Mitäs ajatuksia herättää? Huoh..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja surumieli
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

surumieli

Vieras
Pakko purkaa sydäntään:( Eli vasta olen eronnut, pieniä lapsia. Kokenut väkivaltaa, fyysisenä rajua ja henkisellä puolella jos mahdollista vielä rajumpana-pidempään. Suhde oli pitkä ja vaikea, osin siksikin pitkä, ettää lähipiirissäni ei uskottu koskaan minun puhuvan totta, en uskaltautunut lääkäriin väkivallan jälkeen, ex:ni oli erittäin pidetty ihminen ja valehteli "tärkeitä asioita paljon, joista osa minullekin seljennyt nyt. Nyt pitäs hakea lähestymiskieltoa. Veljelläni ex:n tosi lämpimät välit. Ex valehdellut veljelleni asioita minusta- en ymmärrä, kuinka hän ei näe lävitse, vartuttiin samassa perheessä, vaikkei koskaan ole niin läheisiä oltu:(,
Välit ovat etääntyneet kovasti ennestään juuri tämän takia, häpeän valheita, joita olen yrittänyt korjata, mutta veljeni ei kuulemma tiedä, kumpaa uskoa. Äitini on taipunut uskomaan puheitani/kokemuksiani ihan vasta, muutamia päiviä sitten, kun ns. asiat on lyöty silmien alle, pakko ollut uskoa.

Nyt ex piinaa eri tavoin, hakisin lähestymiskieltoa. Kysyin veljeltäni, lähteekö hän todistajaksi. Sanoi, että ei, jos ex saa tietää tästä, heillä menee puhevälit. Teenkö väärin, jos en pysty enää näkemään veljeäni silmästä silmään? Olemme hyvin erilaiset, en pystyisi itse toimimaan noin, en millään. Suojelemaan rikollista tai pahoinpitelijää omaa sisartaan vastaan. Aihetodisteet riittävät varmaan, mutta tuntuu uskomattoman pahalle.. Varsinkin, kun ex hoki koko ajan, ettei sua usko kukaan kuitenkaan. Ovatko ihmiset niin sokeita, tuntuu pahalle, että oma äitikään ei lastaan usko vuosikausiin:(.

Veljeäni olisin pyytänyt todistamaan tilannetta, jossa laitoin hänelle tekstiviestin yöllä puoli kolmelta järjettömän väkivaltatilanteen jälkeen pyysin soittaa, oli yövuorossa töissä. Samalla syötin lasta, joka oli herännyt väkivallan ääniin ja oli vauva tuolloin:( Soitin veljelleni, anaelin apua, itkin, pelkäsin, kerroin tilanteen. Pelkäsin koko ajan, milloin ex tulee ja pahoinpitelee uudelleen, sammui lasta syöttäessäni. Veljeni sanoi, että puhumme kumpikin yleensäkin niin eriä:( Että jos puhun totta edes, niin... Tässä kohtaa itsellä ymmärrys katkeaa. Meneekö joku huvikseen talvipakkasella itkun kanssa yöllä soittamaan jollekin, että on juuri joutunut hakatuksi? Vai luuleeko veljeni kenties, että hakkaaja olin minä ja soitan ja vieritän syyn toisen niskaan?

Olen veljelleni aiemmin tilannetta yrittänyt selittää, hän ei tiedä kumpaa uskoa:( Ihan fiksu ihminen yleensä ottaen hän, mutta jos nyt katkon välit, teenkö oikein? Kun ei jaksa ymmärtää enää.
 
Vaikka tiesin pelätä tätä, ettei suostus, niin menin niin lukkoon tilanteesta... Tuskin tietää, en ole sanonut suoraan siitä, enkä tiedä, tajuaako kuinka pahalle tuntuu.. Mutta yhteydenpito ollut meillä niin vähäistä muutenkin, ja voin tervehtiä jos tulee samaan paikkaan tms., en vois olla niin ylpeä, etten tuntis enää:( Mutta en puhuis hänelle asioistani enää mitään, tuntuu, että välttelisin seuraansa viimeiseen asti. Olenhan vältellyt jo kauan silloisen parisuhteen takiakin:(
 
Minä elin silmittömän väkivallan keskellä 6 vuotta. Miehestäni ei kukaan ulkopuolinen olisi uskonut millainen hän kotioloissa on. Vasta viimeinen pahoinpitely (mihin suhteemme loppui) jonka seurauksena makasin sairaalassa letkuissa kuoleman kielissä, sai ymmärtämään että puhun totta. Aivan uskomatonta mutta ihmiset ei tunnu tajuavan ennenkuin jotain kamalaa (jopa peruuttamatonta) tapahtuu!
En ehkä välejä katkaisisi mutta kyllähän pakostakin välit viilenee..osaisimpa auttaa, kuulostaa NIIN tutulta. Mun ex-anoppi ei tähän päivään mennessä myönnä mitä poikansa on tehnyt (vuosia) vaan puolustelee tätä. Jouduin makaamaan kuukauden sairaalassa ja anoppi tulee kukkien kanssa viimeisenä sairaalapäivänä (hän asui 3km päässä sairaalasta) käymään, tietenkin kun kasvoni olivat jo jopa ihmisen näköiset.."Voi tätä onnettomuutta, niin huonoa tuuria..". Hän puhui niinkuin olisin ollut auto-onnettomuudessa!! Ja poikansa oli vangittuna kyseisestä tapahtumasta. Huh!
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Minä puhuisin veljeni kanssa kasvotusten ja kertoisin tunteistani ja aikomuksistani. Jos veli ei edelleenkään tulisi puolelleni asiassa, niin katkaisisin välit.

