Miten ahdistavista tuntemuksista eroon?

[Nelliina.]

Moikka!

Olen nyt parikymppinen nuori nainen. Muutin muutama kuukausi sitten uuteen kotiin, unelma paikkakunnalleni, mutta nyt kun tässä on asunut jonkun aikaa niin on alkanut herätä ahdistavia tuntemuksia pintaan... Mun oli pakko ottaa tää asunto missä nyt asun, koska ei ollut pahemmin varaa valita. Ja ne syyt, miksi ei ollut, niin en rupea selittämään, koska erittäin henkilökohtaisia. Mä muutin yhteen Suomen isoimmista kaupungeista niin pikkupaikkakunnalta, senkin takia tuntuu et on ollu tosi vaikee tottua tänne... Kun on kasvanu 0-20vuotiaana korvessa ja sillä paikkakunnalla missä asuin, asuu 10 000 ihmistä ja nyt mun uudessa kotikaupungissa reippaasti yli 100 000 ja tää ei oo ees lähellä sitä mun kotipaikkakuntaa, mikä on tavallaan hyvä, mutta aina jään kaipaamaan sieltä jotain... Ja olen myös aika yksinäinen. Nyt asun sit 3 ravintolan/pubin/baarin ylä-kerrassa ja ostarin yläpuolella. Tää on ihan hemmetin rauhaton paikka asua. Vaikka tän pitäis olla hyvällä asuinalueella, no paljastetaanko nyt... Länsi-Helsingin puolella. Läntinen Helsinkihän pitäisi kuulemma olla siis tosi hyvää Itäiseen Helsinkiin verrattuna? Niin mua oksettaa jotenkin asua etenkin tämän pubin ja yhen baarin ylä-kerrassa..... Siis tossa pyörii aina niitä samoja naamoja. Vissiin jokseenkin alkoholisoituneita? keski-ikäisiä, ovat joka päivä tossa aamusta ehtooseen, niin kauan kun pubi auki on ja sehän on joka päivä auki, aamusta, myöhälle yöhön...! eivätkä vissiin nämä tyypit pahemmin töissäkään käy tai mitään... Onneksi on nyt kesäterassi aika ohi, mut nyt ne pyörii kuitenkin joka 5minuutti tuossa kessulla ulkona. Ja sitten olen alkanut tuntemaan ihastusta, yhtä alkoholisoitunutta äijää kohtaan mitä en haluaisi tuntea... Hän on ainakin selkeästi minun mielestä nuorempi, mitä nuo muut pubin tyypit! mut sekin melkeen joka päivä pyörii tossa ja kessu suussa ja mä en tajua et miksei se käy töissä, miksi sillä ei ole muita ystäviä, miksi se hengaa vaan aina noiden vanhojen pulien kanssa...! Hankkisi oikeasti itselleen elämän. Niin enhän mä nyt tollaseen voi ihastua tai rakastua ja alkaa suunittelemaan hänen kanssaan mitään vakavaa..... Hyi v*ttu!

Mut nyt sit aina kun mä meen sen tyypin ohi, tunnen epämielyttävää ahdistusta...

Niin mä en nyt oikeen tiedä et mitä mun pitäis tehdä. Alkaa välttelemään jotenkin sitä? No, miten se käytännössä onnistuu kun asutaan tässä ihan lähekkäin toisiamme ja pyöritään samoilla kulmilla? Lisääkö se välttely vaan sitten enemmän niitä ahdistavia tuntemuksia? Ja siis se ahdistus on todella pahaa kun se tulee, mulla oireilee koko kroppa sillon... Henkisesti ja fyysisesti.

Ja muutenkin välillä inhottaa, kun kaikki ei oo tästä yhestä äijästä kiinni. Isän ikäiset, siis sellaset yli 40v keski-ikäiset miehet, kommentoi mulle joskus irstaita, humalassa tai ei, kun kävelen tosta pubin ohi lähikauppaan...!

Siis aivan helvetin oksettavaa!!!!!

Ja mulle tulee tuosta, siis todella häiriintynyt ja surullinen olo..... En vain mahda sille mitään.

Ja ei ne puliämmätkään joita siinä pyörii, vaikuta aina mua kohtaan kovin lempeiltä...

Ja tosiaan, nopein reitti lähikauppaan käy just tuosta pubin ohi. Ja siinä ostarillakin välillä hiihtää niitä puleja ja pyörii ihan ihme sakkia... Sit yhessä kivassa puistossa nyt ainakin lämpimään aikaan, oli aina niitä puleja ryyppäämässä joka päivä...! Alue on Pohjois-Haaga. Ja jos sä menet Haagan S-Markettiin, mikä on siinä Läntisen sosiaalitoimiston ja Haagan aseman läheisyydessä, niin sekin on kamalan rauhaton...

Auttakaa, mitä mä näiden ahdistavien tuntemuksien kanssa teen!

Ja kiitos, jo etukäteen asiallisista vastauksista!

 

[Nelliina.]

up

 

[taas tätä]

Eikö se ihastus mennyt ohitse, kun sinulle jo viimeksi sanottiin, että älä nyt tyttö viitti? Sorry, tämän asiallisempaan en pysty.

