K
"kristiina"
Vieras
Eli meillä lapset alakouluikäisiä. Olemme olleet yhdessä yli 10v. Molempien ensimmäinen seurustelusuhde.
Raskausaikana seksi loppui täysin ja sen jälkeen se ei ole palautunut. Itse haluisin useammin ja miehelle riittää näköjään tuo 4kk välein. Minulle se on aika vähän. Mitään läheisyyttä en saa jos en itse sitä hae mieheltä. Ei lähesty minua mitenkään enään. Epäilen voiko olla toinen nainen katsottuna? On paljon töissä tosin työ vaatii myös paljon. Aikaa menee myös työmatkoissa.
Olen todella yksinäinen ja lasten kanssa pitkälle iltaan yksin ilman vanhempaa seuraa. En tunne täältä juuri muita kuin työkaverit ja heitäkin huonosti.
Minulla asuu omat vanhemmat lähellä mutta ei samassa kaupungissa. Heitä näen paljon ja auttavat minua arjessa.
Sairastuin masennus/ahdistukseen 1v sitten ja loppua ei näy ainakaan vielä.
Kaipaisin paljon huomiota mieheltä nyt. Hän ei vaan tajua sitä vaikka olen asioista yrittänyt puhua. Sanoo vaan että aina nalkutan kaikesta.
Hän myös arsyyntynyt jos en tee saman verran asioita kuin ennen.
Minua ruvennut kiinnostamaan sivusuhde, koska en saa mieheltä huomiota. Pelkään vaan ihastuvani ja satuttavani itseäni. Siitäkin kokemusta.
Jos eroaisimme niin mies muuttaisi 100km päähän ja tapaisi lapsia harvakseltaan. Itse jäisin joko tänne tai muuttaisin vanhempieni kotikaupunkiin josta minulla todella ikäviä muistoja. Lasten kasvatus vastuu jäisi minulle täysin.
En tiedä mitä tekisin tässä tilanteessa.
Raskausaikana seksi loppui täysin ja sen jälkeen se ei ole palautunut. Itse haluisin useammin ja miehelle riittää näköjään tuo 4kk välein. Minulle se on aika vähän. Mitään läheisyyttä en saa jos en itse sitä hae mieheltä. Ei lähesty minua mitenkään enään. Epäilen voiko olla toinen nainen katsottuna? On paljon töissä tosin työ vaatii myös paljon. Aikaa menee myös työmatkoissa.
Olen todella yksinäinen ja lasten kanssa pitkälle iltaan yksin ilman vanhempaa seuraa. En tunne täältä juuri muita kuin työkaverit ja heitäkin huonosti.
Minulla asuu omat vanhemmat lähellä mutta ei samassa kaupungissa. Heitä näen paljon ja auttavat minua arjessa.
Sairastuin masennus/ahdistukseen 1v sitten ja loppua ei näy ainakaan vielä.
Kaipaisin paljon huomiota mieheltä nyt. Hän ei vaan tajua sitä vaikka olen asioista yrittänyt puhua. Sanoo vaan että aina nalkutan kaikesta.
Hän myös arsyyntynyt jos en tee saman verran asioita kuin ennen.
Minua ruvennut kiinnostamaan sivusuhde, koska en saa mieheltä huomiota. Pelkään vaan ihastuvani ja satuttavani itseäni. Siitäkin kokemusta.
Jos eroaisimme niin mies muuttaisi 100km päähän ja tapaisi lapsia harvakseltaan. Itse jäisin joko tänne tai muuttaisin vanhempieni kotikaupunkiin josta minulla todella ikäviä muistoja. Lasten kasvatus vastuu jäisi minulle täysin.
En tiedä mitä tekisin tässä tilanteessa.