Toggle sidebar

Mitä tekisitte, vai tekisittekö mitään, jos kuulisitte että

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Anatolia
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Ehkä asiaa kannattaa lähteä selvittämään niiden vanhempien kanssa, koska eivät varmaan ole ajatelleet asiaa siltä kantilta, että siinä ois mitään outoa. Suoraan johonkin ilmoittaminen vois olla aika kurjasti tehty, kun kerran monikin pitää tuota normaalina käytäntönä.
 
Mun käsittääkseni kyse on siitä, että perheen vanhempi/vanhemmat on vuorotyössä ja pienempi lapsi ei ole vuoropäivähoidossa. Ja näitä ilta- ja viikonloppuvuoroja sitten järjestellään niin että ekaluokkalainen hoitaa pienempäänsä jos ja kun ei muutakaan hoitajaa ole.

Pitänee soittaa sinne lastensuojeluun, asianosaisten nimiä ainakaan vielä antamatta, ja kysyä mitä mieltä he ovat, miten asia kannattaisi hoitaa. Itseni kyllä esittelen.
 
anatolia: soita tosiaan niille vanhemmille ja kysy ovatko miettineet noita asioita. vierasesine hengitysteissä, tulipalo, onnettomuus yms. monesti tuollaisessa on takana ihan puhtaasti se ettei ole tulllut mieleen, että mitä jos jotain tuollaista tapahtuu lasten ollessa keskenään.
 
[QUOTE="essi";23408852]No voi hyvänen aika. Ei tosiaan kuulu alle kymmenen vuotiaan hoidella työpäivän mittaa pikkusisarustaan, ja laitella nukkumaan / ruokkia / ulkoilla. Mihin sitä sitten vanhempia tarvittais, jos toi ois ihan ok. Ihan turha verrata muutaman tunnin vahtimiseen (joka sekin kyllä ehkä on liikaa), kun tuo on toistuvaa, ja tosiaan kestää kauan kerrallaan.
Mun isosiskon piti vahtia mua muutaman tunnin, kun hän oli 12, ja minä 4, mutta kuinkas ollakaan, unohti koko homman kun nukuin päiväunia, ja lähti ulos leikkimään. Vaikka oli siis jo tuon ikäinen.
Ap, jos et halua kohdata tätä tuttavaa naamatusta asian tiimoilta, oisko ihan hupsu ajatus kirjoittaa hälle nimetön kirje. Jos eka soittaisit nimettömänä lastenvalvojalle, vai mikä se nyt on, ja kysyisit heidän kantaa asiaan, ja sitten kertoisit senkin siinä kirjeessä.
Olen ihan varma, että sos.huollon kanta on hyvin kielteinen kyseiseen asiaan, koska tosiaan on jo tiedossa, ettei heidän mielestään 7-vuotias voi edes päivällä olla yksin tuntikausia, saati sitten, että näin olisi illalla, ja joutuisi edes ilman sisarustaan hoitamaan itsensä yksin sänkyyn jne...
On oikeesti aika järkyttävää, että tää on näinkin monen mielestä ihan ok asia :O
Selittää ehkä nuorten pahoinvoinnin, kun ei ole ollut aikuista läsnä :([/QUOTE]

Ei kai monikaan ole sanonut että asia on ok, vaan kritisoinut sitä, että ap on soittamassa suoraan nimettömänä lastensuojeluviranomaisille, ilman että ottaa asioista oikeasti selvää, saati että olisi oikeasti edes kiinnostunut auttamaan. Ap myönsi että kyse on hyvänpäiväntutusta, jonka kanssa hän juttelee satunnaisesti bussissa, joten tiedot ovat todella hatarat, että voisi oikeasti tehdä minkäänlaista ilmoitusta. Oikea lähestymistapa olisi keskustella ja kysyä vanhemmlat amikä se tilanne oikeasti siellä kotona on, eikä jonkin olettamuksen perusteella tehdä nimettömiä ilmoituksia.
 