 

[tytönjapoikienmamma]

En kysy nyt ilkeilleen todellakaan,mutta oletko siis ihan tosissasi tässä kirjoituksessa...? Olet jo aikuinen ihminen ja tuossa iässä tulisi jo osata "hallita" tunteitaan. Elämässä tulee uusia tuilanteita, kohtaa uusia ihmisiä, ....tmv. ja aikuisen kuuluu päästä niistä yli.

Tapaanhan minäkin (perheellinen , aikuinen nainen) eri tilanteissa, töissä ja muussa elämässä ihmisiä, joista osa saattaa olla kiinnostuneita minusta tai minä heistä, mutta sellaset ohitetaan "henkisesti" , jos ei sovi tilanteeseen. Ystävline voi olla ja täytyykin. Mutta älä anna niiden tulla valtaamaan ajatuksiasi.

Sinulla on uusoi elämäntilanne ja siihen täytyy sopeutua tai jos se on ihan väärä ratkaisu, niin yrittää muuttaa sitä (toiselle paikkakunnalla, lapsuuden paikkakunnalle...) , mutta jos alat ahdistua random ihmisistä, jotk ei sinun elämään sillätavalla kuulu, niin ehkä sinua ahdistaa jokin muu elämäntilanteessasi oikeasti.

Jos tuntuu, että jäät solmuun ajatuksinesi käy juttelemassa ammattiauttajalla. Tsemppiä"!

 

[Nelliina.]

Eikö se ihastus mennyt ohitse, kun sinulle jo viimeksi sanottiin, että älä nyt tyttö viitti? Sorry, tämän asiallisempaan en pysty.

En nyt ihan ymmärrä..?

 

[Nelliina.]

En kysy nyt ilkeilleen todellakaan,mutta oletko siis ihan tosissasi tässä kirjoituksessa...? Olet jo aikuinen ihminen ja tuossa iässä tulisi jo osata "hallita" tunteitaan. Elämässä tulee uusia tuilanteita, kohtaa uusia ihmisiä, ....tmv. ja aikuisen kuuluu päästä niistä yli.

Tapaanhan minäkin (perheellinen , aikuinen nainen) eri tilanteissa, töissä ja muussa elämässä ihmisiä, joista osa saattaa olla kiinnostuneita minusta tai minä heistä, mutta sellaset ohitetaan "henkisesti" , jos ei sovi tilanteeseen. Ystävline voi olla ja täytyykin. Mutta älä anna niiden tulla valtaamaan ajatuksiasi.

Sinulla on uusoi elämäntilanne ja siihen täytyy sopeutua tai jos se on ihan väärä ratkaisu, niin yrittää muuttaa sitä (toiselle paikkakunnalla, lapsuuden paikkakunnalle...) , mutta jos alat ahdistua random ihmisistä, jotk ei sinun elämään sillätavalla kuulu, niin ehkä sinua ahdistaa jokin muu elämäntilanteessasi oikeasti.

Jos tuntuu, että jäät solmuun ajatuksinesi käy juttelemassa ammattiauttajalla. Tsemppiä"!

Joo, elikkäs... Mulla on siis ollu kaikkia rankkoja juttuja takana ja sen takia mä jouduin lähtemään sieltä kotipaikkakunnaltakin pois, enkä pysty enää sinne palaamaan ja toisaalta en niiden rankkojen asioiden takia haluakkaan...

Mutta välillä mä olen niin yksin ja solmussa tunteideni ja elämäni kanssa, että en edes tiedä...

Ja tiedän että mun pitäis kyetä toimimaan noin niin kun sanot, mutta vaikeaa! ja välillä se ei vaan tahdo yksinkertaisesti onnistua!

Nyt ollaan kuitenkin menty ehkä PIKKUSEN parempaan suuntaan, viime aikoina...

Ja olen käynyt myös ammattiauttajalla, psykologilla siis. Hoitosuhde kylläkin mulla loppui sinne eilen..... ja nyt sit mut on määrätty jonnekin ahdistuksen hallinta kurssille.....

Välillä tai aika useinkin, sitä ahdistusta tulee ihan tälläsistä oudoista tilanteista mistä sitä ei pitäis ees tulla...!

Mutta kaiken oon joutunu pakertamaan tässä elämässä itse, mulla ei oo etenkään viime vuosiin, ollu pahemmin tukea. Ja paljon on sattunut kaikkea muutakin paskaa, liian paljon, mikä ylitti minun sietokyvyn.

 

["rrr"]

Ensinnäkin unohda se komea juoppo. Tai et ehkä pysty unohtamaan, mutta osaat kertoa itsellesi että järjellisesti ymmärrät että ihastus on hölmö ja että et voi tietää syitä sille miksi hän siellä hengaa, joten sitäkin on turha pohtia. Jos tulee niitä ihmeellisiä tuntemuksia kun kuljet ohi niin kerro itsellesi että okei, nämä on vain näitä tuntemuksia, mutta tiedän paremmin.

Mene sinne ahdistuksenhallintakurssille. Ota siitä kaikki irti. Ole REHELLINEN siellä niistä oudoistakin aiheista ahdistua, muuten et saa apua.

