Ahdistaa, kun ihmiset eivät välitä ikärajoista :'(
Poika 8v alkoi eilen höpötellä konareista, pumppuhaulikoista ja pistooleista. Kysyin, että mitä olette oikein siellä xxx:llä pelanneet, kun arvasin heti, että peleistä oppinut. "Sellasta missä ajetaa autolla ja ammutaa pahiksia. Ei siitä näy verta tai mitää." Kysyin ikärajaa ja se on kuulemma 16! Sanoin, ettei saa pelata sitä enää ja poika parkaisi siihen, ettei voi sitten pelata siellä mitään, koska xxx:llä ei ole sopivia pelejä vaan isoveljen pelejä pelkästään. Sitten paineli huoneeseensa itkemään. Minä kohta perässä ja selitin parhaani mukaan, että ymmärrän miten harmittaa, kun kaverit saa pelata, mutta ei voida muuttaa meidän sääntöjä siksi, että sinulla olisi mukavaa, koska se ei ole oikein. Ja että harmi, jos kavereilla ei välitetä, mutta meillä välitetään. Että ikärajoja ei ole huvikseen laitettu vaan ammatti-ihmiset, jotka tietää mitä noista peleistä voi seurata, on ne laittaneet lapsia suojaamaan. Siis kaksi parasta kaveriaan saa tehdä suunnilleen mitä haluaa...
Jotenkin ymmärsi asian, mutta paha mielihän meillä oli taas molemmilla. Tuntuu, että itse olen koko ajan kieltämässä tai käskemässä lisää vaatetta päälle ym nipottamassa ja nuo kaverit huitelee miten vaan.
Poika tuli sitten jo nukkumaan mentyään itkeskelemään ja kysyi, eikö hänellä voisi olla neljää pelipäivää viikossa (nyt on kolme), kun ei voi nyt xxx:lläkään pelata. Sanoin, että voidaan katsoa tästä lähin tilannekohtaisesti sitä lisäpeliaikaa, muttei tuntikaupalla. Poika on sellainen, että pelaisi varmaan aamusta iltaan, jos pelipäiviä ei olisi. Ajattelin tässä kuitenkin sitä, että en "pakota" poikaa valehtelemaan niin, että menee sille xxx:lle kohta salaa, kun muuten jää ulkopuoliseksi. Että voisivat pelailla enemmän meilläkin "valvovien silmien alla". Siis kun nuo pelipäivät koskee pelaamista kotona ja kavereilla saa pelata muinakin päivinä vähän aikaa. Tavallaan nyt palkitsin rehellisyydestä, kun kertoi pelin ikärajan jne. Vai halusikohan peräti itse jäädä kiinni?
Niin, mites olisitte itse tässä toimineet?
Poika 8v alkoi eilen höpötellä konareista, pumppuhaulikoista ja pistooleista. Kysyin, että mitä olette oikein siellä xxx:llä pelanneet, kun arvasin heti, että peleistä oppinut. "Sellasta missä ajetaa autolla ja ammutaa pahiksia. Ei siitä näy verta tai mitää." Kysyin ikärajaa ja se on kuulemma 16! Sanoin, ettei saa pelata sitä enää ja poika parkaisi siihen, ettei voi sitten pelata siellä mitään, koska xxx:llä ei ole sopivia pelejä vaan isoveljen pelejä pelkästään. Sitten paineli huoneeseensa itkemään. Minä kohta perässä ja selitin parhaani mukaan, että ymmärrän miten harmittaa, kun kaverit saa pelata, mutta ei voida muuttaa meidän sääntöjä siksi, että sinulla olisi mukavaa, koska se ei ole oikein. Ja että harmi, jos kavereilla ei välitetä, mutta meillä välitetään. Että ikärajoja ei ole huvikseen laitettu vaan ammatti-ihmiset, jotka tietää mitä noista peleistä voi seurata, on ne laittaneet lapsia suojaamaan. Siis kaksi parasta kaveriaan saa tehdä suunnilleen mitä haluaa...
Jotenkin ymmärsi asian, mutta paha mielihän meillä oli taas molemmilla. Tuntuu, että itse olen koko ajan kieltämässä tai käskemässä lisää vaatetta päälle ym nipottamassa ja nuo kaverit huitelee miten vaan.
Poika tuli sitten jo nukkumaan mentyään itkeskelemään ja kysyi, eikö hänellä voisi olla neljää pelipäivää viikossa (nyt on kolme), kun ei voi nyt xxx:lläkään pelata. Sanoin, että voidaan katsoa tästä lähin tilannekohtaisesti sitä lisäpeliaikaa, muttei tuntikaupalla. Poika on sellainen, että pelaisi varmaan aamusta iltaan, jos pelipäiviä ei olisi. Ajattelin tässä kuitenkin sitä, että en "pakota" poikaa valehtelemaan niin, että menee sille xxx:lle kohta salaa, kun muuten jää ulkopuoliseksi. Että voisivat pelailla enemmän meilläkin "valvovien silmien alla". Siis kun nuo pelipäivät koskee pelaamista kotona ja kavereilla saa pelata muinakin päivinä vähän aikaa. Tavallaan nyt palkitsin rehellisyydestä, kun kertoi pelin ikärajan jne. Vai halusikohan peräti itse jäädä kiinni?
Niin, mites olisitte itse tässä toimineet?