Jos kerran tunnet heidät, miten et tiedä, onko tuo vastuussa oleva lapsi 7 vai 9. Vai onko tätä jatkunut niin pitkään. Mielestäni 9-vuotias voi kyllä joitain tunteja olla vastuussa kolme vuotiaasta silloin tällöin.
 
Kun ajattelen, että oma tyttö on syksyllä aloittamassa ekan luokan, niin kyllä tuntuu aika hurjalta. Nythän hän on meillä se, jota isompi joskus vahtii hetken. 8 tuntia tuntuisi kyllä tosi extremeltä jättää tuo isompi, 11 vuotias yksin, saatikka vastuuseen. Hän on ollut kotona yksin muutamia tunteja kerrallaan, jos on päässyt koulusta ja olemme töissä, mutta en jätä häntä kahdestaan pikkusiskonsa kanssa pitkiksi ajoiksi.

En ole koskaan tajunnut, että tuollainen käytäntö on näin yleisesti hyväksytty.
 
:O luin vain aloituksen..mutta mun mielestä toi on väärin. 7-9 vuotias on siinä iässä että meillä ainakin ekaluokkalaisen kanssa vasta harjoiteltiin sitä yksinolemista. Joku yläasteikäinen on mun mielestä vasta siinä iässä,että voisin jättää nuoremman tunniksi,korkeintaan pariksi hänen vastuulleen ja niin että se nuorempikin on jo suht omatoiminen. Eli joku 5-6 v. Ei noin pienellä lapsella ole vielä mitään edellytyksiä huolehtia,jos jotain ihan oikeasti sattuu. Hyvä kun itsestään huolehtisi. Lapsen tulee saada olla lapsi,ilman noin suurta vastuuta.
 
[QUOTE="lii";23409031]Jos kerran tunnet heidät, miten et tiedä, onko tuo vastuussa oleva lapsi 7 vai 9. Vai onko tätä jatkunut niin pitkään. Mielestäni 9-vuotias voi kyllä joitain tunteja olla vastuussa kolme vuotiaasta silloin tällöin.[/QUOTE]

Tiedän kyllä lapsen tarkan iän ja paljon muutakin nippelitietoa lapsesta & perheestä.

En vaan halunnut kertoa lapsen tarkkaa ikää, vaan ihan tarkoituksella näinkin suositulla foorumilla annan hieman epämääräiset tiedot. Mutta kun lapsen ikä nousi kynnyskysymykseksi niin totesin että on ehkä aiheellista kertoa hänen olevan ensimmäisellä luokalla koulussa.
 
Vaikea tilanne, mutta sinuna ottaisin ensisijaisesti sossuun yhteyttä. Jos otat asian ensin puheeksi vanhempien kanssa eikä asialle tapahdu mitään, sulla on sitten melkoinen kynnys tehdä ilmoitus sen jälkeen, koska ko. henkilöt arvais että se on tullut sulta (jos siis haluat tehdä ilmoituksen nimettömänä).
 
Minä en ole tehnyt mitään :ashamed: Kyseessä pari vuotta vanhempi lapsi kuin ap:n kertomassa tapauksessa, vastuussa tosin samanikäisestä. Ja usein niin, että vanhemmat ei tosiaan ole missään töissä.

Mitä sitä sanoisin? Jos puhuisin vanhemmille, puhuisin kuuroille korville, sen tiedän. Paheksun itsekseni ja miehelle ja toivon myös, että mitään ei satu.
 
muista että ton ikäset voi hyvinkin liiotella asioita paljonkin, suosittelen ottamaan asioista kunnolla selvää ennen kuin meet ls ilmotuksen tekemään. voit ihan hyvin kysyä äidiltä asiasta.
 