Helsingissä on hyviä ja huonoja alueita joka puolella. Pohjois-Haaga ei taida ihan siitä kivoimmasta päästä olla, mutta saat olla onnellinen että ulkopaikkakuntalaisena olet edes kämpän saanut. Kyllä siellä toimeen tulee, ja ajan kanssa voi sitten etsiä uutta muualta.

 

[Nelliina.]

[QUOTE="rrr";30293008]Ensinnäkin unohda se komea juoppo. Tai et ehkä pysty unohtamaan, mutta osaat kertoa itsellesi että järjellisesti ymmärrät että ihastus on hölmö ja että et voi tietää syitä sille miksi hän siellä hengaa, joten sitäkin on turha pohtia. Jos tulee niitä ihmeellisiä tuntemuksia kun kuljet ohi niin kerro itsellesi että okei, nämä on vain näitä tuntemuksia, mutta tiedän paremmin.

Mene sinne ahdistuksenhallintakurssille. Ota siitä kaikki irti. Ole REHELLINEN siellä niistä oudoistakin aiheista ahdistua, muuten et saa apua.

Helsingissä on hyviä ja huonoja alueita joka puolella. Pohjois-Haaga ei taida ihan siitä kivoimmasta päästä olla, mutta saat olla onnellinen että ulkopaikkakuntalaisena olet edes kämpän saanut. Kyllä siellä toimeen tulee, ja ajan kanssa voi sitten etsiä uutta muualta.[/QUOTE]

Ihastun aina renttu miehiin... Valitettavasti.

Mutta he eivät välttämättä kohtele mua aina sitten niin hyvin.

Ja samanlaisia narsismin ja tunnekylmyyden piirteitä, olen hänestäkin ja noista muista lähes joka päivä pubissa pyörivistä ihmisistä huomannut, mitä omasta isästäni jolla oli alkoholiongelma...

Tiedä sitten olisiko tämä ihastus kahden kesken mukavampi vai ei, joskus on tuntunut siltä, että porukassa se vain esittää sellaista kusipäätä...

Minkälaisia kokemuksia sulla on Pohjois-Haagasta?

Ja pitäisikö sinun mielestä, minun pitää päivälläkin kaikki verhot vaan ikkunoissa, jos tuo pubin ja ostarin meininki häiritsee ja pidentää vähän kauppamatkaa ja kiertää esim. tuolta pubin takakautta kauppaan...?

Välillä mua ahdistaa ihan suunattomasti, että se tyyppi näkee mut edes vilaukselta.....

 

["rrr"]

Minkälaisia kokemuksia sulla on Pohjois-Haagasta?

Ja pitäisikö sinun mielestä, minun pitää päivälläkin kaikki verhot vaan ikkunoissa, jos tuo pubin ja ostarin meininki häiritsee ja pidentää vähän kauppamatkaa ja kiertää esim. tuolta pubin takakautta kauppaan...?

Välillä mua ahdistaa ihan suunattomasti, että se tyyppi näkee mut edes vilaukselta.....

Ei mulla Pohjois-Haagasta juurikaan kokemuksia ole, lähinnä huristelen toisinaan junalla ohi. Asuin pitkään paljon pahamaineisemmassa lähiössä pk-seudulla ja sieltä tuli kyllä tutuksi nuo lähiöpubien edessä aikaansa viettävät alkoholistit jne. Ihan ei mulla oman talon alakerrassa tuollaista ollut, mutta tosi vieressä kuitenkin. Ikinä en joutunut hankaliin tilanteisiin noiden tai esim maahanmuuttajaryhmien kanssa. Eihän tollanen mitään hirmu idyllistä asumista ole, mutta kyllä siellä pärjää ja on tosi tosi epätodennäköistä että mitään ikinä kävisi.

En kyllä missään nimessä ehdottaisi verhojen kiinni pitämistä tai kiertoteitä. Tuollaisella välttelykäyttäytymisellä aiheutat itsellesi helposti sen että kohta sulla on suuri määrä paikkoja joihin et mene ja lopulta oletkin sitten kotisi vankina. Sun pitäisi tavallaan varmaan oppia hyväksymään se ahdistuksesi, tyyliin "okei, nyt kävelen kauppaan. ahdistaa ja pelottaa mennä tosta baarin edestä, onkohan niitä paljon siinä nyt, huuteleekohan joku jotain, onkohan se yksi siellä... hitsi kun on huono olo... MUTTA tiedän että tämä nyt on vain tunne joka mulla on koska kärsin ahdistusongelmista. pärjään kyllä, ja kävely baarin ohi kestää vain tosi lyhyen hetken. sitten olenkin jo kaupassa."
Ja siis tiedän että toi on todellakin helpommin sanottu kuin tehty mutta johonkin ton tyyliseen sun pitäisi mun mielestä pyrkiä. Pikku hiljaa alkaa sitten helpottaa.

Koska sulla alkaa se ahdistuskurssi? Sieltä saat varmaan oikeasti paljon käteviä keinoja pärjätä jokapäiväisessä elämässä!