Mitä tekisitte tässä tilanteessa..PARISUHDE

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "kristiina"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

"kristiina"

Vieras
Eli meillä lapset alakouluikäisiä. Olemme olleet yhdessä yli 10v. Molempien ensimmäinen seurustelusuhde.
Raskausaikana seksi loppui täysin ja sen jälkeen se ei ole palautunut. Itse haluisin useammin ja miehelle riittää näköjään tuo 4kk välein. Minulle se on aika vähän. Mitään läheisyyttä en saa jos en itse sitä hae mieheltä. Ei lähesty minua mitenkään enään. Epäilen voiko olla toinen nainen katsottuna? On paljon töissä tosin työ vaatii myös paljon. Aikaa menee myös työmatkoissa.
Olen todella yksinäinen ja lasten kanssa pitkälle iltaan yksin ilman vanhempaa seuraa. En tunne täältä juuri muita kuin työkaverit ja heitäkin huonosti.
Minulla asuu omat vanhemmat lähellä mutta ei samassa kaupungissa. Heitä näen paljon ja auttavat minua arjessa.
Sairastuin masennus/ahdistukseen 1v sitten ja loppua ei näy ainakaan vielä.
Kaipaisin paljon huomiota mieheltä nyt. Hän ei vaan tajua sitä vaikka olen asioista yrittänyt puhua. Sanoo vaan että aina nalkutan kaikesta.
Hän myös arsyyntynyt jos en tee saman verran asioita kuin ennen.
Minua ruvennut kiinnostamaan sivusuhde, koska en saa mieheltä huomiota. Pelkään vaan ihastuvani ja satuttavani itseäni. Siitäkin kokemusta.
Jos eroaisimme niin mies muuttaisi 100km päähän ja tapaisi lapsia harvakseltaan. Itse jäisin joko tänne tai muuttaisin vanhempieni kotikaupunkiin josta minulla todella ikäviä muistoja. Lasten kasvatus vastuu jäisi minulle täysin.
En tiedä mitä tekisin tässä tilanteessa.
 
Onkohan miehellä kaikki menot varmasti töitä ja työmatkoja? Eikös ne ole klassinen tekosyy kun vieraissa ollaan. Tuli vaan ekana mieleen.

Eikö kuitenkin olisi helpompi erota kun olla huonossa parisuhteessa? Tai sitten yhdessä johonkin terapiaan. Masennus tuskin lähtee jos kotiolot on noin ankeat.

Jaksamista.
 
Niin sitä minäkin mietin. =/
Miehellä siis ei ole työmatkoja vaan pitkä työmatka päivittäin. Mutta silti. On lapsille hyvä isä joten sääli rikkoa sen takia perhe. MUtta itsekin kaipaan tietty jotain enempi mieheltä ja tämä ei riitä tässä tilanteessa. Kiitos kannustuksesta.
 
Syöthän itse tarpeeksi d-vitamiinia ja kalaöljyä niin pysyy mieli virkeänä. Nyt puhutte asiat halki....ehkä siellä pariterapiassa. Kataja ry:lläkin kursseja. Tehkää ensin kaikkenne suhteenne hyväksi ja katsokaa sen jälkeen luovutatteko ja menette yhdessä erokurssille....TSEMPPIÄ!
 
Entä jos kokeilisit alkuun ottaa ihan vaan omaa aikaa itsellesi? Ilman sitä sivusuhdetta.. Saisit aikaa ajatella, kokeilla jos saisit kavereita ja sitä kautta juttukavereita. Helpottaisi sitä yksinäisyyttä ainakin.

Ja ehkä se mies ei vaan tajua missä mennään? Vai miten suoraan teillä puhutaan? Jos mies kokee vain että sinä nalkutat, mutta ei oikeasti tajua miten isoista asioista on kyse ja että mietit eroa ja pettämistä. Jos mies vaan suostuu niin yhdessä menisitte juttelemaan terapiaan?
 
Olethan pitänyt itsestäsi huolta, vaikka oletkin lapset pyöräyttänyt? Nukkavieruissa verkkareissa ahavoitunut akka ei välttämättä herätä niitä kaikkein suurimpia himoja...ei millään pahalla. Panosta omaan seksikkyyteesi, siinä siis minun neuvoni sinulle.
 
No omasta mielestä olen pitänyt huolta itsestäni. Meikkaan ja laitan hiuksiani. Pukeudun siististi. Paino on noussut siitä mitä oli ennen raskautta mutta lihava en ole.
Pariterapiaan mies ei lähde eikä kursseille.
Kotona olen kyllä olovaatteissa yleensä. Tai sitten on työvaattteet päällä. Ei viitsi lapsia vahtia seksihepenissä. Alusvaatteet ihan normeja. Niihin voisi panostaa oman itsensäkin takia. Harrastus tai opiskelu mietinnässä.
 
Olethan pitänyt itsestäsi huolta, vaikka oletkin lapset pyöräyttänyt? Nukkavieruissa verkkareissa ahavoitunut akka ei välttämättä herätä niitä kaikkein suurimpia himoja...ei millään pahalla. Panosta omaan seksikkyyteesi, siinä siis minun neuvoni sinulle.

Kyllä meillä miehelle on aina kelvannu. Vaikka on tullu läskiä ja vaatteetkin on mitä sattuu.. Jos suhde on kunnossa, seksikin pelaa.
 
mul oli melkee sama tilanne...oltiin yhdessä 9v ja lapset pieniä toinen koulussa ja toinen tarhassa....viimiset 4v kituutin et miksen oo lähteny ja en vaa uskaltanu kunnes kesällä kävin pari kertaa kaverin kans baaris,aloin tekstailee ent.työkaverin kans ja siitä se sitten lähti...petin miestäni ja kun asia tuli ilmi(ei menny montaa viikkoa)ni kaikkensa koitti et vielä jatkettais,mut olin jo siinä vaiheessa päättänyt et minähän lähden ja tääl sitä ny ollaan onnellisena yh:na jolla satunnainen suhde siihen entiseen työkaveriin...uskon et itsellänikin masennusta,mut paranemaan päin!voimia päätökseen oli se mikä hyvänsä!
 

Yhteistyössä