mitäs sitten kun ei jaksa enää....

[elämä on raskas taakka...]

mitä sitten kun väsy ei lainkaan helpota, mitäs sitten? Elämä on raskas. Joskus mietin, että ajaisin vain kalliota päin tai hyppäisin sillalta, niin lakkaisi tämä tuska. 30 vuotta on liikaa... Mutta jäisi taapero ilman äitiä, mutta rakas on isä, joten pärjäisivät kyllä. Tuntuu niin pahalta, kun ympärillä saadaan lapsia ja on rakkautta ja rahaa, mennään naimisiinja elämä hymyilee. Itsellä elämä helvettiä tämän väsymyksen kanssa, apua ei saa, vaikka pyytänyt olen, sosiaalitoimi eikä neuvola auta, sanovat vaan, että sellaista se on. Yhtään päivää en ole saanut itselleni vuoteen (siitä kun pieni syntyi) ja ahdistaa ja hermot menee. Taaperon takia olisi parempi kun ei tarvitsis tällaista äitiä katsoa.

Mitä mä teen, menenkö mä tonne pihalle huutaan, että auttakaa, mä olen aivan loppu vai kävelenkö suoraan psykiatriseen? Että mua joku auttaisi.

 

[clivia]

Kokeile sitä psykiatrista.

 

[Peppari]

Jep, tiiän tunteen, mitä se on kun väsyttää niin ettei edes uskalla itkeä kun pelkää ettei sitä sitten saa enää loppumaan.
Ja vituttaa huolella nämä lässytykset että apua saa kun sitä pyytää, no ei todellakaan saa.

 

[metsänpeitto]

Eikö isä pystyis ens alkuun olemaan lasten kanssa päivän tai pari, niin että saisit hetken omille ajatuksilles tilaa?

 

[x]

tiedän miltä susta tuntuu oon kokenut saman ja sama jatkuu vaan ei auta kun oottaa loppua niinku mäkin sit päivitellään et olis pitäny auttaa ja sitä ja tätä.tai psykiatriselle voit yrittää.kyllä se siitä muka sanotaan

 

[ap]

Eikö isä pystyis ens alkuun olemaan lasten kanssa päivän tai pari, niin että saisit hetken omille ajatuksilles tilaa?

mutta meidän parisuhde ei toimi (ei kunnioitusta, vähättelyä, lyömistä, tönimistä) joten ei edes halua ymmärtää mun tilaani. Lasta kyllä hoitaa, jos on PAKKO, muuten saa aina ns. vinkua. Rahat ei riitä miehen ylikalliin harrastuksen vuoksi siihen, että otettais esim. se MLL:n hoitaja yhdeksi päiväksi. Mies ei ns uskalla antaa lasta kenenkään muun hoitoon, kun luulee etteivät pärjää (lapsella vaikea sairastelu takana ja allergioita). Ei auta,vaika olen sanonut, että olen aivan loppu. Parasta minulle on tällä hetkellä, että pääsen edes töihin, en olisi jaksanut vanhempainvapaata kauempaa kotona. Sääli sinänsä, että tästä kärsii nyt sittenlapsemme, jonka tarvitsee olla hoidossa. Mummu on todella iäkäs ja sydänvaivainen, ei kestä 1 v taaperoa koko päivää ja toinen on ns. paljoa välitä lastamme hoitaa ts. meitä auttaa. Kummit työelämässä (töitä myös viikonloppuisin).

 

[winhis]

No älä vingu sitä apua mieheltä, senkun kävelet ulos ovesta, eipä se mieskään vissiin sulta ole kysellyt. Jos jaksat, niin otat nyt tilanteesi omiin käsiisi ja päätät ottaa sitä omaa aikaa ja lepoa. Ja jos rahasi ovat vähissä, niin et osta esim. perheen ruokia kaikkia, vaan jos miehellä on varaa kalliiseen harrastukseen, niin täytyy sullakin olla johonkin varaa. Ymmärrän, että tuollainen päättäväisyys on väsyneenä vaikeaa ja normaalille ihmiselle myös asioiden tekeminen puolison mielipiteestä huolimatta on vaikeaa. Mutta tosiaan, jos kuvaamiasi asioita joudut kotona kestämään, niin ei sinunkaan tarvitse ottaa jatkuvasti miestäsi huomioon. Voimia, muista että varmistamalla oman hyvinvointisi varmistat myös lapsesi hyvinvoinnin. Ja jos ei muu auta, niin eroat. Silloinhan saat levätä edes niinä päivinä, kun on miehesi vuoro tavata lasta.

 

[metsänpeitto]

Siinä tapauksessa sitten varmaan suosittelisin sitä, että menet lääkärille, mt-toimistoon tai psykiatrisellekin vaikka, jos et muuten apua saa :/

 

[kerran eronnut]

Tuollaisia mietteitä oli ennenkuin sain erottua pitkästä liitosta ja oli vielä 'hyvä mies'.
Ahdistus loppui eroon ja henki kulkee.

 

[Emilyn]

Jo pelkkä väsymys voi saada ihmisen ihan romuksi. Surullista, jos neuvolassa ei ole osattu ottaa sinua todesta. Kokeile soittaa jonnekin ihan ammattiapua tarjoaville tahoille, jotka ymmärtävät varmasti. Parempi sinun olisi olla lasten kanssa yksin kuin suhteessa, jossa et saa edes levätä tarpeeksi. Itse erosin juuri näistäkin syistä lapsen isästä enkä todellakaan katunut, olo helpottui heti kun pääsi siitä riippakivestä joka vain halveksui kun olin väsynyt, enhän ollut vuoden aikana saanut nukkua kuin muutaman kokonaisen yön.

 

[Vieraileva]

Joko ensi- ja turvakotiin tai päivystykseen!

Miksi siedät miehesi mäiskimistä jne?? Ei ihmekään, jos voimat loppuu!!

Lähdet jo ihan lapsen ja myös itsesi takia hakemaan HETI apua!!

Ei lyöminen lopu "en enää koskaan" -lupauksiin!! Jos miehesi tajuaisi tilanteen vakavuuden lähtösi (ei välttämättä lopullinen) myötä ja ottaisi vastuun käyttäytymisestään, niin ehkäpä suhteellanne voisi olla tulevaisuutta. Jos ei tajua ja vaan syyttelee sinua, niin so long!

Kyllä sosiaalitoimesta saa apua jo pelkästään uupumuksen tai masennuksenkin takia, mutta varsinkin väkivaltatilanteissa!! Ei kannata luovuttaa!

Lapsen varhaisvaiheen turvattomuus (jo pelkästään ilmapiiri) heijastuu myös aikuisuuteen asti, joten on syytä ottaa vakavasti tilanne HETI JA NYT!!!

Tsemppiä!

 

[Kesä]

Apua saat päivystyksestä, vaikka soittamalla 112 (sosiaalipäivystys) tai turvakodista, tai joltain psykiatriselta osastolta. Lähde hakemaan apua.

 

[Seail]

Tulin töistä kotiin ja taas itken. En tosiaan jaksaisi minäkään enää. Monta vuotta kannoin huolta itsetuhoisesta lapsesta. Nyt asun yksin koiran kanssa. Tämä yksinäisyys on ihan kamalaa. En jaksa tätä, en jaksa viedä koiraa ulos. Istun ja itken. En jaksa!!!!

 

["katti"]

vaikka parina päivänä viikossa, niin saat tehdä mitä haluat, vaikka nukkua tai shoppailla! ja hae samalla itsellesi apua mtt:stä, terapiaa, mielialalääkkeet...