Mitä tekisit tälläisessä tapauksessa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja enolekukaan
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

enolekukaan

Vieras
Sinulla olisi aviomies ja 2 lasta, joista toisella olisi kehitysvamma ja toinen olisi ns. "terve" ja vammaton "normaali" lapsi. Joko miehesi vanhemmat tai sinun omat vanhempasi olisivat ilmoittaneet sinulle ja miehellesi, että eivät halua tätä kehitysvammaista lasta luokseen eivätkä haluaisi olla tämän kanssa muutenkaan tekemisissä. Kun perheestäsi käytäisiin näiden isovanhempien luona, niin nämä vaatisivat, että joko heidän luonaan käy teistä toinen tämän vammattoman lapsen kanssa toisen ollessa tämän kehitysvammaisen lapsen kanssa kotona tai sitten kävisitte miehenne kanssa kaksin tämän vammattoman lapsen ollessa jossain muulla hoidossa tai että tällä olisi hoitaja kotona.

Kun nämä isovanhemmat tulisivat perheesi luokse käymään, niin tämän kehitysvammaisen lapsen pitäisi olla poissa kotoanne tai muuten isovanhemmat eivät suostuisi tulemaan käymään kotonanne. Nämä isovanhemmat eivät suostuisi olemaan missään tekemisissä tämän kehitysvammaisen lapsenlapsensa elämässä ja olisivat muutenkin kuin heillä ei tätä lastenlasta olisikaan, eivät kävisi tämän syntymäpäivillä, antaisi tai lähettäisi tälle mitään lahjoja esim. jouluna tai syntymäpäivänä, eivät haluaisi puhua tästä eivätkä olisi kiinnostuneita tämän kuulumisista, valehtelisivat muille ihmisille että lastenlastensa lukumäärän jättäen tämän vammaisen lapsen pois laskuista jne. Syyksi he ilmoittaisivat vain, että he eivät halua "hullua" lastenlasta",
 
En olisi kyseisten ihmisten kanssa enää missään tekemisissä. Alkuvaiheessa voi toki tulla shokkireaktio, mutta jos käytös vaan jatkuu samanlaisena, niin sitten loppuisi näkeminen kuin seinään.
 
  • Tykkää
Reactions: HouseOfSleep
Loppuisi isovanhempien käynnit ja siellä vierailut. Sanoisin suoraan mitä suusta lähtisi ja sanoisin heidän naapureilleenkin ja koko lähisuvulle miten sikamaisen paskoja ovat. Varmaan ilmoittaisin asian myös iltalehdessä.
 
  • Tykkää
Reactions: Sandrine
[QUOTE="lapseton";24907235]eikä minun. Toihan ois aivan törkeetä.[/QUOTE]

Ei se välttämättä olisi törkeää. Kyse voisi olla vain siitä, että kyseiset isovanhemmat eivät ole pystyneet käymään läpi vammaisen lapsenlapsen syntymän aiheuttamaa järkytystä. Onhan vammaisen lapsen syntymä aina varmasti jonkinlainen järkytys vanhemmillekin, niin miksi se ei voisi olla sitä myös isovanhemmille?
 
Emme menisi ja meille ei tultaisi. Jos emme kaikki kelpaa, niin antaa sitten olla. Tuollainen vammaisen sisaruksen syrjintähän opettaisi terveellekin sisarukselle, että vammaisessa on jotain välteltävää. Outo mummu ja pappa.
 
Ei se välttämättä olisi törkeää. Kyse voisi olla vain siitä, että kyseiset isovanhemmat eivät ole pystyneet käymään läpi vammaisen lapsenlapsen syntymän aiheuttamaa järkytystä. Onhan vammaisen lapsen syntymä aina varmasti jonkinlainen järkytys vanhemmillekin, niin miksi se ei voisi olla sitä myös isovanhemmille?

en tarkoittanut alkushokkia vaan ihan jatkuvaa töötöilyä. Onhan se selvä, että aluksi kova paikka.
 
En olisi missään tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, enkä todellakaan antaisi terveen lapsenikaan olla heidän kanssaan tekemisissä. Miksi tuollainen käytös olisi suotavaa minkäänlaiseen järkytykseenkään suotaen. Aikuisilta ihmisiltä on lupa odottaa aikuismaista käyttäytymistä.
 
Kyse voisi olla vain siitä, että kyseiset isovanhemmat eivät ole pystyneet käymään läpi vammaisen lapsenlapsen syntymän aiheuttamaa järkytystä. Onhan vammaisen lapsen syntymä aina varmasti jonkinlainen järkytys vanhemmillekin, niin miksi se ei voisi olla sitä myös isovanhemmille?

Totta, se on aina järkyttävä asia, jota on työstettävä. Mutta tekstistä saa sen kuvan, että tilanne on jatkunut jo pidempään. Alussa toki on annettava aikaa, mutta vammaisen lapsenlapsen totaalinen kieltäminen ei kuulosta terveeltä reaktiolta.
 
