M
Marilii
Vieras
Taidat olla tosi surullinen, kun tuommoisen hymiönkin laitoit?Alkuperäinen kirjoittaja Maine Coon:
Mitään ei ole kuulemma tehtävissä
- Viestiketjun aloittaja Maine Coon/
- Ensimmäinen viesti
V
vieras
Vieras
M
Marilii
Vieras
Mitäpä voimia minä tarvitsen? Kiitos kuitenkin. Kaikki olettavat, että minä vaan jaksan jaksan ja jaksan. Äsken kilahdin työkaverilleni pienimuotoisesti, kun kyseli nukuitko pommiin, vaikka en paljon edes saa nukuttua. Tulin siis liukuvan työajan puitteissa puolisen tuntia myöhemmin, kuin tavallisesti. Soitin kyllä etukäteen.
Kukaan ei kysele mitään niinä kaikkina aamuina, kun yleensä tulen sen puoli tuntia aiemmin kuin moni muu. Hän kyllä tietää tilanteeni.
Kukaan ei kysele mitään niinä kaikkina aamuina, kun yleensä tulen sen puoli tuntia aiemmin kuin moni muu. Hän kyllä tietää tilanteeni.
H
Helekutti
Vieras
Kaksi aivoinfarktia jo, eikä mennyt lääkäriin jolloin olisi liuoitushoito aloittaa ajoissa!!!???!! Olkoon tämä nyt sitten esimerkkinä muille, ottakaa puheen sammaltamiset vakavasti ja menkää sinne lääkäriin.
Itsekin menetin sukulaisen hiljattain, saman asian takia. Ja ihan samalla kaavalla: ei otettu vakavasti ja mentiin lääkäriin vasta kun oli jo myöhäistä.
Itsekin menetin sukulaisen hiljattain, saman asian takia. Ja ihan samalla kaavalla: ei otettu vakavasti ja mentiin lääkäriin vasta kun oli jo myöhäistä.
Toivottavasti asiat vielä kääntyisivät parempaan suuntaan. Itse en tiedä mitään aivoinfarktien hoidosta, toivottavasti äitisi on osaavien lääkärien käsissä.
Voimia äidillesi, sekä teille läheisille. :hug:
Voimia äidillesi, sekä teille läheisille. :hug:
C
clivia
Vieras
Mä tunnen kaksi jotka on saaneet niin pahan aivoinfarktin ettei toivoa henkiinjäämisestä edes paljoa ollut.
Toinen kävelee nyt kepeillä,puhe hieman sammaltaa mutta suht kunnossa ja toinen toipui niin ettei hienoista käsien vapinaa ja omien puheidensa mukaan muistikatkoksiia ajoittain,niistä huolimatta hänestä ei päällepäin edes näy että on niin vakavasta jutusta toipunut.
Toivoa ei kannata menettää,jaksamista.
Toinen kävelee nyt kepeillä,puhe hieman sammaltaa mutta suht kunnossa ja toinen toipui niin ettei hienoista käsien vapinaa ja omien puheidensa mukaan muistikatkoksiia ajoittain,niistä huolimatta hänestä ei päällepäin edes näy että on niin vakavasta jutusta toipunut.
Toivoa ei kannata menettää,jaksamista.
:hug:
Mä tiedän mitä sä käyt juuri nyt läpi. :hug: Mun isällä on ollut monta aivoinfarktia ja tällä hetkellä on niiden takia dementoitunut, kävely ei tahdo sujua ja puhe sellaista että pystyy sanomaan sanan tai kaksi.
Aika näyttää toipuuko äitisi vai miten käy. Tosi raskasta kaikille kun lähiomainen sairastuu
:hug:
Mä tiedän mitä sä käyt juuri nyt läpi. :hug: Mun isällä on ollut monta aivoinfarktia ja tällä hetkellä on niiden takia dementoitunut, kävely ei tahdo sujua ja puhe sellaista että pystyy sanomaan sanan tai kaksi.
