Mita tekisitte tassa tilanteessa?

[taalla jossain]

Olen nyt kolmatta viikkoa poissa kotoa vuokrakampassa, koska en halua/uskalla palata kotiin mieheni luokse koska hanen siskonsa ovat siella. Ollaan nyt oltu naimisissa kohta kolme vuotta ja alusta saakka hanen siskonsa ovat tehneet hirveyksia, yrittavat alistaa minua, haukkuvat, huutavat ja yrittaneet pilata minun ja mieheni valit. Mieheni ei kuitenkaan suutu heille vaan yrittaa suostutella olemaan natisti ja sanoo etta minun pitaisi yrittaa olla heille mukava ja tulla toimeen. Olen jo monesti sanonut etten sieda kotonani tuollaista, mutta ei kuulemma voi kieltaa tulemasta meille. Jo monesti olen lahtenyt pois kunnes he ovat palanneet omaan kotiinsa. Olen nahnyt heista lukemattomat kerrat painajaisia ja ajatuskin heidan kanssaan kotona olemisesta ahdistaa suunnattomasti.

Tanaan sanoin miehelleni etta sinne en tule vaikka mika olisi jos eivat lahde pois. Joko he menevat takaisin kotiinsa tai sitten mina vuokraan itselleni kampan, siihen saakka etta muutetaan heidan kaupunkiinsa jossa voivat vierailla keskenaan eika tarvitse tulla meille viikko/kuukausikaupalla. Toki on hyvin loukkaavaa etta joudun olemaan poissa kotoani ja kuinka mies suostuu siihen etta siskot ovat siella, siitakin huolimatta etta lahden itse muualle. Kuulemma ovat niin sairaita ja tarvitsevat hanen huolenpitoaan, jonkinlainen sairas riippuvuus heilla nayttaa olevan toisistaan. Olen monesti miettinyt eroa mutta kumpikaan meista ei sita haluaisi, kun muuta ongelmaa ei valillamme ole paitsi tama yksi iso ongelma. Jonkinlainen toiveikkuus tulevaisuudesta jos asuisimme samalla paikkakunnalla, etta vaan paivavierailyt riittaisivat. Riippuu mieheni tyopaikasta, saako siirtya sinne ja milloin.

Monta vuotta olen kestanyt ja yrittanyt kaikkeni, nyt neljas kerta pois kotoa. Toki sinne voisin menna mutta se olisi yhta huutamista ja haukkumista koko ajan, en jaksa sellaista yhtaan enka halua siella ruveta riehumaan ettei karkaa koko homma lapasesta. Tiedan etta vika on miehessani kun tuollaisen hyvaksyy ja sietaa, olen sanonut monasti etta valitsee joko siskonsa tai minut mutta ei halua valita. Valilla siskojen kanssa on valit poikki ja minun kanssani hyvin, tai sitten vaatii heidat taas meille ja mina lahden pois. Tiedan etta tama koko tapaus kuulostaa ihan jarjettomalta enka olisi voinut kuvitella etta olen itse tallaisessa mukana... Masentaa eika jaksa oikein mitaan. Voiko olla liikaa vaadittu etta saisin olla rauhassa kotonani eika miehen sukulaiset pilaisi elamaani? Ketuttaa jos joudun asumaan ehka viela kuukausiakin muualla kunnes muutto samalle paikkakunnalle ehka jarjestyy.

Neuvoja, ideoita, mita tekisitte tassa tilanteessa? Niin ettei tarvitsisi erota kun kumpikaan emme sita halua. Kommentteja kiitos!

 

["akka"]

Paha tilanne,tosi paha.Itse ajattelen että eroaisin tuossa tapauksessa mutta jos se ei ole ratkaisu niin olisko hotelli siskoille?Miksi huutavat ja haukkuvat?

 

[Anatolia]

Oletko sinä se joka asuu Turkissa?

 

[taalla jossain]

Jonkin aikaa sitten oli puhetta etta vuokraisivat taalta kampan, eihan siina ole jarkea etta mina joudun heidan takiaan olemaan kotoa poissa, mutta eipa ole edistysta kampan etsimisen suhteen tainnut tapahtua... Aina ennen lahtivat jonkin ajan kuluttua pois, kun huomasivat etten mene kotiin ja miten alyton tilanne muutenkin. Huutavat ja haukkuvat kaikesta mita keksivat, yrittavat pelotella, ovat varmaan kauhean mustasukkaisia miehestani ja siita kun eivat saakaan kaikkea huomiota. Olen pyydellyt anteeksi ja yrittanut monesti olla siella, joka kerta on ahdistanut ja masentanut kun aina on ollut tuollaista. Kerran sitten lahdin kun ajattelin etten kesta enaa, sen jalkeen olenkin ollut aina poissa kotoa kun he ovat tulleet.