  • Tykkää
Reactions: emppu75
Valitettavasti tiedän yhden tuollaisen tapauksen. Kaverini anoppi ja appiukko. Kaverini lasten mummo kielsi tuomasta vammaista lasta sukujuhliin, koska häpesi häntä. Ilmoitti että vie koko perheen Linnanmäelle ja maksaa reissun, mutta vammaiselle lapselle olisi pitänyt hankkia hoitaja, koska häntä ei olisi saanut ottaa mukaan. Synttäreille kyllä tuli, siis anoppi yksin, mutta ei viipynyt kuin ehkä 10 minuuttia ja toi lahjaksi vain kortin ja vitosen verran rahaa.
Sisarusten synttäreillä olivat (kumpikin) tuntikausia ja toivat lahjoja useampiakin. Siis, se syrjiminen oli jotakin ihan käsittämätöntä :(.
Loppujenlopuksi kaverini ja hänen miehensä laittoivat välit siihen akkaan ja ukkoon kokonaan poikki.
 
Sanoisin hyvin suoraan ja selkeästi että lapsi on lapsi on ihminen tilastaan huolimatta ja mikäli häntä kohdellaan kuin ei olisi olemassa, voi henkilö itse toimia kuin ei olisikaan.

Tarjoaisin apuani ja tukea tilanteen kohtaamisessa ja muistuttaisin mitä niin lapset kuin aikuiset menettävät jos isovanhemmat eivät halua muiden elämässä mukana olla, mutta lapsi on vammastaan huolimatta perhettä siinä missä toinenkin lapsi ja hänet joko sellaisena suvaitaan tai pysytään kaukana.

Okei, tämä olisi todennäköisesti todellisuudessa ilmaistu hieman värikkäämmin sanakääntein ja kera monin monituisin sensuroinnin tarpeessa olevien sanojen, mutta pääidea siis kuitenkin siinä :saint:
 
Ymmärrän, että isovanhemmat ovat aluksi järkyttyneitä. Jo heti alkuvaiheessa pitäisi saada koko perheelle ja lähipiirille apua asian käsittelemiseen. Jos isovanhemmat terapiasta ja ajankulusta huolimatta olisivat kuin tätä kehitysvammaista lasta ei olisikaan, en näkisi muuta vaihtoehtoa kuin katkaista välit kokonaan. Toisaalta siinä menettää myös se terve lapsi isovanhempansa, mutta en myöskään haluaisi heidän asenteensa välittyvän tälle terveelle lapselle.
 
En kyllä ymmärrä miten isovanhemmat tarvitsevat terapiaa ja ulkopuolista apua ko. tilanteessa?
Kyllä aikuisen täytyy kyetä ajan kanssa käsittelemään ko. tilanne, vanhempien kohdalla ulkopuolisen avun ymmärrän.
 
[QUOTE="vieras";24907436]En kyllä ymmärrä miten isovanhemmat tarvitsevat terapiaa ja ulkopuolista apua ko. tilanteessa?
Kyllä aikuisen täytyy kyetä ajan kanssa käsittelemään ko. tilanne, vanhempien kohdalla ulkopuolisen avun ymmärrän.[/QUOTE]

Siksi koska isovanhempien on usein vielä vaikeampi ymmärtää asiaa kuin vanhempien. Ja sitä paitsi vanhemmille on usein aika ruhtinaallisestikin apua tarjolla, kun taas isovanhemmille ei juurikaan. Ja asia kuitenkin koskettaa koko lähipiiriä.

Sen lisäksi esim. mun vanhemmat ovat sitä ikäluokkaa, että kaikenlainen erilaisuus on jossain muodossa häpeä. Mun äiti ei vieläkään osaa sanoa sanaa "homo" normaalilla äänellä, vaan kuiskaa sen. Vammaisista puhutaan tyyliin "se on vähän sellainen erikoinen". Jotenka ei, kaikki aikuiset eivät osaa käsitellä asiaa niin kuin asia pitäisi käsitellä.
 
Siksi koska isovanhempien on usein vielä vaikeampi ymmärtää asiaa kuin vanhempien. Ja sitä paitsi vanhemmille on usein aika ruhtinaallisestikin apua tarjolla, kun taas isovanhemmille ei juurikaan. Ja asia kuitenkin koskettaa koko lähipiiriä.

Sen lisäksi esim. mun vanhemmat ovat sitä ikäluokkaa, että kaikenlainen erilaisuus on jossain muodossa häpeä. Mun äiti ei vieläkään osaa sanoa sanaa "homo" normaalilla äänellä, vaan kuiskaa sen. Vammaisista puhutaan tyyliin "se on vähän sellainen erikoinen". Jotenka ei, kaikki aikuiset eivät osaa käsitellä asiaa niin kuin asia pitäisi käsitellä.

Oho, näköjään lähipiirimme ihmiset eroavat toisistaan melkoisesti. Mahdollisesti ikäkysymys, sukumme isoäidit ovat n. 60-65- vuotiaita ja ymmärtävät hyvin nykyajan erilaisuudet.
 

Yhteistyössä