Aika näyttää toipuuko äitisi vai miten käy. Tosi raskasta kaikille kun lähiomainen sairastuu
:hug:
S
sarah
Vieras
Mä myös olen parin kolmen vuoden ajan seurannut läheltä tätä aihetta.
Äitini sai ensin pieniä infarkteja, jotka tuli ilmi vasta myöhemmin, kun muisti alkoi pettää ym..
Nämä ekat oli vaan niin pieniä, oireiltaan pieniä tajunnanmenetyksiä ja huimausta.
Piti aika topakkana omaisten olla, että yleensä saimme äidin kunnon tutkimuksiin pois seurataan-linjalta. No, silloin oli jo aika myöhäistä, näistä kun seurauksena on etenevä dementoituminen tietyissä infarktitapauksissa, kuten tässä vaskulaarityyppinen dementia.
Äitini sai ensin pieniä infarkteja, jotka tuli ilmi vasta myöhemmin, kun muisti alkoi pettää ym..
Nämä ekat oli vaan niin pieniä, oireiltaan pieniä tajunnanmenetyksiä ja huimausta.
Piti aika topakkana omaisten olla, että yleensä saimme äidin kunnon tutkimuksiin pois seurataan-linjalta. No, silloin oli jo aika myöhäistä, näistä kun seurauksena on etenevä dementoituminen tietyissä infarktitapauksissa, kuten tässä vaskulaarityyppinen dementia.
Alkuperäinen kirjoittaja Helekutti:
Juu, kaksi aiempaa infarktia, jotka selvisivät pään kuvauksessa, muutoin olisi diagnoosi jäänyt saamamatta.Yllättäen tuli kaatumisia, jäykkyyttä, toisinaan sanat hukassa ja puheen hitautta yms.Näiden oireiden luultiin johtuvan lääkkeiden yhteisvaikutuksista.Tutkimuksissa on ollut, mutta mitään havaittavaa apua ei ole lääkkeistä ollut; ainakaan vielä.Eilen oli tullut uutena oireena puheen sammaltaminen....äiti oli ajatellut, että johtui rasituksesta, mutta tänään oli sitten itsekin havainnut että täytyy olla jotain muuta.
S
sarah
Vieras
Äitini kohtalona oli sitten saada laaja-alainen infarkti yöaikaan.
Aamulla kotipalvelu hänet löysi, hengissä, mutta huonona. Liuotusta ei enää voitu aloittaa.
Alkoi kolmen viikon taistelu. Äidillä toimi vain toinen käsi, ei puhetta. Tunnisti kyllä, kun otin kädestä ja pyysin puristamaan jos kuulee, puristi. Kun kysyin tunnetko, kyynel vierähti hänen silmäkulmastaan.. Siinä oli kontatit mitä äitiin sain. Lopulta tuli "armahtava" keuhkokuume, joka viikon kitumisen jälkeen vei äidin, jouluna.
Se siitä helppoudesta, ei ollu helppoa äidille, ei meille.
Tämä oli vain yksi tapaus, tiedän myös monia hyvin kuntoutuneita.
Eli toivoa aina on, nämä on niin tapauskohtaisia.
Toivoitan sulle paljon voimia Maine Coon
ja muille, joita tällanen nyt koskettaa.
Aamulla kotipalvelu hänet löysi, hengissä, mutta huonona. Liuotusta ei enää voitu aloittaa.
Alkoi kolmen viikon taistelu. Äidillä toimi vain toinen käsi, ei puhetta. Tunnisti kyllä, kun otin kädestä ja pyysin puristamaan jos kuulee, puristi. Kun kysyin tunnetko, kyynel vierähti hänen silmäkulmastaan.. Siinä oli kontatit mitä äitiin sain. Lopulta tuli "armahtava" keuhkokuume, joka viikon kitumisen jälkeen vei äidin, jouluna.
