Miten asumisasiat uusioperheessä, jotka eivät vielä kuitenkaan asu keskenään?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "cici"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
C

"cici"

Vieras
Olemme tilanteessa, jossa miehelläni on eksänsä kanssa viikko-viikko-systeemi. Asuvat naapureina rivitaloasunnoissa. Sitten kun on miehen viikko, ovat kuitenkin monesti olleet lapsinensa minun kotonani toisella puolella kaupunkia, matkaa noin 15 km. Mies on heidät aamulla vienyt kouluun. Sitten kun miehellä ei ole lapsiviikko, hän asuu luonani. Miten kauan tuommoinen järjestely voi jatkua? Tai kärsiikö siitä joku osapuoli? Ne lapset joita kuljetetaan puolin ja toisin? Myös me olemme lasten kanssa miehen kotona yökyläilemässä kun on hällä lähiviikko. Yhteenmuutosta on joskus puhuttu, vaan ei muuten kuin haaveilun asteella, mies haluaisi pitää lasten asiat ns. selkeinä eli että eksä asuu naapurissa. Eli pitääkö vaan elää yhteistä elämää joka toinen viikko ja antaa miehen elää lasten kanssa onnellista happy familiesia eksänsä kanssa joka toinen viikko. Kommentteja? Lapset alakouluikäisiä, 9 ja 12.
 
Onko mies nimenomaa sanonut, että kuvio on selkein silloin kun asuvat exän kanssa lähekkäin? Minusta tuo kuvio on aika sekava..
Onko olemassa sellaista kompromissiratkaisua, että etsisitte yhteisen asunnon läheltä miehen tämän hetkistä kotia? Minkä ikäiset lapset sinulla on ja miten se lapsiesi elämään vaikuttaisi?
 
Ap asenteesi on ongelmallinen ja se ei ole hyväksi lapsille.

... ja antaa miehen elää lasten kanssa onnellista happy familiesia eksänsä kanssa joka toinen viikko.
 
En tajunnut happy family -juttua, koska jos kerran he kuitenkin ovat sinun luonasi tai sinä heillä, niin eiväthän he silloin eksän kanssa asu. Eron jälkeen on kyllä lasten kannalta ihanteellista, jos vanhemmat asuvat naapureina. Ja jos lapset ovat jo noin isoja, ei tuo järjestely tule kestämään varmaan ikuisesti. Uusien suhteiden kannalta se tietysti on vähän sumplimista.

Miten pitkään olette olleet yhdessä miehen kanssa? Itse en ainakaan lähtisi tuollaista systeemiä mitenkään helposti muuttamaan lyhyehkön seurustelun jälkeen.
 
Me totesimme miehen kanssa, että suhde ei kestä erillään asumista kovinkaan pitkään. Oli aina ikävä toista, kun ei oltu yhdessä ja haluttiin elää yhteistä arkea. Ja kamat oli aina väärässä paikassa, kun seilattiin molempien kotona.
Muutettiin sitten yhteen, selkeämpää niin. Molempien lapset asuvat meillä vuoroviikoin ja miehen lapset käyvät koulua vanhassa koulussaan 8 km päässä meiltä. Ovat kylläkin jo 11 ja 13 eli isompia. Useimmiten viedään aamulla ja tulevat sitten koulusta bussilla kotiin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Meidän ratkaisu;30812161:
Me totesimme miehen kanssa, että suhde ei kestä erillään asumista kovinkaan pitkään. Oli aina ikävä toista, kun ei oltu yhdessä ja haluttiin elää yhteistä arkea. Ja kamat oli aina väärässä paikassa, kun seilattiin molempien kotona.
Muutettiin sitten yhteen, selkeämpää niin. Molempien lapset asuvat meillä vuoroviikoin ja miehen lapset käyvät koulua vanhassa koulussaan 8 km päässä meiltä. Ovat kylläkin jo 11 ja 13 eli isompia. Useimmiten viedään aamulla ja tulevat sitten koulusta bussilla kotiin.

