mitäs tästä sanotte?

[ihmettelevä vaimo]

Ollaan oltu yhdessä mieheni kanssa kahdeksan vuotta. Olisi pitänyt tajuta jo heti alussa millaisen miehen kanssa olen tekemisissä, mutta kun ei ole vastaavasta kokemuksia, en ymmärtänyt. Alusta asti on kaverit olleet hänelle tärkeitä. Jossain vaiheessa hän alkoi puhua, että minä en ole mitään kavereitten rinnalla. Kavereille jäädään ilmoittamatta töiden jälkeen, jopa yöksi, eikä minulle tarvitse ilmoittaa.
Viinaa alkoi alun sievistelyn jälkeen kulua huomattavia määriä. Kun ei typerä vaimo ymmärrä, että pitää rentoutua, viinaa juodaan salaa autotallissa. Minä en saa kysyä mitään vaikka on tuntikausia muka pihahommissa. Enkä varsinkaan saa ilmaista että huomaan hänen juoneen. Se aiheuttaa valtavan metelin, kun hän huutaa, ettei omassa kotonaan saa olla rauhassa vaan akka aina kyttää. Jossain vaiheessa alkoi väkivalta, kun en alistunut hänen oikkuihinsa. Nykyään hän alkaa aina juotuaan huutaa ja räyhätä. Jos sanon vastaan, hän alkaa uhkailla, jos ei turpa pysy kiinni, se laitetaan kiinni. Jos en usko, alkaa nyrkit heilua. Putkassa on viettänyt muutamia öitä mutta minun sinne olisi kuulemma pitänyt joutua kun aloitan kuulemma riidat. Hänen tapauksessaan riitaan ei kylläkään tarvita toista osapuolta, hän pystyy ammentamaan riidanaiheen ihan mistä vaan. Hän haukkuu minua jatkuvasti todella rumasti, huorittelee , lehmä ja kusipää olen joka päivä.
Mitään asioita ei koskaan selvitetä. Vaikka hän olisi lyönyt ja haukkunut minua törkeästi, asioista ei saa puhua. Ne on kuulemma vanhojen kaivelua ja riitelyä minun puoleltani. Paskoja asioita on kertynyt niin suuri vyyhti että ei ne varmaan enää selviäiskään. Hän ei suostu puhumaan ja unohtaa tekonsa ja puheensa ilmeisesti saman tien. Hän ei anna myöskään minun puhua. Jos joskus yritän kertoa hänelle miltä minusta tuntuu, hän sulkee suuni mahtavalla huudolla.
Olenkin nyt sanonut hänelle että ero on väistämätön jos en saa puhua kaikkea mikä mieltäni kaivertaa. En tee aloitetta seksiin todellakaan, se on ollutkin jäissä jo aika kauan. Olen suostunut hänen aloitteestaan, mutta nyt sekin on hiipunut. Hänen pitää kuulemma mennä huoriin, kun ei seksiä ole. Niin vaikeaa on antaa minun puhua että menee mieluummin huoriin kun selvittää asioita. Haluiaisin kertoa hänelle mitä kaikkea hän on sanonut ja tehnyt koska hän ei humalatilansa tai jonkun muun syyn takia muista tai halua muistaa tekemisiään.
Kuulostaa ihan hullulta ja syitä miksi olen tässä tilanteessa edellen on monia. Mutta ei varmaan yhtään todella hyvää syytä. Mitä tuumitte?

 

[Sanoisinpa ..]

