Tämä ei nyt liity varsinaisesti tuohon, mutta olin aupairina Englannissa joitain vuosia sitten, ja siellä tuli kyllä tunne, että lapset on vaan välttämätön paha niitten vanhemmille. Eikä pelkästään siinä perheessä missä itse olin, vaan myös monissa muissa.
Esim. jos lapsi oli sairas, ja JOS hänet vaivauduttiin käyttämään lääkärissä, niin lääkkeen antamisesta ei ainakaan kannettu suurta huolta, saahan sitä sit aina uuden lääkekuurin jos edellinen ei tehoa.
Oli joskus ihan sydäntäsärkevää, kun äiti ei vaan halunnut olla pienen lapsensa kanssa siksi, että "olen jo tänään ollut sinun kanssa tunnin". Tai vaikka lapsi heräs yöllä ja itki, niin sille vaan huudettiin, että "mitä sinä siinä teet, heti takas omaan sänkyyn!"
Tai vaikka lapsella oli kuumetta, niin jalkapallopeliin oli silti mentävä (pelaamaan), kun eihän pikku kuume mitään haittaa.