 

[taalla jossain]

Minapa hyvinkin ja tassa se tamanhetkinen tilanne nyt sitten tulikin tiivistettyna.

 

["vieras"]

mun mielestä on väärin laittaa mies valitsemaan siskojensa tai sinun väliltä. Silti, on myös väärin että joudut lähtemään omasta kodistasi siskojen takia! Eikö siskot voisi mennä hotelliin tai vuokrata sitä kämppää ja sinä olisit omassa kodissasi? Minä en suostuisi kotoani poistumaan miehen hullujen siskojen takia.

 

[Anatolia]

Minapa hyvinkin ja tassa se tamanhetkinen tilanne nyt sitten tulikin tiivistettyna.

Tuo, että siskot tai muu suku majailee teillä, on ihan kulttuurijuttu.

Mutta siskojen käytös ei sitä kyllä ole.

Miehesi lienee kahden tulen välissä. Tilanne on varmasti hänellekin hankala, perhekeskeisyys kun on siellä suuressa arvossa, mutta kun perhe kohtelee vaimoa noin...hankala tilanne.

Siitä huolimatta miehesi pitäisi olla sun puolella. Tehdä siskoille selväksi, että sinä olet hänen valintansa ja se siitä.

Jos muutatte samaan kaupunkiin siskojen kanssa, niin ette ehkä suinkaan saa olla rauhassa, vaan kodistasi tulee siskojenkin koti jonne voi tulla milloin tahansa ja olla kuin kotonaan. Se on ihanaa, kun se toimii. Mutta painajaismaista kun se ei toimi, kuten teillä.

En mä oikein tiedä mitä tuossa tilanteessa tekisin...lähtisin varmaan Suomeen ja sanoisin miehelle että tule perässä jos haluat mun kanssa olla.

 

[gwr]

Mitä tekisin? Lähtisin Turkista ja hankkisin miehen, jolla on samanlainen kulttuuritausta kuin mulla.

 

[taalla jossain]

Alussa mieheni siskot kiristivat hanta pitkaan valitsemalla joko heidat tai minut, ja huutelivat ettei minulla ole mitaan mahiksia kun he kerran ovat hanen siskonsa. Sitten olivatkin hyvin jarkyttyneita kun mies ei suostunut valitsemaan. Itse en enaa puhu aiheesta, kun tiedan ettei se ole reilua eika han voi valita mutta josko voisi paattaa kenen kanssa haluaa paa-asiallisesti asua. Kyllahan ihmisilla yleensa on tapana asua vaimonsa kanssa eika siskojensa. En minakaan pitkaan sielta suostunut poistumaan mutta lopulta viikkojen kuluessa meni sellaiseen pisteeseen etten uskonut pysyvani siella jarjissani enaa. Koko ajan piti olla varpaillaan ettei mene yha pahemmaksi tilanne, hyva etta yolla uskalsi nukkua. Heidan kampan vuokraamisestaan on ollut puhetta, tassa sita odotellessa.. Ihan kuin viivyttelisivat saadakseen minut sinne taas kiusattavaksi ja pitaisi viela pyytaa anteeksi olemassaoloani. En ala.

 

[Anatolia]

Mitä tekisin? Lähtisin Turkista ja hankkisin miehen, jolla on samanlainen kulttuuritausta kuin mulla.

Mä taas voisin ottaa Turkista miehen, jolla on mukava suku ja normaalit siskot

(eiku hei, mullahan on sellainen mies jo)

Suomestakin saa miehiä, joiden suku ei hyväksy poikansa vaimoa, ja joiden siskot on syystä tai toisesta tosi vittumaisia veljensä vaimolle.

 

[taalla jossain]

Kulttuurijuttu, mutta kylla tallaisessa tilanteessa pitaisi silti jotain jarkea olla siina kenen koti se on ja miten siella ihmisia kohdellaan. Ei kenenkaan kotiin tulla varastelemaan ja riehumaan vain siksi etta ollaan sukulaisia. Mieskin on myontanyt ettei ole taallakaan mikaan normitapaus, tiedan muita samankaltaisia joita on ollut ja niissa miehen ilkeat sukulaiset eivat tule enaa vaan mies vierailee heidan luonaan.