Ollaan oltu yhdessä mieheni kanssa kahdeksan vuotta. Olisi pitänyt tajuta jo heti alussa millaisen miehen kanssa olen tekemisissä, mutta kun ei ole vastaavasta kokemuksia, en ymmärtänyt. Alusta asti on kaverit olleet hänelle tärkeitä. Jossain vaiheessa hän alkoi puhua, että minä en ole mitään kavereitten rinnalla. Kavereille jäädään ilmoittamatta töiden jälkeen, jopa yöksi, eikä minulle tarvitse ilmoittaa.
Viinaa alkoi alun sievistelyn jälkeen kulua huomattavia määriä. Kun ei typerä vaimo ymmärrä, että pitää rentoutua, viinaa juodaan salaa autotallissa. Minä en saa kysyä mitään vaikka on tuntikausia muka pihahommissa. Enkä varsinkaan saa ilmaista että huomaan hänen juoneen. Se aiheuttaa valtavan metelin, kun hän huutaa, ettei omassa kotonaan saa olla rauhassa vaan akka aina kyttää. Jossain vaiheessa alkoi väkivalta, kun en alistunut hänen oikkuihinsa. Nykyään hän alkaa aina juotuaan huutaa ja räyhätä. Jos sanon vastaan, hän alkaa uhkailla, jos ei turpa pysy kiinni, se laitetaan kiinni. Jos en usko, alkaa nyrkit heilua. Putkassa on viettänyt muutamia öitä mutta minun sinne olisi kuulemma pitänyt joutua kun aloitan kuulemma riidat. Hänen tapauksessaan riitaan ei kylläkään tarvita toista osapuolta, hän pystyy ammentamaan riidanaiheen ihan mistä vaan. Hän haukkuu minua jatkuvasti todella rumasti, huorittelee , lehmä ja kusipää olen joka päivä.
Mitään asioita ei koskaan selvitetä. Vaikka hän olisi lyönyt ja haukkunut minua törkeästi, asioista ei saa puhua. Ne on kuulemma vanhojen kaivelua ja riitelyä minun puoleltani. Paskoja asioita on kertynyt niin suuri vyyhti että ei ne varmaan enää selviäiskään. Hän ei suostu puhumaan ja unohtaa tekonsa ja puheensa ilmeisesti saman tien. Hän ei anna myöskään minun puhua. Jos joskus yritän kertoa hänelle miltä minusta tuntuu, hän sulkee suuni mahtavalla huudolla.
Olenkin nyt sanonut hänelle että ero on väistämätön jos en saa puhua kaikkea mikä mieltäni kaivertaa. En tee aloitetta seksiin todellakaan, se on ollutkin jäissä jo aika kauan. Olen suostunut hänen aloitteestaan, mutta nyt sekin on hiipunut. Hänen pitää kuulemma mennä huoriin, kun ei seksiä ole. Niin vaikeaa on antaa minun puhua että menee mieluummin huoriin kun selvittää asioita. Haluiaisin kertoa hänelle mitä kaikkea hän on sanonut ja tehnyt koska hän ei humalatilansa tai jonkun muun syyn takia muista tai halua muistaa tekemisiään.
Kuulostaa ihan hullulta ja syitä miksi olen tässä tilanteessa edellen on monia. Mutta ei varmaan yhtään todella hyvää syytä. Mitä tuumitte?

Juttusi tuntuu tekaistulle , eihän kukaan täysjärkinen enään tuollaisessa suhteessa olisi .

 

[Veikkaan]

Juttusi tuntuu tekaistulle , eihän kukaan täysjärkinen enään tuollaisessa suhteessa olisi .

Mies on ihana aviomies, ja heillä on kaksi ihanaa lasta ja omakotitalo?

 

[ihmettelevä vaimo]

Eihän tällästä voikaan kukaan ymmärtää jos ei ole ollut tälläsessä tilanteessa. Halusin vaan että joku kertois mielipiteensä, mikä ukkoa mahtaa vaivata. Kääntää asiat niin päin että minä en osaa elää oikein. Jään pulaan rahallisesti jo ihan lainojen takia, mulla menee työpaikka koska työni on tässä kotona ja koti on pakko myydä. Ukko on valkaa mulle, lupaa maksaa ja siksi olen odotellut, mutta taitaa olla turhaa. Välillä on ihan normaali, mukava, mutta suuttuu taas jostain älyttömästä asiasta ja kaikki on pilalla. Kuluttavaa elämää, ei tämmöstä jaksa. Ukko vaan ihmettelee että mitä se vaimo murjottaa, ei hän halua hapannaaman kanssa elää. Mitään syy-yhteyttä hän ei näe omaan käytökseensä. Hän uhkailee ties millä kodin hajottamisella ja hakkaamisella jos ero tulee. Hän tekee loppuelämäni kuulemma vaikeaksi eikä jätä minua ikinä rauhaan. Olen vähän neuvoton vaikka ymmärrän kyllä että äijä on sairas. Pääni on niin sekaisin tästä kaikesta että en oikein tiedä mistä hakisin apua. Tuntuu että menetän kaiken kun menetän kodin ja työn mutta varmaan saisin ainakin mielenrauhan ellei ukko sitten vainoa koko ajan. Haluaisin vertaistukea ja neuvoja, en vittuilua. Helppo sanoa että lähdet vaan.

