Mitä tekisitte tässä tilanteessa,sanonko mielessäni hyvästit äidilleni?

[äidin tytär]

Äidilläni on alko-ongelmia.On ollut aina,mutta aikanaa työssäkäyvänä se oli jotenkuten aisoissa..Nyt eläkkeellä ja leskenä on revennyt käsistä koko tilanne.Tissuttelee päivittäin,ja välillä raisummin.Laksut ja vuokran hoitaa kyllä ja tietääkseni syöttääkin itsensä.Tapailee 10v.itseään nuorempaa rekkakuskia,joka kuskaa muutakin,eli hänelle sitä viinasta.. Olen nähnyt äitini viimeksi 1,5kk sitten,ja silloin lapsetkin mummun tapasivat viimeksi..Ja asuu vain 5km päässä..Ei sinne ole voinut mennä,kun putki on päällä..Olen kyllä soitellut ja aina on kuulostanut "pöhnäiseltä".Lukemattomat kerrat olebn hänelle sanonut,että lapsilla on ikävä,eivätkä ymmärrä kun ei olla käyty mummulassa.Äiti vaan kieltää ongelmansa ja sanoo,että "No,täytyy teidän tulla käymään..joku päivä.."Sitä päivää vaan ei ehkä enää tule.Minusta tuntuu,että nyt äidin on viina vienyt lopullisesti.ei hän enää minulle tai siaruksilleni soittele vaan aina pitää ottaa itse yhteyttä..Enkä taida enää jaksaa yrittää.Olen yrittänyt vuosia,mutta kun viina hänelle tuntuu olevan aina vain tärkeämpää.Ei pysy enää lähipiirin muutoksissakaan mukana (Meillä talon ostoa,veli puolisoineen osti myös oman kodin jne.)olen yrittänyt pitää äitiä tässä mukana,myös lastenkin takia,kun pitävät mummusta niin kovasti,mutta kovin yksipuoliselta alkanut tuntumaan Surku lastenkin puolesta(7,4 ja 3-v.),mutta on heillä kuitenkin mieheni puolelta ihana mummu <3
Jotenkin tuntuu,että pitäisi jo tehdä joku päätös.Kun en tiedä,onko minulal enää yhteyttä äitiin vai ei.Mietin,että jos tekisin niin,etten ota häneen nyt yhteyttä..Ottaa itse,jos haluaa yhteyttä pitää.Olen tässä,jos hän haluaa olla tekemisissaä,mutta en halua väkisin tuputtaa.
Vielä jännä sattumus..Joskus tämän nykyisen "juopotteluputken"alussa aloin soittamaan äidille.Kännyn ruutuun vaan tuli koko ajan äidin nimen alle "poista",kun yleensä siinä pitäisi olla,että "soita"..Sen jälkeen äidin kanssa ei enää nähtykään vaan putki jatkui..Haluan ajatella,että olisiko ollut isältäni "viesti" tuolta jostain...

 

[?]

En osaa auttaa mutta tuskin äitisi itse ottaa yhteyttä ensin jos jäät odottamaan.

 

[J.t harmaana]

Mä sanoisin, että älä hyvästele äitiäsi. Koita pitää yhteyttä, vaikka sitten harvoin, mutta kuitenkin. Itse jouduin sellaisen herätyksen eteen kuukausi sitten, etten toivo sitä kenellekään.... Oma isäni oli alkoholisti ja tilanne paljon tuo sama, kuin sinulla, minä olin aina se yhteyttä ottava osapuoli, kunnes kyllästyin ja lopetin yhteydenpidon. Jossain vaiheessa isäni oli muuttanut ja vaihtanut puhelinnumeronsa salaiseksi, enkä saanut sitten enää hänen yhteystietojaan edes joulukortin lähettämistä varten.

Noin kuukausi sitten poliisit olivat oveni takana ja kertoivat, että isäni on löydetty vainajana omasta asunnostaan, ollut kuulemma jonkun aikaa...kahta viikkoa epäilivät. Oikeuslääkärin mukaan kuolema oli tapahtunut elokuun alussa, eli isä oli ollut asunnossaan 1,5kk kuolleena, kenenkään tietämättä, kenekään kaipaamatta. Mä kannan tätä tietoa, mielettömän huonoa omaatuntoa mukanani loppuelämäni

Nyt perjantaina sitten kannoin isäni uurnan haudan lepoon. Ja olo oli todella kamala.... Miksi en jaksanut pitää yhteyttä...miksi en käynyt vaikka vain kerran parissa kuukaudessa...miksi...? No niin ironista kuin se onkin, nyt ainakin tiedän, missä isäni on ja voin käydä hänen luonaan aina kun haluan.

