Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Tavat kunniaan:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Tavat kunniaan:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mielestäni on väärin ja tarkoittaa, että et arvosta yhtä paljon lapsia. Ennenhän perheenpää eli mies otti ensin ruoan ja lapset ja äiti sitten jos jäi.
Mielestäni vanhanaikaista ja typerää.
Tuollainen puhtaaksiviljelty patriarkaalinen tapa lienee liioiteltua nykyään, mutta kyllä lapset edelleen voivat odottaa vuoroaan. Sekä tarjoilun, että keskustelun suhteen. Lasten ei tarvitse olla päällepäsmäreinä, kun aikuiset kahvittelevat ja keskustelevat vaan voivat odottaa vuoroaan. Siitä tuskin tulee sieluun vammaa, vaan opettaa, että maailmassa on järjestystä ja tapoja. Ja jokainen odottaa vuoroaan. Aina ei kaikessa tarvitse mennä kersojen pillin mukaan.
Toisaalta osoittaa tapoja vahvemmalta ja sivistystä, jos odottaa itse vuoroaan ja näin esimerkistä kasvattaa, eikä alistamalla, että vahvin tekee mitä haluaa ja on aina ensin.
Minun mittarillani sivistystä ei osoita se, että lapset rähmivät kahvipöydän ensimmäisinä ja huutelevat omiaan aikuisten keskustellessa. Lapset saavat oikeuksia ikänsä ja kehitysasteensa mukaan, eivätkä defaulttina ole oikeutettuja samaan kuin aikuiset.
Eli mitä vanhempi, sitä arvokkaampi ja parempi ja mitä pienempi, sitä huonompi ja hyödyttömämpi (paitsi vauvat ovat suloisia?).
Kyllä monet vanhukset sotkevat ja heitä et laittaisi viimeiseksi vai laittaisitko? Lapset ovat ihan yhtä arvokkaita.
Oletko ap tyytyväinen jos sinä pääset viimeisenä syömään kun muut ovat syöneet jossain kyläpaikassa?
Minä en usko malliin, jossa hypitään lasten pillin mukaan. Aikuinen päättää ja lapset tottelevat, vaikka kahvipöytään tulemisesta. Työelämässäkin näkee näitä herranterttuja, jotka ovat kauhuissaan siitä, että löytyy joku, joka päättää miten toimitaan ja se joku ei välttämättä ole ex-pikkudiktaattori, jonka ympärillä perheen tapahtumat ovat pyörineet. Mm. vanhanajan käytöstavat ja normit ovat oivallista valmentautumista maailmaa varten, jossa ei välttämättä pääse ensimmäisenä sotkemaan ja päsmäröimään. Harmistuksesta huolimatta.
Ja kyllä, mitä vanhempi, sitä arvokkaampi. Lapsista ei ole perheen pääksi.