K
Kommentoikaa!
Vieras
Miehellä joku ihme kriisi päällä. Pahantuulinen ja saamaton.
Nyt sain ongittua sen verran selville että se kirjoitti minulle että sen jälkeen kun olen mennyt töihin (2v sitten) meidän sosiaalinen elämä on kuivunut ja emme käy missään, ollaan aina kotona jne. Lisäksi iltavuorojeni (0-2 viikossa... ) vuoksi mies kokee olevansa jumissa kotona lasten kanssa.
Mies käy töissä ja harrastaa 2 x 2h/viikossa. Silti kokee että aina "nyhjää" vaan kotona, mitään ei viitti tehä kun mikään ei tunnu miltään (koska ei ole tarpeeksi tekemistä?? tätä en ymmärrä täysin, keksis tekemistä mut ilm. ei tarkoita kotitöitä jne. )
Ja sitten sanoo et meidänkin suhde on laimentunut ja että mitä siitäkin tulee. Lukenut jotain tilastoja että tässä iässä ihmiset eroaa herkemmin ja loppusanat kuului näin: "toivottavasti me emme kuitenkaan ajaudu samaan....."
Mä sanoin että olen tyytyväinen elämääni, nautin käydä töissä ja vastapainoksi olla kotona, en kaipaa mitään säpinöitä tms. vaan tää elämä on tässä.
Mies kaipaa kaikenlaista tekemistä, sosiaalisuutta (No menis kavereilleen, niitä sillä riittää!!!), matkoja ja ravintolassa ja leffassa käyntejä... ei me kaikkee olla lopetettu mut ilm. ei tehä riittävästi.. paljon arkea on mut sehän on vaan elämää!!!
Mitä tästä pitäs ajatella? Onko loppulasku alkanut miehen puolelta.....
Nyt sain ongittua sen verran selville että se kirjoitti minulle että sen jälkeen kun olen mennyt töihin (2v sitten) meidän sosiaalinen elämä on kuivunut ja emme käy missään, ollaan aina kotona jne. Lisäksi iltavuorojeni (0-2 viikossa... ) vuoksi mies kokee olevansa jumissa kotona lasten kanssa.
Mies käy töissä ja harrastaa 2 x 2h/viikossa. Silti kokee että aina "nyhjää" vaan kotona, mitään ei viitti tehä kun mikään ei tunnu miltään (koska ei ole tarpeeksi tekemistä?? tätä en ymmärrä täysin, keksis tekemistä mut ilm. ei tarkoita kotitöitä jne. )
Ja sitten sanoo et meidänkin suhde on laimentunut ja että mitä siitäkin tulee. Lukenut jotain tilastoja että tässä iässä ihmiset eroaa herkemmin ja loppusanat kuului näin: "toivottavasti me emme kuitenkaan ajaudu samaan....."
Mä sanoin että olen tyytyväinen elämääni, nautin käydä töissä ja vastapainoksi olla kotona, en kaipaa mitään säpinöitä tms. vaan tää elämä on tässä.
Mies kaipaa kaikenlaista tekemistä, sosiaalisuutta (No menis kavereilleen, niitä sillä riittää!!!), matkoja ja ravintolassa ja leffassa käyntejä... ei me kaikkee olla lopetettu mut ilm. ei tehä riittävästi.. paljon arkea on mut sehän on vaan elämää!!!
Mitä tästä pitäs ajatella? Onko loppulasku alkanut miehen puolelta.....