Tuotakin olen miettinyt etta sitten tulevat meille, mutta tullut siihen tulokseen ettei se olisi laheskaan niin paha jos ei koko vuorokautta tarvitsisi kestaa. Kylla sita muutamia tunteja voisi olla ja jopa parjata, heillakin on niita hyvia hetkia mutta pitemman paalle ei onnistu kun alkavat oireilla noin pahasti. Lisaksi he eivat edes haluaisi olla kanssani tekemisissa eivatka tulla meille kun eivat minua sieda, mieheni suostutteli heidat talla kertaa sanomalla etta olen muualla lomalla ja nyt kun sitten ovat jo taalla niin yrittaa saada minua menemaan takaisin sinne. Suomeen muutto olisi ihan hyva ja mielellani muuttaisin mutta mies ei halua muuttaa, hanella hyva tyo ja muuten taalla kaikki ok kun taas Suomeen muuttaessa olisi omat vaikeutensa. Mutta jos ihan aarimmaisyyksiin alkaa menna niin eihan sita jaksa, silloin kylla lahtisin takaisin Suomeen ja saisi sitten miettia tuleeko vai ei.

 

[taalla jossain]

Varmaan taalla suurella osalla onkin mukava suku ja normaalit siskot, mita olen lahipiirissa vieraillut ja muutenkin aivan ihania ihmisia mita olen tavannut. Omalle kohdalle osui tallaiset.

 

[taalla jossain]

Tallainen tilanne ahdistaa ja masentaa, ei oikein voi keskittya mihinkaan eika ole mitaan jarkevaa tekemista. Aamulla pahinta, se hetki kun heraa ja muistaa kaiken niin ei haluakaan enaa herata ja nousta ylos. Pitaisko mun yrittaa hakea jotain apua? Eihan se tilanne millaan laakkeilla parane mutta voisko helpottaa oloa jotenkin.

 

[taalla jossain]

Paivitysta tilanteeseen... Olen tullut siihen lopputulokseen etta menen takaisin kotiini. Ei ole mitaan jarkea olla sielta poissa vain miehen siskojen takia, tahan asti olen ollut hiljainen nosso ja antanut toisten hyppia silmille mutta nyt paatin etta alan sanomaan oman mielipiteeni ja puolustamaan itseani. Eli kotiin olen menossa ja siella asun ja pysyn, mieskin on kovasti pyytanyt tulemaan takaisin. Nyt lopetan tossuna olemisen ja reipastun!!!

 

[Miili]

Just niin. Menet omaan kotiin ja elät siellä (muka) normaalisti. Älä ole kuulevinasi siskojen ilkeilyjä, lauleskele, hyräile ja juttele iloisesti. Niin mä teen viis vuotiaan tyttöni kanssa kun hänelle ei osaa olla mieliksi eikä mikään kelpaa . Sinä olet emäntä talossasi, vieraat lähtee joko kotiin tai sopeutuu tilanteeseen.

 

[taalla jossain]

Kiitos Miili, juuri tuollaista olin ajatellutkin Tsemppaan tassa itseani, ihan kiusallaan menen uudenvuodenaattona ettei siella vaan yriteta pitaa hauskaa perheen kesken ilman minua..!

 

["Mummeli"]

Kyldyyr, kyldyyr, kyldyyr ! Se juttu nyt taitaa mennä niin, kulttuuriperinteistä johtuen, että miehesi suku on perhekeskeinen, kuten siellä yleensäkin. Meillä sanotaan, että mamujen on sopeuduttava elämään Suomessa maan tavalla. Menee se toisinkin päin. En usko, että tämä sukuralkkaus tuli sinulle yllätyksenä. En oikein usko sitäkään, että vuoraat itsellesi kämpän. Turk -
kilainen mies ei anna tehdä niin, eikös vaan. Sellaiselta reissulta ei ihan helposti ole paluuta. Jos pääset laillisesti eroamaan miehestäsi, palaa kotiin siitä helvetistä.

 

[Anatolia]

[QUOTE="Mummeli";25325514] En oikein usko sitäkään, että vuoraat itsellesi kämpän. Turkkilainen mies ei anna tehdä niin, eikös vaan. Sellaiselta reissulta ei ihan helposti ole paluuta. [/QUOTE]
Onko sulla paljonkin kokemusta...?
Uskon että voisi hyvinkin antaa - tai että naisen ei tarvitse lupaa edes kysyä.

Eikä tuo ole kulttuurista johtuvaa; perhekeskeisyys kyllä, mutta siskojen käytös ei.

 

[taalla jossain]

Saisin vuokrata itselleni kampan jos haluaisin, mutta en koe siina olevan mitaan jarkea. Jos naimisissa ollaan niin silloin asutaan yhdessa, miksi muuten edes olisin taalla. Menossa takaisin kotiini ja tastedes pidan puoleni.

 

["Mummeli"]

Serkkutytön elämää vain vuosia sivusta seurannut, ei ihan omakohtaista. Siellä Hilmi on todella perheenpää, joka sanelee hyvin pitkälti nuotit. Ikävintä on, että serkku jätti hyvän ammattinsa täällä Suomessa. Mies on töissä pitkää päivää ja viikonlopuillakin...