Mitä tekisitten tilanteessani

[vinpula]

Meillä on 3 vuotias tytär ja hänen isovanhempansa (omat vanhempani) asuvat reilun 100 km päässä. Olen pitänyt tavoitteena, että tyttö saa tavata isovanhempiaan ja samalla kerran kuussa. Tytöllä on ukkiin ja mummiin lämmin suhde, he leikkivät paljon yhdessä, etenkin Ukki on tytölle tärkeä. Mieheni ei taas viihdy heidän luona ollenkaan, olen käynytkin tytön kanssa mummilassa kauan itsekseni. Tytöllä ei ole mieheni puolelta isovanhempia.

Nyt mieheni sanoi, että suhteemme kärsii kun ramppaan mummilassa kerran kuukaudessa. Meillä ei käy viikolla vieraita, ja "loput" 3 viikonloppua ollaan lähes aina kotona perheen kanssa. Minulle taas vanhempieni ja veljen perheen tapaaminen on suorastaan henkireikä ja samalla pääsee tyttö leikkimään serkkunsa ja ukkinsa kanssa. Olen jo luopunut haaveesta viettää edes yksi joulu maalla ja näistä kuukausittaisista vierailuista luopuminen olisi vielä vaikeampaa. Mitä tekisitte tilanteessani?

 

[tiputintti]

No jatkaisin vierailuja, haluaisin selvittää toki miehen kanssa asian, mikä on oikeasti syynä siihen, ettei sais käydä mummolassa. Ethän sä voi täysin eristäytyä muusta maailmasta, ettei parisuhde vaan kärsi...

 

[mammuska]

Minä myös samaa mieltä kun tiputintti..

 

[opri harmaana]

Olisiko miehesi mustasukkainen noista tapaamisista? jotenkin tuli sellainen tunne. älä luovu sukulaisistasi miehen takia. Hyvät välit sukuun siis perheeseen (minusta siis) on elämän henkireikä, ja sitä tarvitsee, etenkin jos jotain ikävää sattuu.

Pidä puolesi.