Vastaus itse kysymykseesi: Ei en tappaisi sen enempää koiraa kuin ihmistäkään. Toki varmasti vahingoittaisin koiraa pahasti, yrittäessäni puolustaa lastani, mutta en varmasti ainakaan tarkoituksella tappaisi koiraa. Sen tekisivät muut puolestani myöhemmin. Sen jälkeen keskittyisin vain lapseeni, oli hän sitten hengissä tai ei. Yrittäisin kaikkeni, että lapseni saisi elää. Tuskin ehtisin luomaan ajatustakaan koiran omistajaan. Tämän jälkeen toki olisin vihainen ja katkera, jopa siinä määrin, että tekisi mieli käydä huutamassa ja raivoamassa, ehkä käydä käsiksikin, tiedä häntä, mutta taappaa en voisi. En siksikään, että kolme lastani jäisi silloin ilman äitiä, istuessani vankilassa taposta. Jo sisaruksen kuolema olisi heille niin kova isku, että tarvitsisivat minua täällä auttamassa menetyksen yli.
Mitä muuten tähän keskusteluun tulee. Itse rakastan koiria ja meillä olisi koira jos emme olisi kaikki allergisia. Mutta koiran omistajia en aina ymmärrä.
1) Miksi koiria pidetään vapaana esim. metsässä lenkkipolulla
2) Miksi omistajat opettavat koirat tekemään asiansa kävelytien viereen tai jopa kävelytielle, kun koirakin tekisi asiansa mieluiten puskassa
3) Miksi koiranomistajat antavat koiransa kulkea flexin perässä niin pitkällä, että eivät hallitse poukkoilevaa koiraansa esim. polkupyörän vastaan tullessa
4) Miksi koiranomistajat antavat koiransa hyppiä tuttuja ja tuntemattomia vasten
5) Miksi koiranomistajat sanovat koiran ollessa vapaana, että ei sitä tarvitse pelätä kun se on kiltti, mutta antavat koiran kuitenkin hyppiä lasta vasten, joka pelkää
Näihin asioihin kun saisin vastauksen. Monet koiranomistajat toivovat että heidän koiraansa ei pelätä, mutta eivät anna lapselle aikaa tutustua koiraan, vaan antavat koiran hyppiä lasta vasten. Meillä kaikki lapset on kerta toisensa jälkeen opetettu olemaan pelkäämättä koiria, mutta aina kun pelko alkaa hävitä, joku tanopää päästää koiransa irti ja lasten kimppuun. Vanhin tyttäreni oli 1 v, kun puistoon tuli yllättäen irtokoira ja innosta puhkuen kaatoi tytön. Siitä lähtien opettelimme, että jokaista koiraa ei tarvitse itkeä ja pelätä. Kesti vuoden ennen kuin tyttö uskalsi lähestyä remmissä olevaa koiraa. Olimme menossa kysymään, saako koiraa silittää, niin emäntä päästi koiransa flexissä tulemaan kohti, ja eikö tämä koira syöksynyt saman tien kaatamaan tytön. Siitä vuoden kuluttua neiti ei ollut yrityksistä huolimatta uskaltanut lähestyä koiria, kun erään kerrostalon pihassa ollessamme tuli vapaana ollut koira (tyttöä isompi) joka hyppäsi ja raapaisi tytölle ison naarmun poskeen ja kaatoi tämän kivikkoon. Voitte kuvitella, että tämän jälkeen ei tyttö ole enää luottanut koiriin. Lähimetsässä ollessaan, tuli vielä 10 vuotiaana itkien kotiin, kun vapaana ollut koira alkoi hyppiä vasten. Nyt 3 ja 4 vuotiaiden tyttöjen kanssa taistellaan samasta asiasta. Viime kesänä kolme eri koiraa pääsi vapaana pelästyttämään tytöt saaressa ollessamme (veneseuran ranta) ja heti tänä kesänä veneiden laskussa tuli isokokoinen pentu hyppimään ympärillle. Onneksi sain tämän pannasta kiinni, ennen kuin pahempaa vahinkoa pääsi sattumaan. Pienikin koira kun tuntuu pienestä lapsesta pelottavalta!!!
Koiraa pelkäävää ihmistä ei lohduta, että omistaja pitää koiraansa vapaana ja tolkuttaa tyhmänä, että ei tarvii pelätä, ei se mitään tee. Vastuullinen koiranomistaja ottaa koiran kiinni ja antaa tutustua rauhassa puolin ja toisin, jos niin halutaan.
Olen ulkoiluttanut kahta koiraa pennusta lähtien, ja molemmat ovat halunneet tehdä asiansa mahdollisimman suojassa katseilta. Ovat menneet heinikkoon piiloon tai puskaan. Siksi ihmettelen, mikä vimma on opettaa koira asioilleen tien viereen.
Jouduin itse vaaratilanteeseen pimeällä kävelytiellä pyöräillessäni, kun koiranomistaja kulki toisessa laidassa kävelytietä ja koira toisessa laidassa flexin päässä. En todellakaan havainnut tätä ilman heijastimia kulkevaa paria, ennen kuin omistaja alkoi kiskoa koiraansa paniikissa pois ojanreunalta. Olisi voinut käydä kehnosti joko minulle tai minulle ja koiralle, törmätessäni flexin naruun. Onneksi vauhtini oli ylämäen vuoksi hidas ja ehdin reagoimaan ajoissa. Olin kiinnittänyt huomiota vain yksin kulkevaan ihmiseen, tietämättä koirasta mitään.
Lisäksi tunnen kolme ihmistä joita koira on raadellut. Yksi oli talon oma tytär (2v), jolla on ikuiset arvet poskessa, kun oma koira kävi yllättäen kiinni. Poski repesi leikkaus kuntoon. Toinen oli kaksitoista vuotias, kun ohikulkeva remmissä oleva koira hyökkäsi kiinni käteen. Pitkä leikkaus ja ikuinen tunnottomuus kahdessa sormessa. Kolmas oli aikuinen, joka otti yhteen oman koiransa kanssa, siitä seurauksena tikatut haavat molemmissa käsissä, kaulalla ja jalassa. Että kyllä koirat arvaamattomia ovat, vaikka eivät aina tappaisikaan. Toivon siis hartaasti, että koira on täydellisesti hallinnassanne ollessaan vapaana. Ja pitäkää vapaana sellaisella alueella jossa voi pitää, ei yleisillä lenkkipoluilla tms. Kouluttakaa koiranne ja rakastakaa niitä. Kunnioittakaa kanssaihmisiänne ja antakaa heidän olla rauhassa.