 

[Ei armoa]

Haluaisin vertaistukea ja neuvoja, en vittuilua. Helppo sanoa että lähdet vaan.

No mitä sulle pitäisi sanoa, lue itse tekstisi läpi, ja mieti, miten neuvoisit siinä tilanteessa toista. Se on sitten se, mitä sun pitää ihan itse tehdä.

 

[tukijoita sinulle]

Ei tuosta tilanteesta pääse eroon kuin eroamalla ja muuttamalla muualle.
Vertaistukea alkoholistin kanssa elämisestä saa tietysti Al-Anonista, joka on tarkoitettu alkoholisitien läheisille.
Mikä työ sinulla on kotona? Useimmat työt siirtyvät helposti kodin mukana. Jos koti on maatila, niin lehmiä on vaikea ottaa mukaan, mutta maatalouslomittajille on paljon töitä. Jos kotiin on rakennettu uuni savenpolttamiseen, niin sellaisen rakentaminen jonnekin muualle, on työläämpi juttu, mutta ei mahdoton.

Mies on sinulle velkaa. Ilmeisesti tästä velasta ei ole mitään papereita todistajien allekirjoituksella. Todennäköisesti voit sanoa hyvästit rahoille. Toisaalta olet nytkin elänyt tuloillasi ja jatkossakin saat rahaa jostain työstä.

Tekstissäsi en näe yhtään syytä jatkaa miehen kanssa.

Mistä voisit saada apua? Terveyskeskuksessa on psykiatrisia sairaanhoitajia, joiden kanssa voi käydä juttelemassa ongelmistaan. Perheasiainneuvottelukeskuksessa on parisuhteen ongelmiin perehtyneitä ihmisiä, jotka kuuntelevat myös pariskunnan yhtä osapuolta. En edes tiedä mitään syytä, miksi miestäsi tuonne veisit. Työvoimatoimisto voi auttaa työasioissa. Jos olet yrittäjä, niin yrittäjien aluejärjestöstä kannattaa kysyä neuvoja.
Eron jälkeen on olemassa erilaisia eroryhmiä, joissa voi käydä prosessin tuomia tunteita läpi.

Kun mies lyö, niin poliisin saa numerosta 112. Terveyskeskuksesta saa hoitoa vammoihin. On hyvä kirjata kaikki virallisiin papereihin, jos joutuu myöhemmin hakemaan lähestysmiskieltoa miehelle.

 

[ei järkee]

No eihän tuollainen ole normaalikäytöstä. Ja kun kerran mies ei edes ymmärrä, että käyttäytyy tyhmästi, miten hän voisi yrittää edes parantaa tapojaan. Suo itsellesi parempi elämä ilman tuollaista miestä.

 

[Ankelika]

"Haluaisin vertaistukea ja neuvoja, en vittuilua. Helppo sanoa että lähdet vaan."

Sait jo tässä viestiketjussa hyviä vinkkejä elämäsi järjestämiseen terveelle pohjalle,.

Tykkään katsoa netistä Ava-tv-kanavan ohjelmaa 11 tapaa jättää nainen.
Ostin eilen iltapäivälehden, jossa ex-missi kertoi elämästään. Mies jätti perheen lapsen ristiäisten jälkeen.

Elämäntilanteesi on erilainen. Sinä mietit miten pääset hankalasta elämäntilasteesta selville vesille.
Ehkä sinulle sopiva tv-ohjelma on vasta suunnitteilla.

Miehen pitää lähteä talosta. Niin saat elämäsi parhaiten järjestykseen.
Sinulta vaaditaan luonteen kovuutta. Älä enää hyysää miestä. Laita mies ulkoruokintaan.
Vanha konsti, jolla pääset uuden elämän alkuun. Virkavalta antaa lisää käytännön neuvoja.