 

[Janni-JameliaJessicaMöttönen]

Itsekin olen seuraillut nyt n. vuoden yhden lastemme isovanhemman alkoholisoitumista, hänelle pitää soittaa heti klo 16-17 kun pääsee töistä, klo 18 jälkeen on jo niin tuiskeessa ettei juuri pysty puhelimessa puhumaan :'(

En oikein tiedä miten voisin puuttua tähän, käy kuitenkin työssä (tosin nyt tänä syksynä jäänyt putki sen verran päälle että muutamana päivänä ei ollut mennyt töihin kun oli "kipeänä").
Kamalaa seurata vierestä toisen menoa!
Syömisen kanssa ongelmaa hänellä, laihtuu vaan laihtumistaan, samoin röökiä vetää koko ajan enemmän.

Olen kysellyt muilta sukulaisilta varovasti mitä tehtäisi mutta kukaan muu ei halua tunnustaa että hänellä on ongelma!

Aina on kyllä selvä kun me sinne mennään, sovitaan yhteistä menoa jne. Olenkin yrittänyt että edes kerran viikossa nähdään, pysyy hänkin sen illan/päivän selvänä.

 

[cothis]

Jos sä yrität väkisin olla ja auttaa, sä hajotat vaan itses. Mä katkaisin välit, nykyään yhteillään ja nähdään (ehkä) pari kertaa vuodessa ja ihan hyvä näin vaikka joskus surettaakin. Mutta mun ei tartte tietää mutsin viinanjuonneista.

 

[xxx]

Miten olis kirje missä kertoisit miltä susta tuntuu?

 

[vieras]

Mä sanoisin, että älä hyvästele äitiäsi. Koita pitää yhteyttä, vaikka sitten harvoin, mutta kuitenkin. Itse jouduin sellaisen herätyksen eteen kuukausi sitten, etten toivo sitä kenellekään.... Oma isäni oli alkoholisti ja tilanne paljon tuo sama, kuin sinulla, minä olin aina se yhteyttä ottava osapuoli, kunnes kyllästyin ja lopetin yhteydenpidon. Jossain vaiheessa isäni oli muuttanut ja vaihtanut puhelinnumeronsa salaiseksi, enkä saanut sitten enää hänen yhteystietojaan edes joulukortin lähettämistä varten.

Noin kuukausi sitten poliisit olivat oveni takana ja kertoivat, että isäni on löydetty vainajana omasta asunnostaan, ollut kuulemma jonkun aikaa...kahta viikkoa epäilivät. Oikeuslääkärin mukaan kuolema oli tapahtunut elokuun alussa, eli isä oli ollut asunnossaan 1,5kk kuolleena, kenenkään tietämättä, kenekään kaipaamatta. Mä kannan tätä tietoa, mielettömän huonoa omaatuntoa mukanani loppuelämäni

Nyt perjantaina sitten kannoin isäni uurnan haudan lepoon. Ja olo oli todella kamala.... Miksi en jaksanut pitää yhteyttä...miksi en käynyt vaikka vain kerran parissa kuukaudessa...miksi...? No niin ironista kuin se onkin, nyt ainakin tiedän, missä isäni on ja voin käydä hänen luonaan aina kun haluan.

Tilanne ei ole MITENKÄÄN sinun vikasi. Isäsi päätti muuttaa salaiseen osoitteeseen ja salata puhelinnumeronsa, et sinä. Jos alkoholisti aiheuttaa läheisilleen pelkkää huolta ja ikävyyksiä, mikään pakko ei ole pitää yhteyttä. Läheinenkään ei jaksa ihan mitä tahansa.

 

[J.t harmaana]

Mä sanoisin, että älä hyvästele äitiäsi. Koita pitää yhteyttä, vaikka sitten harvoin, mutta kuitenkin. Itse jouduin sellaisen herätyksen eteen kuukausi sitten, etten toivo sitä kenellekään.... Oma isäni oli alkoholisti ja tilanne paljon tuo sama, kuin sinulla, minä olin aina se yhteyttä ottava osapuoli, kunnes kyllästyin ja lopetin yhteydenpidon. Jossain vaiheessa isäni oli muuttanut ja vaihtanut puhelinnumeronsa salaiseksi, enkä saanut sitten enää hänen yhteystietojaan edes joulukortin lähettämistä varten.

Noin kuukausi sitten poliisit olivat oveni takana ja kertoivat, että isäni on löydetty vainajana omasta asunnostaan, ollut kuulemma jonkun aikaa...kahta viikkoa epäilivät. Oikeuslääkärin mukaan kuolema oli tapahtunut elokuun alussa, eli isä oli ollut asunnossaan 1,5kk kuolleena, kenenkään tietämättä, kenekään kaipaamatta. Mä kannan tätä tietoa, mielettömän huonoa omaatuntoa mukanani loppuelämäni

Nyt perjantaina sitten kannoin isäni uurnan haudan lepoon. Ja olo oli todella kamala.... Miksi en jaksanut pitää yhteyttä...miksi en käynyt vaikka vain kerran parissa kuukaudessa...miksi...? No niin ironista kuin se onkin, nyt ainakin tiedän, missä isäni on ja voin käydä hänen luonaan aina kun haluan.

Tilanne ei ole MITENKÄÄN sinun vikasi. Isäsi päätti muuttaa salaiseen osoitteeseen ja salata puhelinnumeronsa, et sinä. Jos alkoholisti aiheuttaa läheisilleen pelkkää huolta ja ikävyyksiä, mikään pakko ei ole pitää yhteyttä. Läheinenkään ei jaksa ihan mitä tahansa.

Tiedän....mutta tässä tilanteessa se tieto ei helpota yhtään. Mun on todella paha olo.

 

[vieras]

Tiedän....mutta tässä tilanteessa se tieto ei helpota yhtään. Mun on todella paha olo.

Jospa ajan kanssa. Toivottavasti "edes" järjellä tiedät, että syy ei ollut sinun. Jokainen alkoholistin läheinen saa itse vetää rajan siihen, mitä kestää/ haluaa katsella. Hal.

 

[ap]

Kiitos teille kokemuksista ja neuvoista.Ehkä on annettava vain asioiden edetä omalla painollaan,auttaa kun ei voi,se on koettu.Pitää keskittyä nyt huolehtimaan omasta perheestä ja omasta onnesta..

 

[jaiks]

Mä sanoisin, että älä hyvästele äitiäsi. Koita pitää yhteyttä, vaikka sitten harvoin, mutta kuitenkin. Itse jouduin sellaisen herätyksen eteen kuukausi sitten, etten toivo sitä kenellekään.... Oma isäni oli alkoholisti ja tilanne paljon tuo sama, kuin sinulla, minä olin aina se yhteyttä ottava osapuoli, kunnes kyllästyin ja lopetin yhteydenpidon. Jossain vaiheessa isäni oli muuttanut ja vaihtanut puhelinnumeronsa salaiseksi, enkä saanut sitten enää hänen yhteystietojaan edes joulukortin lähettämistä varten.

Noin kuukausi sitten poliisit olivat oveni takana ja kertoivat, että isäni on löydetty vainajana omasta asunnostaan, ollut kuulemma jonkun aikaa...kahta viikkoa epäilivät. Oikeuslääkärin mukaan kuolema oli tapahtunut elokuun alussa, eli isä oli ollut asunnossaan 1,5kk kuolleena, kenenkään tietämättä, kenekään kaipaamatta. Mä kannan tätä tietoa, mielettömän huonoa omaatuntoa mukanani loppuelämäni

Nyt perjantaina sitten kannoin isäni uurnan haudan lepoon. Ja olo oli todella kamala.... Miksi en jaksanut pitää yhteyttä...miksi en käynyt vaikka vain kerran parissa kuukaudessa...miksi...? No niin ironista kuin se onkin, nyt ainakin tiedän, missä isäni on ja voin käydä hänen luonaan aina kun haluan.

:hug: Otan osaa suruusi.

Samalla kuitenkin sanon, että yhteydenpito EI OLLUT SINUN VIKASI. Vaikka isäsi oli sairas mies, niin toimit oikein. Eri asia olisi, jos hän olisi antanut auttaa itseään ja olisit hylännyt hänet. Minusta välit voi katkaista hyvällä omallatunnolla. Usein ihmiset ovat antaneet vanhempiensa kohdella itseään huonosti aivan liian pitkään.

Korostan: Sinä et olisi voinut muuttaa asioiden kulkua, ja toisekseen, ne parhaat muistot ovat jostain muusta aikaulottovuudesta kuin niistä viimeisistä.

 

[jaiks]

Kiitos teille kokemuksista ja neuvoista.Ehkä on annettava vain asioiden edetä omalla painollaan,auttaa kun ei voi,se on koettu.Pitää keskittyä nyt huolehtimaan omasta perheestä ja omasta onnesta..

Nimenomaan näin! Sinä olet vastuussa lapsillesi. Lapsille voi selittää, että mummo on sairas. Tärkeintä heille on, että vanhemmat ovat ok ja jaksavat pyörittää arkea. Kaikesta muusta he kyllä selviävät paitsi vanhemien romahtamisesta (ja suurinosa selviää siitäkin jos niin käy)