovanhempien luo jonne voi vaikka järjestää jotain "sirkuksen korvaavaa" ohjelmaa, tai vaikka taittaa matka mummolaan junalla, normaalisti kun autolla mentäisiin. Molemmat varmasti nauttivat ja sirkukseen mennään seuraavana vuonna. Ja toisaalta, kuka estää menemään sirkukseen toisella paikkakunnalla? Vaikka seuraavana viikonloppuna?