 

[Wiltsu]

Kääntää asiat niin päin että minä en osaa elää oikein.

Olen miehesi kanssa tuosta asiasta aivan samaa mieltä.

 

[ap]

Kiitos kaikille. Kyllähän mä oikeastaan tuon kaiken jo tiedän. Oikeasti, vaikka se ei ole mahdollista, haluaisin että joku pitelisi äijästä kiinni ja saisin sanoa hänelle kaiken mieltä kalvavan paskan päin näköä. Se on hirvittävä tunne kun ei saa puhua. Itse haluaisin selvittää kaikki erimielisyydet, mutta tuon miehen kanssa se on mahdotonta. Hän joko huutaa tai laittaa kädet korvilleen kun pikkulapsi ja mölisee samalla jotain. Hän jää erotessamme oikeasti siihen uskoon, että hänessä ei ole mitään vikaa vaan kaikki syy on minussa. Mutta tämä on kai yksi niistä asioista joka jää lopullisesti vaan selvittämättä.
Lähinnä haluiaisin neuvoja siihen että kun heitän ukon pihalle, millä tavoin hän pystyy vainoamaan minua ja onko se oikeasti estettävissä jotenkin? Talo on siis minun nimissäni, avioehto on. Ukko vaan ei suostu lähtemään. Ja jos erota meinaan, eihän häntä voi kadulle heittää saman tien. Hän sanoo että asuu tässä niin kauan kuin voi eikä osallistu mihinkään maksuihin. Onko tällainen mahdollista ja miten kauan minun pitää häntä tässä ilmaiseksi elättää?
Al-Anoniin en katso olevan aiheellista mennä koska mulla ei ole aikomusta yrittää elää alkoholistin kanssa. 112:n on tullut soiteltua jo muutamaan kertaan ja olen sanonut ukolle että jos rikkoo kotirauhaa, soitan apua. Hän pilkkaa mua tästäkin, että raukka ei yksin pärjää! Nyt kun tätä kirjoitan, huomaan että äijähän on täysin hullu!
Työni on sellainen että ehkä pystyn sen siirtämään toiseen osoitteeseen, pystynkin, mutta sen tekeminen hankaloituu huomattavasti. Mutta uskon että se onnistuisi kuitenkin.
Wiltsulle sanoisin, että kommentistasi ei ollut minulle mitään apua. Tarkoituksesi oli varmaan tuoda julki kuinka hyvin sinä osaat elää. Kyse ei olekaan osaamisesta, aina elämä ei mene käsikirjoituksen mukaan ,vaan joskus voi olla, että on vähän neuvoton.
Minulla ei ole kykyä eikä halua elää mielenterveysongelmaisen,juopottelevan,alistavan hullun kanssa,mutta hyvin vaikeaa siitä on eroonkaan päästä.

 

[Wiltsu]

Wiltsulle sanoisin, että kommentistasi ei ollut minulle mitään apua. Tarkoituksesi oli varmaan tuoda julki kuinka hyvin sinä osaat elää.

Ei. Tarkoitukseni oli tuoda julki, miten huonosti sinä haluat elää - elät.

 

[just]

Ei. Tarkoitukseni oli tuoda julki, miten huonosti sinä haluat elää - elät.

Sinun on ilmeisesti tarkoitus herättää ap huomaamaan tilanteensa! Kyllä hän sen huomaa ja on huomannut. Hoh hoijaa wiltsu, ei nyt ollut paljon apua avustasi.

Ero vireille ja häätö voimaan. Aikaa siinä menee, mutta oikeudesta voit saada nopeutusta häätöön. Käytä asianajoapua.

 

[Wiltsu]

Sinun on ilmeisesti tarkoitus herättää ap huomaamaan tilanteensa! Kyllä hän sen huomaa ja on huomannut. Hoh hoijaa wiltsu, ei nyt ollut paljon apua avustasi.

Ero vireille ja häätö voimaan. Aikaa siinä menee, mutta oikeudesta voit saada nopeutusta häätöön. Käytä asianajoapua.

(Anteeksi ap, että keskustelen sivussa).