Oon miettinyt itsekin, että taitas olla järkevä keino, mutta en pysty. Joutuisin todistelemaan niin paljon asioita, ei minusta ole siihen. Olen niin monesti yrittänyt, enkä näe järkeä todistella ihmisille asioita- jos joku ei useista kerroista huolimatta usko totuutta:( Veljeni tietää nyk. exästäni negatiivisia puolia, pakostakin- ei kauttani, niin hänellä on tieto. Varmaan näytän vahvalle ulospäin, mutta itsetunto on oikeasti tosi matala ja en kestä enää ottaa riskiä, ettei hän usko minua. Lähinnä sen takia pelkään, että ex hoki koko ajan, ettei sua usko kukaan kuitenkaan. Se, että se on mennyt sitten niin, pelottaa uskomattoman paljon.
 
Alkuperäinen kirjoittaja -----:
Minä elin silmittömän väkivallan keskellä 6 vuotta. Miehestäni ei kukaan ulkopuolinen olisi uskonut millainen hän kotioloissa on. Vasta viimeinen pahoinpitely (mihin suhteemme loppui) jonka seurauksena makasin sairaalassa letkuissa kuoleman kielissä, sai ymmärtämään että puhun totta. Aivan uskomatonta mutta ihmiset ei tunnu tajuavan ennenkuin jotain kamalaa (jopa peruuttamatonta) tapahtuu!
En ehkä välejä katkaisisi mutta kyllähän pakostakin välit viilenee..osaisimpa auttaa, kuulostaa NIIN tutulta. Mun ex-anoppi ei tähän päivään mennessä myönnä mitä poikansa on tehnyt (vuosia) vaan puolustelee tätä. Jouduin makaamaan kuukauden sairaalassa ja anoppi tulee kukkien kanssa viimeisenä sairaalapäivänä (hän asui 3km päässä sairaalasta) käymään, tietenkin kun kasvoni olivat jo jopa ihmisen näköiset.."Voi tätä onnettomuutta, niin huonoa tuuria..". Hän puhui niinkuin olisin ollut auto-onnettomuudessa!! Ja poikansa oli vangittuna kyseisestä tapahtumasta. Huh!


Niin, ihmiset lie ei tarpeeksi lue/tiedä narsismista, luonnehäiriöistä jne., tulkitse ihmisiä oikein, jos ei ole karvaita kokemuksia itsellään. Toisaalta ymmärrän se, mutta se tuntuu niin väärälle:(. Olen lukenut/kuullut näitä vastaavia tapauksia, mutta ihme, että niin moni asia pitää tajuta oman kokemuksen kautta. Kuten suhtautuminen asioihin..
 
Kuulostaa aika tutulta kaikki, ei omalta kohdaltani vaan erään läheisen. Minäkin kehuin heidän eropäiväänsä saakka kuinka hyvä mies läheiselläni on jne...

Veljesi tilanteeseen en osaa sanoa mitään valitettavasti.

:hug: Soita rikosuhripäivystykseen. Saat sieltä tukihenkilön kanssasi selvittelemään lähestymiskieltoja ja muita asioita. Hän osaa kertoa mitä sinun kannattaa tehdä.
 
Entä jos lähettäisit veljellesi lyhyen viestin, kertoisit vain, että miten pahalta sinusta tuntuu kun oma veli ei auta siskoaan, mutta jos näin on, hän varmasti ymmärtää, että et voi enää olla hänen kanssaan tekemisissä.
 
googlella löytyy tietoa sinulle, laita hakusanaksi: narsistinen persoonallisuushäiriö.
Ottaisin veljeen etäisyyttä, satutat itseäsi vain enemmän koska joudut torjutuksi ja hylätyksi hänenkin taholta ja toivot muuta.
Ota yhteyttä sinne rikosuhripäivystykseen tai mihin se oli jonne jku edellinen jo kehoitti.

Voisit myös miettiä olisiko sinulla muita läheisiä jolle voisit uskoutua, kun veljesi?
sellaisia jolta saisit tukea ja vahvistusta.

Kaikki kääntyy hyvin, ei ole mitään hätää. Pidä itsesi ja lapsesi turvassa.
Naapureistakin saattaisi olla hyötyä ja apua, jos kerrot tilanteesta, he näkevät ja ovat lähellä jos exäsi sattuu ilmestymään ovellesi. Pidä aina ovet lukossa ja puhelin lähettyvillä ja akku ladattuna.
Pyydä ystäviä, tuttuja kylään niin et joudu olemaan yksin.
 

Similar threads

V
Viestiä
10
Luettu
947
Aihe vapaa
"hippunen"
H
V
Viestiä
15
Luettu
1K
Aihe vapaa
vierailija
V
V
Viestiä
16
Luettu
279
Aihe vapaa
Kippuravarvas
K

Yhteistyössä