Apua 1v 9kk omaan sankyyn nukahtamiseen...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja americas
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

americas

Vieras
Hei,

Olen 1v 9kk pojan aiti, ja talla hetkella voimat alkavat olla lopussa pojan vaikean nukkumisen johdosta. Pojalla on elamassa ollut paljon muutoksia muuttojemme suhteen, ja epailen, etta tamanhetkiset vaikeudet johtuvat 2kk sitten tapahtuneesta muutosta ulkomaille miehen tyon perassa.

Kerron ensin vahan taustaa pojan nukkuma-historiasta. Ensimmaiset 6kk poika nukkui mita parhaimmin, alkoi nukkua yon lapi 3kk iassa, ja nukkui omassa kehdossaan vanhempien huoneessa hyvin. Hanen ollessaan 6kk muutimme uuteen kotiin, eri kaupunkiin, jolloin samalla hankimme vauvalle pinnasangyn. Oli shokki, kun siihen saakka hyvin nukkunut vauva, alkoikin huutaa laittaessamme hanet pinnasankyyn. Vauva nukkuikin seuraavat 2kk vieressamme ja silloin talloin omassa sangyssa. Ajattelin, etta kunnes han tottuu uuteen ymparistoon, saan hanet nukkumaan omaan sankyyn. Tama tapahtui noin 8kk iassa unikoulun avulla. Nukkuminen ei kuitenkaan unikoulun jalkeenkaan ollut helppoa, ilmeisesti vauvalla oli voimakas eroahdistus ja han heraili silloin talloin myos oisin, ja iltaisin nukahtaminen oli vaihtelevaa. Paivisin nukutin hanet suosiolla rattaisiin saastaakseni seka itseani etta lasta. Lapsen tayttaessa vuoden, meilla oli jaleen muutto edessa, vuokranantaja katkaisi yllattaen vuokrasopimuksen, ja asuimme 1kk appivanhempien luona, ennen kuin muutimme omaan omistusasuntoon. 1kk appivanhempien luona lapsi nukkui vieressamme, ja omaan taloon muuttaessamme saimme hyvin rankan unikouln avulla hanet nukkumaan jalleen pinnasankyyn omaan huoneeseen. Tuolloin lapsen ollessa noin 1v 2kk tuntui etta han nukkui paremmin kuin koskaan. Yot hyvin, noin 10-11h ja paivisin 1 x 1.5-2h.

Menin toihin pojan ollessa 1v 3kk jolloin han alkoi herailla yolla saannollisesti, nukahtaminen iltaisin ja paivaunille meni kuitenkin edelleen hyvin. Yoherailyt kestivat noin 1kk. Pian saimme tietaa miehen ulkomaankomennuksesta. Irtisanoiduin toista ja pistimme asuntomme vuokralle. Mies lahti ulkomaille ja vietin pojan kanssa 1kk vanhempieni luona, tuolloin nukahtaminen takkuili viikon ajan, mutta sen jalkeen sujui hyvin. Edelleen pinnasangyssa. Noin 3 viikkoa vanhempieni luona oltuamme, poika alkoi yllatten vastustaa paivaunille menoa kun mina laitoin hanet nukkumaan. Jos mummo laittoi paivaunille, ei ollut mitaan ongelmia. Uhmaako aitia vastaan?? Nukutin hanet suosiolla rattaisiin.

Kun saavuimme uuteen kotimaahan 2kk sitten, poika, kuin ihmeen kaupalla nukkui ensimmaiset 2.5 viikkoa valtavan hyvin omassa sangyssa omassa huoneessa lapi yon nukahtaen helposti. Paivaunissa jatkui sama rumba, eli viikolla en saanut hanta nukkumaan kuin rattaisiin (jota jatkoin suosiolla - ajatteln etta koska iltanukahtaminen sujuu hyvin, tama vaihe menisi jossain vaiheessa ohi "itsestaan"). Miehen laittaessa vkl:isin nukkumaan sankyyn paivaunille, ei ongelmia ollut. No, 2.5viikkoa taalla oltuamme, poika teki yhtakkia totaalisen kaannoksen ja alkoi vastustella nukkumaanmenoa jo iltapesulle mentaessa, piti keksia kaikenmaailman houkutuksia etta sai pojan iltapesulle. Pojalla on yha iltapullo, joka juodaan yleensa aidin sylissa viimeisena ennen nukkumaanmenoa. Nyt poika ei suostunutkaan tulemaan aidin syliin vaan juoksi ja huusi hysteerisena ympari huonettaan ja yritti varkain ottaa minulta pullon. Viikon taistelun jalkeen luovutimme ja poika nukutettiin viereen. Ajattelimme, etta pidamme jalleen unikoulun joulun jalkeen..

Nyt tilanne on siis aika toivoton... Illalla poika nukahtaa aidin viereen, tilanne on tosin vaikeutunut, silla poika on oppinut pyytamaan "lisaa" maitoa, ja useimmiten nukahtaa vasta 2 pullollisen jalkeen. Joskus nukahtamiseen menee jopa 45min. Paivalla nukahtaa vain rattaisiin.

Yritamme parhaillaan toista lasta, joka on suurin syy, etta haluaisimme etta poika nukkuisi omassa huoneessa ennen mahdollista toisen lapsen syntymaa. Lisaksi tuntuu, etta mita vanhemmaksi poika kasvaa, sita vaikeammaksi kay siirto omaan huoneeseen. Mielessa kavim etta kannattaisiko tassa vaiheessa siirtaa poika pinniksesta oikeaan sankyyn? Vai vaikeuttaako se vain tilannetta, silla sittenhan poika paasisi karkuun.

Olisin erittain kiitollinen vastauksista ja neuvoista. Kiitoksia jos jaksoitte lukea loppuun saakka...
 
"ghttrjt" - kysyin asiaa ihan tosissani. Miksi pilkkaat ja vahattelet toisten huolia? Eiko tallaisten palstojen tarkoitus ole, etta taalla saa kysya ja antaa apua ja vertaistukea.
 
Huoh.
Jos jotain olen viimeisen kolmen vuoden (ja 2 lapsen) aikana oppinut on se, että toisen juttuja ei pidä arvostella. Kaikilla on ne omat rastit ja jokainen perhe ajautuu välillä ongelmiin tai "ei niin hauskoihin" juttuihin :)

Kandeisko tehdä totaalinen muutos ilta & yöjuttuihin?
Iltarutiinit uusiksi ja se tuttipullo POIS samalla.
Poika on melkein 2v, joten tuskin hän enää oikeasti tuttipulloa tarvitsee. Tehkää iltaan uudet rutiinit ja katsokaa sitten miten käy.

Esim. iltapala ja silloin maitoa mukista. Sitten sohvalle sylittelyä ja paijailua. Tämän jälkeen iltapesu ja hampaiden pesu. Sitten sänkyyn ja vaikka iltasatu?

Jos nyt illat on hulinaa, niin voihan samalla hulinalla pistää sen pullonkin pois.
Onko tuttia käytössä?
Jon nyt ensin saisitte pojan nukahtamaan omaan sänkyyn ja tottumaan uuteen ympäristöön.
Sitten vaikka keväällä ottaisitte projektiksi siirron omaan huoneeseen jos siltä vielä tuntuu.

Meidän neiti ei ikinä nukkunut pinniksessä. Vauvana perhepedissä ja sieltä 13kk iässä jatkettavaan sänkyyn. Pinniksessä tuli lähinnä ahdistuskohtaus, ikinä hän ei rauhoittunut pinnikseen vaan huusi itsensä hysteeriseksi.
Eihän enää vajaa 2v pinnistä tartte.

Tai sitten jättäkää se pullo jos se on viimeinen tuttu ja turvallinen juttu illassa jos päätätte samalla pinneksen heivata pois.

Me muutettiin 3kk sitten, lapset on nyt 10kk ja 2,5v. Muuton jälkeen hetken meni kivasti, mutta sitten isommalla alkoi riehunta-aika. Sama homma kun kesällä tultiin pitkän mökkielämän jälkeen kaupunkiin. Riehuminen alkoi. Homma sitten aikanaan tasaantui kun lapsi huomasi, että tähän jäätiin.

Teillä saattaa tuon vaikean kauden takana olla kaikki noi muutot. Lapsi vain reagoi niihin riehumalla. Hänellä voi olla nyt vaikeaa uskoa, että olette nyt tässä asunnossa pitkään ja siihen pitäisi sopeutua.
Anna rakkautta pojallesi ja rakentakaa uusi elämä siellä uudessa maassa. Uudet rutiinit ja samaa tekemistä jokaiselle päivälle niin helpottaa.
Aamupala, ulos, sisälle, lounas, päikkärit, ulos, päivällinen, ulos ja iltapala tai jotain. Selkeiä rutiini, ulkoilut yms aina samaaan väliin niin pienikin oppii mitä kohta tapahtuu ja sekin helpottaa elämää.

Tuo ikäkin on yksi rankoista, virtaa riittää, omaa tahtoa pitää kokeilla ja järkeä on aika rajatusti :)
 

Yhteistyössä