"just",

Tarkoitukseni oli todellakin herättää ap huomaamaan tilanteensa. Miten niin hän on huomannut sen? Minusta ei nyt tunnu siltä. Silloinhan hän olisi jo siirtynyt oikeusasteeseen... ja muuttanut kauas eikä pähkäilis jollain nettisivustoilla....

 

[reallaif]

en jaksanu lukea. mitä merkitystä tuntemattomien ihmisten mielipiteellä edes on?
jos et osaa elää elämääsi, hae apua ja tukea läheisiltä jotka sut tuntee, taikka joltain alan ammattilaiselta, kenelle voit kertoa asioita vähän enemmän ja kasvokkain.

 

[Onnelin äiti]

Minun tytärtäni pahoinpideltiin parisuhteessa enkä olisi ikinä voinut uskoa tapahtunutta. Mutta häpeä oli niin kova, että piesty vaimo salasi asian. En olisi ikinä voinut uskoa että minun reipas ja rohkea tyttäreni oli jo vuosia kärsinyt väkivallasta eikä ollut lähtenyt järjettömästä suhteesta...

Tässä eräs artikkeli asiasta:
Miksi nainen ei lähde? - Väestöliitto

 

[viisastelijalle!]

Nimittäin Wiltsulle.

Entäs jos tämä on nyt juuri se tilanne, jolloin ap on herännyt huomaamaan sen tilanteensa, ja monia asioita mietiskellessään kirjoittaa myös tänne? Missä vaiheessa tänne sinun mielestäsi saa vaikeuksistaan kirjoittaa? Vasta sitten, kun ne on jo takanapäin vai?

Ap kirjoittaa erittäin selkeästi tilanteestaan ja ymmärrän häntä hyvin. Olen minä itsekin tuollaisessa tilanteessa ollut. Silloin ei ollut nettiä eikä mitään muutakaan mahdollisuutta käydä anonyymiä keskustelua kenenkään kanssa, mutta olisipa ollut hyvä jos olisi ollut. Ei nämä prosessit ikinä jossain viikossa tai parissa hoidu. Joskus tuntuu, että nämä tänne kirjoittavat besserit kuvittelevat avioeronkin olevan sillä selvä kun kerran sormiaan napsauttaa. Ja samantien kaikki onkin järjestyksissä.

Se, että "huomaa tilanteensa" ei tarkoita sitä, että pystyy samantien sen muuttamaan.

Ja tuo on kyllä viheliäistä, että toinen ei suostu koskaan kuuntelemaan. Ap kyseli, mikä ukkoa mahtaa vaivata. Niin, tuskinpa häntä sen kummemmin mikään vaivaa, on vain se mikä on. Itsekäs, omahyväinen, epäempaattinen luonne. Alkoholismi luo siihen vielä oman lisänsä. Eipä siinä paljon muuta tarvita, kun kaverista tulee sellainen, ettei hänen kanssaan eläminen enää elämiseltä maistu. Ihminen vain on sellainen, että sitä aina odottaa muutosta ja kuvittelee jotain parempaa kuitenkin olevan tulossa ja siksi monta kertaa kaikki pääsee menemään liian pitkälle ennen kuin sitä tajuaa, että tässähän on kaikki ihan pielessä eikä tämä tästä muutu kuin pahemmaksi. Siinä vaiheessahan sitä tietysti toivoisi sen hyvän haltijan ilmaantumista, joka taikasauvaa heilauttamalla saisi niin eroamisen kuin kaikki käytännön järjestelytkin toimitetuksi samantien. Useinhan sitä tuossa tilanteessa tuntee olevansa kuin valtavan korkean ja jyrkän vuoren juurella ja pitäisi vain jollain lailla pystyä sen vuoren yli kapuamaan ja kaikki mutkat ja kivikot hoitamaan. Silloin, kun tietää, että sopueroa ei tule vaan toinen tekee kaikkensa tehdäkseen eroamisen mahdollisimman vaikeaksi, on hirveän tärkeätä saada muilta ihmisiltä tukea ja ihan käytännön apuakin. Kaikki tarjolla oleva apu kannattaa myös ottaa vastaan.

Niin, ap. Ei se mies kuuntele eikä tule koskaan kuuntelemaankaan. Mutta kyllä hän sisimmässään tietää, miten asiat ovat. Ehkä sinun ei kannata yrittäkään häntä saada kuuntelemaan, omia voimavarojasi vain kulutat turhaan. Keskity omaan elämääsi ja miten sen haluat parhain päin järjestää. Ei tuosta miehestä ole "kuulijaksi," koska ei hän halua kohdata konkreettisesti omaa syyllisyyttään, sitä hän ei osaa käsitellä rakentavasti. Joten anna olla.

 

[asianajajalle]

Kiitos kaikille. Kyllähän mä oikeastaan tuon kaiken jo tiedän. Oikeasti, vaikka se ei ole mahdollista, haluaisin että joku pitelisi äijästä kiinni ja saisin sanoa hänelle kaiken mieltä kalvavan paskan päin näköä. Se on hirvittävä tunne kun ei saa puhua. Itse haluaisin selvittää kaikki erimielisyydet, mutta tuon miehen kanssa se on mahdotonta. Hän joko huutaa tai laittaa kädet korvilleen kun pikkulapsi ja mölisee samalla jotain. Hän jää erotessamme oikeasti siihen uskoon, että hänessä ei ole mitään vikaa vaan kaikki syy on minussa. Mutta tämä on kai yksi niistä asioista joka jää lopullisesti vaan selvittämättä.
Lähinnä haluiaisin neuvoja siihen että kun heitän ukon pihalle, millä tavoin hän pystyy vainoamaan minua ja onko se oikeasti estettävissä jotenkin? Talo on siis minun nimissäni, avioehto on. Ukko vaan ei suostu lähtemään. Ja jos erota meinaan, eihän häntä voi kadulle heittää saman tien. Hän sanoo että asuu tässä niin kauan kuin voi eikä osallistu mihinkään maksuihin. Onko tällainen mahdollista ja miten kauan minun pitää häntä tässä ilmaiseksi elättää?

Ehkä voisit kirjoittaa kaiken haluamasi kirjeeseen tai meiliin ja lähettää miehelle. Suuri mahdollisuus toki, että hän ei sitä lue. Mutta ehkä pieni mahdollisuus että lukee, koska voi tehdä sen yksin eikä sinun tarvitse tietää siitä.

Kysyisin neuvoa asianajajalta, en tiedä onko täällä kukaan kykenevä vastaamaan siihen milloin ja miten voit miehen pihalle heittää. Itse vaihdattaisin miehen poissaollessa lukot niin ei pääse enää sisään. Siis siinä vaiheessa kun oikeuden mukaan saat heittää hänet pihalle. En tiedä voitko tehdä niin samantien, vai vasta kun avioero on voimassa. Hankkisin myös lähestymiskiellon jos mahdollista, mieshän on ollut väkivaltainen. En usko että hän voi ilmaiseksi siinä asua, voit kai laittaa hänen osansa maksuista perintään. Hänhän on kuin vuokralainen sinun talossasi, joka ei maksa vuokraa.

 

[kokemuksen ääni]

Miestä et voi ilman tuomioistuimen päätöstä TAI lähestymiskieltoa heittää pihalle jollei suostu.

Voit tosin yksipuolisesti hakea avioeroa ja pyytää häntä lähtemään. Jos uhkailee, pyydä joku luottoihminen asumaan luoksesi vähäksi aikaa. Silloin saat todistajan uhkailuille ja uskallat olla siellä - ja voit jutella jonkun kanssa, se auttaa.

Olet nyt pahimmassa tilanteessa, mutta kun pistät tuulemaan, kaikki helpottuu. Ei tuo mies varmaan kuuntele ja vaikka kuinka siltä tuntuisi, joskus vaan nämä parisuhdeasiat jää selvittämättä. Ei hän varmaan itsekään tiedä syytä käytökselleen, joten unohda keskustelut vaan toimi.

Nyt ne tunteet sivuun ja toimintaa. Lupaan ettet kadu. En katunut minäkään ja nyt on taas elämä kasassa ja omissa käsissä, ja muutaman vuoden yksinäisyyden jälkeen mukavalta tuntuva parisuhdekin alullaan.

Tsemppiä, halaus ja voimia! Olet ansainnut parempaa.