Meillon niin ihana neuvolan täti että jos tulisi mulle tämmöinen tilanne niin soittaisi ensin hänelle ja kysyisin "asiantuntijan" neuvoa että mitä tossa tilanteessa kannattaisi tehdä. Sitten toimisin neuvojen mukaan tai antaisin neuvolan tädin hoitaa asian.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Anatolia:
Lapsi ns. avautui mun lapselle, ja sittemmin myös mulle.

Siksipä tässä pohdinkin, että pitääkö tehdä jotain. En halua, että aikuisena tuo lapsi muistelee että kertoi aikuiselle mutta aikuinen ei välittänyt.
Click to expand...

ok.no tuossa tapauksessa kyllä ihan ekana ottaisin asian puheeksi vanhempien kanssa. hoitaja kyllä löytyy,jos on pakko.tai se virallinen hoitopaikkakin varmasti järjestyy.
sanosin varmaan sit vielä, että sossu on se viimenen joka auttaa,jos eivät saa järkättyä asioita.tavalla tai toisella.eiköhän hienoinen vinkki menis perille.

mutta pelkän lapsen puheen perusteella en todellakaan menisi soittelee sossuun tms.
 
Jos lapsi on avautunut sulle, mä ottaisin yhteyden vanhempiin ja kertoisin sen. Luulisi, että vanhemmat ovat kiinnostuneita, jos lapsi "valittaa" vastuustaan vieraille. Totuus ei välttämättä ole juuri sellainen, mutta hienovaraisesti voisi asian mainita ja kysäistä, ehkäpä itsekin tarttuvat toimeen ja yrittävät löytää paremman ratkaisun. Koska asiahan lasta vaivaa, se lienee hyvä syy alottaa keskustelu vanhempien kanssa. (Hyvä, ja rehellinen).

En nimettömänä soittelis yhtään mihinkään.
 
Jos lapsi on puhunt asiasta sulle, voisit ehkä ottaa asian esiin vanhempien kanssa niin että kerrot heille mitä lapsi sulle puhui. Musta ainakin olisi helpompaa sanoa, että teidän Iida kertoi että häntä pelottaa jäädä pikkuveljen kanssa pitkäksi aikaa yksin kotiin, kuin mennä sanomaan että huomasinpa ettei teillä ole lastenhoitajaa. Ensimmäisessä vaihtoehdossa vanhemmatkin ehkä tajuavat toimia kun kerran lapsikin avautuu asiasta, eikä kyse ole vaan kyttäävästä ja ylihuolehtivasta naapurista. Tai sitten vanhemmat eivät välitä ja suuttuvat lapselle, kun lavertelee perheen asioista ulkopuolisille :(
 
[QUOTE="vieras";23408578]Mistä sikiää näitä toisten elämän kyttääjiä? Hankkikaa oma elämä.:attn:[/QUOTE]

Toivottavasti näitä "toisten elämän kyttääjiä" sikiää jatkossakin, kun kyse on lasten hyvinvoinnista. Hei haloo, ekaluokkalainen vahtimassa, nukuttamassa ja ulkoiluttamassa taaperoa työpäivän ajan useasti kuukaudessa, ei todellakaan ole normaalia. Vaikea sanoa mikä olisi tossa tilanteessa oikein, mutta jos asiat tosiaan ovat noin kuin ap väittää, jotain tarttis tehdä. Ymmärrän täysin jos ei halua mennä neuvomaan puolitutulle suoraan päin naamaa miten lapsia hoidetaan, joten sossusta neuvojen kysyminen varmasti kannattaa.

Ihan järkyttävää että tällaisessakin asiassa jotkut taukit pitävät ihmistä kyttääjänä, jos sattuu olemaan (muiden kuin omien) lasten hyvinvoinnista huolissaan. Jotkut kun sattuvat olemaan kiinnostuneita muustakin kuin omasta navastaan!
 