Se siitä helppoudesta, ei ollu helppoa äidille, ei meille.
Tämä oli vain yksi tapaus, tiedän myös monia hyvin kuntoutuneita.
Eli toivoa aina on, nämä on niin tapauskohtaisia.
Toivoitan sulle paljon voimia Maine Coon
ja muille, joita tällanen nyt koskettaa.
M
Marilii
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Maine Coon:Alkuperäinen kirjoittaja Marilii:
Liian helpolta?Etpä ole tainnut paljoa nähdä aivoinfarktipotilaita, jotka jäävät vuosikausiksi elämään täysin toisten armoille
Olen nähnyt liiankin paljon.
N
niina
Vieras
^ Ei ole hyvän tavan mukaista tulla toisen ketjuun riekkumaan, jos itse ketjun aiheeseen ei mitään asiallista sanottavaa löydy.
Kaikella rakkaudella Mariliille
Kaikella rakkaudella Mariliille
S
sarah
Vieras
Ja tosiaankin isonkin infarktin vaurioita toinen osa aivoista alkaa kuntoutuksella paikkaamaan, kaikki ei jää sinne sängyn pohjalle virumaan.
:hug: :hug:
Mun vaarini sain aivoinfarktin 4 vuotta sitten, oli tuolloin 72-vuotias. Oli ollut mummini kanssa mummin velipuolen lesken luona kylässä ja vaari oli juonut kaksi pienen pientä pikarillista konjakkia. Kotimatkalla taksissa vaarin puhe alkoi sammaltaa oikein reilusti, siitä ei saanut mitään selvää. Mummi luuli sen johtuvan konjakista. Meni tunteja, ennenkuin mummini veli meni käymään heillä ja passitti vaarin siitä paikasta sairaalaan ja sieltä lähettivät TYKSiin. Vaari toipui kyllä infarktista, mutta edelleen puhuminen on hieman vaikeaa, mutta siitä saa kyllä ihan hyvin selvää. Sen aivoinfarkti teki, että vaari ei pysty/saa olla hetkeäkään pää alaspäin tai häneltä menee taju heti. Vaari kun ei oikein vaan tahdo uskoa sitä ja pyörtyilee minne milloinkin (tätä taphtuu 1-2 viikon välein). Tähän kun lisää vielä keuhoahtauman, jonka takia vaarilla on happiviikset kokoajan, niin ei se helppoa ole, mutta vaarin on onneksi sinnikäs ja säilyttänyt iloisuutensa.
Toivotaan parasta äitisi kohdalle :hug:
Mun vaarini sain aivoinfarktin 4 vuotta sitten, oli tuolloin 72-vuotias. Oli ollut mummini kanssa mummin velipuolen lesken luona kylässä ja vaari oli juonut kaksi pienen pientä pikarillista konjakkia. Kotimatkalla taksissa vaarin puhe alkoi sammaltaa oikein reilusti, siitä ei saanut mitään selvää. Mummi luuli sen johtuvan konjakista. Meni tunteja, ennenkuin mummini veli meni käymään heillä ja passitti vaarin siitä paikasta sairaalaan ja sieltä lähettivät TYKSiin. Vaari toipui kyllä infarktista, mutta edelleen puhuminen on hieman vaikeaa, mutta siitä saa kyllä ihan hyvin selvää. Sen aivoinfarkti teki, että vaari ei pysty/saa olla hetkeäkään pää alaspäin tai häneltä menee taju heti. Vaari kun ei oikein vaan tahdo uskoa sitä ja pyörtyilee minne milloinkin (tätä taphtuu 1-2 viikon välein). Tähän kun lisää vielä keuhoahtauman, jonka takia vaarilla on happiviikset kokoajan, niin ei se helppoa ole, mutta vaarin on onneksi sinnikäs ja säilyttänyt iloisuutensa.
Toivotaan parasta äitisi kohdalle :hug: