Mistähän mä alottaisin...
1v-1½v sitten miehen veli (ja sen vaimo) rakensivat talon. Mun mies on kirvesmies ammatiltaan, ja juoksi sielä apuna sen puoli vuotta lähes joka ilta ja viikonloppu, kesälomastaki meni kokonaisia päiviä sielä. He säästi siinä varmasti tuhansia euroja kun oli palkaton mies töissä. Minun mies teki kaikki muuraushommat, laatotukset, ties mitä... Asuttiin tuolloin toisella paikkakunnalla, matkaa tuli vajaa 80km per päivä kun hän sielä kävi. (Meille siis bensakustannuksia.)
Nyt me rakennetaan. Reilun 100m päähän tuosta mihin he rakensivat. Eipä ole herraa juuri apuna näkyny, vaikka on pyydettyki. "Ei ehdi, ei pääse.." Kesällä oli jonkin verran apuna rungon pystytyksessä ja sellasessa. Syyskuussa heille synty poika, joten ymmärrän kyllä, ettei ihan jatkuvasti halua tulla, mutta kun ei juuri koskaan tule! Pojan syntymän jälkeen käyny muutaman kerran nopeasti esim jossain nostohommassa auttamassa. Miehen toinen veli on sitte ollu enempi apuna, mikä on minusta vähän epäreilua. Enimmäkseen mies on sielä yksin (ei minustakaan juuri avuksi vielä ainakaan ole muuta ku siivouksessa).
Anoppi on vähän arvellu, että sielä rouva pistää miehensä hoitamaan poikaa illat, kun anoppilassaki aina vain mies on poikaa hoitanu. Ja sitten tuo ettei voi meille avuksi tulla...
Meitä ei myöskään kutsuttu tupareihi, eikä ollenkaan käymään sen jälkeen ku talonsa valmiiksi saivat. Ei mitään kiitollisuutta siitä, että mun mies oli niin paljon heillä apuna! Tulee todellaki olo, että vain hyväksikäyttivät mieheni ammattitaitoa. Turhapa heidänkään on sitte odottaa kutsua käymään tai muutakaan...
Toinen juttu on sitte se, että kun tämä heidän poika synty, ei siitäkään mitään ilmoitusta meille asti tullu. Ristiäisiin oli kutsuttu kaikki muut miehen veljen sisarukset, mutta ei mun miestä. Ihmettelen todella... Me ei kyllä mitään kyselty sillon ku rouva raskaana oli, eikä myöhemminkään, onnitteluviesti laitettiin kun saatiin tietää. (Meillä 1½v tuloksetonta yrittämistä, selittää sen miksei osaa kiinnostua toisten lapsista.) Ei tämä niin mieltä paina, ihmetyttää vaan.
Tuosta, ettei juuri ollenkaan ole nyt apuna meillä (eikä oo kutsunu käymään), siitä oon niin närkästyny. Syyttäkö?
Tulipa pitkä tilitys...
1v-1½v sitten miehen veli (ja sen vaimo) rakensivat talon. Mun mies on kirvesmies ammatiltaan, ja juoksi sielä apuna sen puoli vuotta lähes joka ilta ja viikonloppu, kesälomastaki meni kokonaisia päiviä sielä. He säästi siinä varmasti tuhansia euroja kun oli palkaton mies töissä. Minun mies teki kaikki muuraushommat, laatotukset, ties mitä... Asuttiin tuolloin toisella paikkakunnalla, matkaa tuli vajaa 80km per päivä kun hän sielä kävi. (Meille siis bensakustannuksia.)
Nyt me rakennetaan. Reilun 100m päähän tuosta mihin he rakensivat. Eipä ole herraa juuri apuna näkyny, vaikka on pyydettyki. "Ei ehdi, ei pääse.." Kesällä oli jonkin verran apuna rungon pystytyksessä ja sellasessa. Syyskuussa heille synty poika, joten ymmärrän kyllä, ettei ihan jatkuvasti halua tulla, mutta kun ei juuri koskaan tule! Pojan syntymän jälkeen käyny muutaman kerran nopeasti esim jossain nostohommassa auttamassa. Miehen toinen veli on sitte ollu enempi apuna, mikä on minusta vähän epäreilua. Enimmäkseen mies on sielä yksin (ei minustakaan juuri avuksi vielä ainakaan ole muuta ku siivouksessa).
Anoppi on vähän arvellu, että sielä rouva pistää miehensä hoitamaan poikaa illat, kun anoppilassaki aina vain mies on poikaa hoitanu. Ja sitten tuo ettei voi meille avuksi tulla...
Meitä ei myöskään kutsuttu tupareihi, eikä ollenkaan käymään sen jälkeen ku talonsa valmiiksi saivat. Ei mitään kiitollisuutta siitä, että mun mies oli niin paljon heillä apuna! Tulee todellaki olo, että vain hyväksikäyttivät mieheni ammattitaitoa. Turhapa heidänkään on sitte odottaa kutsua käymään tai muutakaan...
Toinen juttu on sitte se, että kun tämä heidän poika synty, ei siitäkään mitään ilmoitusta meille asti tullu. Ristiäisiin oli kutsuttu kaikki muut miehen veljen sisarukset, mutta ei mun miestä. Ihmettelen todella... Me ei kyllä mitään kyselty sillon ku rouva raskaana oli, eikä myöhemminkään, onnitteluviesti laitettiin kun saatiin tietää. (Meillä 1½v tuloksetonta yrittämistä, selittää sen miksei osaa kiinnostua toisten lapsista.) Ei tämä niin mieltä paina, ihmetyttää vaan.
Tuosta, ettei juuri ollenkaan ole nyt apuna meillä (eikä oo kutsunu käymään), siitä oon niin närkästyny. Syyttäkö?
Tulipa pitkä tilitys...