[QUOTE="vieras";23409354]Jos lapsi on puhunt asiasta sulle, voisit ehkä ottaa asian esiin vanhempien kanssa niin että kerrot heille mitä lapsi sulle puhui. Musta ainakin olisi helpompaa sanoa, että teidän Iida kertoi että häntä pelottaa jäädä pikkuveljen kanssa pitkäksi aikaa yksin kotiin, kuin mennä sanomaan että huomasinpa ettei teillä ole lastenhoitajaa. Ensimmäisessä vaihtoehdossa vanhemmatkin ehkä tajuavat toimia kun kerran lapsikin avautuu asiasta, eikä kyse ole vaan kyttäävästä ja ylihuolehtivasta naapurista. Tai sitten vanhemmat eivät välitä ja suuttuvat lapselle, kun lavertelee perheen asioista ulkopuolisille :([/QUOTE]

Meillä ei ole koskaan ollu vastaava tilannetta kotona. Mutta, muistan kuinka äiti monesti painotti ettei kotiasioista saa puhua! -meillä äiti olis varmasti suuttunu mulle.
 
[QUOTE="fiina";23409317]Jos lapsi on avautunut sulle, mä ottaisin yhteyden vanhempiin ja kertoisin sen. Luulisi, että vanhemmat ovat kiinnostuneita, jos lapsi "valittaa" vastuustaan vieraille. Totuus ei välttämättä ole juuri sellainen, mutta hienovaraisesti voisi asian mainita ja kysäistä, ehkäpä itsekin tarttuvat toimeen ja yrittävät löytää paremman ratkaisun. Koska asiahan lasta vaivaa, se lienee hyvä syy alottaa keskustelu vanhempien kanssa. (Hyvä, ja rehellinen).

En nimettömänä soittelis yhtään mihinkään.[/QUOTE]

Jep, luulen että teen näin. Laitan sähköpostia, koska siten on helpompi harkita sanomisiaan kuin kasvotusten.

Kerron, että lapsi on 'avautunut' mulle ja ilmaissut huolensa siitä että joutuu olemaan koko päivänkin pikkusisaruksensa kanssa. Ja näinollen koen, että jos asia todella on näin (olen varma että on, mutta anyway, tuo kuulostaa paremmalta) niin mun velvollisuuteni on ottaa asia vanhemman/vanhempien kanssa puheeksi, sillä lapsi (vaikka reipas onkin) on liian pieni olemaan sisaruksensa kanssa sellaisia aikoja (ja tähän joku MLL:n tms linkki vaikkapa 'todisteeksi'). Ymmärrän että vuorotyö on joskus haasteellista perheelliselle ihmiselle, mutta tässä kaupungissa on kuitenkin erittäin toimiva vuoropäivähoitojärjestelmä johon jokaisella työssäkäyvällä kaupunkilaisella on oikeus. Toivon, että perhe löytää paremman ratkaisun (ja toivon ettei lastensuojelua tarvitsisi sotkea asiaan, vaan ratkaisu löytyisi muutenkin - tuosta ukaasista en ole ihan varma laitanko sellaista vai en).

Jos suuttuvat, niin sitten suuttuvat. Vaikea mun on kuitenkaan uskoa että tuo perhe tulisi meidän ovelle riehumaan tms kun vaikuttavat ihan täyspäisiltä...eli jos seurauksena on se ettei ne enää tervehdi, niin siinäpä ovat tervehtimättä sitten. Eipä se loppujen lopuksi olisi mikään menetys.
 
On mielestäni pelkuruutta ilmoittaa ensin viranomaisille, ottamatta itse selvää faktoista.Kyseisin perheen lapsi on siis avautunut lapsellesi ja lapsesi sinulle. Selvä. Nyt siis soitat lapsen vanhemmille ja kerrot mitä olet kuullut ja miten huolestunut olet. Ehkä asiat eivät ole niin kuin luulet? Tunnut tietävän kovin paljon yksityiskohtia asiasta, jotenkin en usko 7-vuotiaan ihan tuntimääristä ja ulkoilurytmistä tilittävän... Periaatteessa ei kyllä ole oikein jättää kaksi noin pientä lasta kaksistaan, mutta faktat selviksi.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa