M
miniä vaan
Vieras
Kun tää näköjään näyttää olevan hyvä purkautumiskeino (ettei tarvii aina miehelle valittaa), niin kerronpa nyt, mitä mieltäni pahoittavaa anoppini on tehnyt.
Toisessa ketjussa mainitsinkin jo, että on lyönyt lastani. On avannut postipakettini (toi sen tullessaan postista, ja totesi vaan että näytti mielenkiintoiselta ja hänellä oli oikeus avata se kun hän sen toikin). Puhunut miehestä ja minusta vähättelevän, keksityn jutun ja syynä että "se on vaan miniä". Haukkuu omia vanhempiaan ja lapsiaan muiden kuullen, myös meidän lasten kuullen, ja kiroilee myös, enkä tykkää että lapset oppivat sellaista. Tiuskii ja komentelee meidän lapsia (mm rakensivat majaa olohuoneeseen, luvallani, ja anoppi tuli ja alkoi komennella että heti tyynyt ja peitot takasin jne, puutuin asiaan ja anoppi motkotti että hänen lapset eivät saaneet aikoinaan sotkea olohuonetta. Lapset jatkoivat aika vaisuina majanrakentamista). Ravaa meillä kuin hollituvassa, tulee sisään omilla avaimillaan, ilmoittamatta mitään. Syöttää lapsille "vaan ihan pieniä" pullapaloja yms vaikka sanoisin ettei nyt makeaa kun kohta ruoka (tämä taitaa olla isovanhempien tyyppivika
) Puuttuu muutenkin meidän elämään jatkuvasti, esim että mitä meidän pitäisi tehdä nyt ja mitä myöhemmin, miten uusi piha pitäisi laittaa jne (ja meillä kun on aivan erilainen maku).
Kaikki hyvät ominaisuutensa (tuo lapsille tuliaisia, vaatteita, lahjoja, vie joskus jonnekin kivaan yms) ovat nyt peittyneet tuon rasittavan käytöksen alle, enkä jaksa enää kestää. Kun aina pitää olla varpaillaan, enkä voi keskittyä omaan elämääni. Tässä täytyy pian tapahtua joku käänne!
Toisessa ketjussa mainitsinkin jo, että on lyönyt lastani. On avannut postipakettini (toi sen tullessaan postista, ja totesi vaan että näytti mielenkiintoiselta ja hänellä oli oikeus avata se kun hän sen toikin). Puhunut miehestä ja minusta vähättelevän, keksityn jutun ja syynä että "se on vaan miniä". Haukkuu omia vanhempiaan ja lapsiaan muiden kuullen, myös meidän lasten kuullen, ja kiroilee myös, enkä tykkää että lapset oppivat sellaista. Tiuskii ja komentelee meidän lapsia (mm rakensivat majaa olohuoneeseen, luvallani, ja anoppi tuli ja alkoi komennella että heti tyynyt ja peitot takasin jne, puutuin asiaan ja anoppi motkotti että hänen lapset eivät saaneet aikoinaan sotkea olohuonetta. Lapset jatkoivat aika vaisuina majanrakentamista). Ravaa meillä kuin hollituvassa, tulee sisään omilla avaimillaan, ilmoittamatta mitään. Syöttää lapsille "vaan ihan pieniä" pullapaloja yms vaikka sanoisin ettei nyt makeaa kun kohta ruoka (tämä taitaa olla isovanhempien tyyppivika
) Puuttuu muutenkin meidän elämään jatkuvasti, esim että mitä meidän pitäisi tehdä nyt ja mitä myöhemmin, miten uusi piha pitäisi laittaa jne (ja meillä kun on aivan erilainen maku).Kaikki hyvät ominaisuutensa (tuo lapsille tuliaisia, vaatteita, lahjoja, vie joskus jonnekin kivaan yms) ovat nyt peittyneet tuon rasittavan käytöksen alle, enkä jaksa enää kestää. Kun aina pitää olla varpaillaan, enkä voi keskittyä omaan elämääni. Tässä täytyy pian tapahtua joku käänne!
mut en taida uskaltaa. Avainta en voi pyytää pois kun asuu tossa lähellä ja se on samalla niinku meidän vara-avain.