Mun kokemus on toisenlainen. Erillään asuminen voi jopa lujittaa suhdetta, mutta jos samalla paikkakunnalla asuu, niin eihän sitä tarvitse koko ajan olla erillään. Uusioperheissä tekisin ratkaisut mieluummin lasten ehdoilla kuin aikuisten suhteen ehdoilla. Itse asuin aikoinaan muutaman vuoden eri paikkakunnalla opiskelujen ja töiden takia, mutta ei se välimatka suhdetta kaatanut tai vaikeuttanut. Enemmänkin tuntui, että jos niin olisi käynyt, ei se toinen olisi ollut pohjimmiltaan riittävän tärkeä. Nyt kun oli, halusi olla yhdessä välimatkasta huolimatta. Oikeastihan suhde voi kestää erillään asumisen vaikka vuosikausia.
 
[QUOTE="cici";30811232]Yhteenmuutosta on joskus puhuttu, vaan ei muuten kuin haaveilun asteella, mies haluaisi pitää lasten asiat ns. selkeinä eli että eksä asuu naapurissa.[/QUOTE]
En näe tässä kyllä mitään selkeää, että miehen lähiviikolla ollaan välillä sinun luona ja välillä miehen luona, ja sitten kuskataan koko porukkaa tarvittaessa edes takaisin. Missä välissä se ehtii sen eksän kanssa happy familya olla kun kumminkin on joko sinun luona tai sinä olet miehen luona?

Selkeintä minusta olisi, jos muuttaisitte yhteen jonnekin eksän lähistölle (jos ihan naapuriin ette halua), sillä lailla että lapset voivat itsenäisesti kulkea välimatkan (tuon ikäiset osaavat kulkea julkisillakin yksin). Mutta mielestäni yhteenmuuttoa ei kannata uusperheessä nopeuttaa vain sen takia että se olisi selkeää, jos se ei muuten suhteen kannalta tunnu molemmista hyvältä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mörköäiti;30812240:
Mun kokemus on toisenlainen. Erillään asuminen voi jopa lujittaa suhdetta, mutta jos samalla paikkakunnalla asuu, niin eihän sitä tarvitse koko ajan olla erillään. Uusioperheissä tekisin ratkaisut mieluummin lasten ehdoilla kuin aikuisten suhteen ehdoilla. Itse asuin aikoinaan muutaman vuoden eri paikkakunnalla opiskelujen ja töiden takia, mutta ei se välimatka suhdetta kaatanut tai vaikeuttanut. Enemmänkin tuntui, että jos niin olisi käynyt, ei se toinen olisi ollut pohjimmiltaan riittävän tärkeä. Nyt kun oli, halusi olla yhdessä välimatkasta huolimatta. Oikeastihan suhde voi kestää erillään asumisen vaikka vuosikausia.

Niin ne ihmiset ovat erilaisia...me taas nimenomaan halusimme yhteisen elämän ja yhteisen arjen, emme mitään "muka yhdessä asumista", aikuiset ihmiset. Nyt ollaan jo vuosi oltu naimisissa ja olemme päätökseen enemmän kuin tyytyväisiä. Jos suhde säilyy parempana siksi että ei asuta saman katon alla sitä arkea, minusta suhteessa on jotain pielessä lähtökohtaisesti.
Tottakai lasten tarpeita ajatellaan, mutta kyllä se on aikuiset, jotka kodin tekevät ja elämästä päättävät, eivät lapset.
Ja oli tämä toki taloudellisestikin järkevä ratkaisu, onhan kahdessa kodissa asuminen kalliimpaa kuin yhdessä.
 
Tosta ei täysin käynyt ilmi kuinka monta lapsia siis yhteensä on, eli sulla ja miehellä? Ja toiseksi, kuinka kauan olette olleet yhdessä? Teillä ei tota välimatkaa niin mahdottomasti ole, joten senkään takia yhteenmuuttoa ei kannata hoppuilla. Kysykää suoraan lapsilta häiritseekö niitä useammassa paikassa punkkaus, jos tuntuu häiritsevän niin sopikaa joku selkeä kuvio, että on vaikka isäviikosta suurimman osan isänsä luona ja vaikka yksi yö sun luona. Selkeät kuviot ja rutiinit nyt tunnetusti luovat sitä turvallisuudentunnetta.

Me päädyttiin muuttamaan yhteen, koska a) välimatkaa useampi sata kilsaa, b) kumpikin alkoi kyllästyä reissailuun ja eroaminen ei tuntunut ratkaisulta, c) kummallakin yksi lapsi ja ollaan lisäksi kumpikin lähivanhempia. Lapset saivat kahden vuoden ajan tottua toisiinsa ennen yhteenmuuttoa ja meihin aikuisiin ja alun jälkeen lapset ihan jopa tykkäävät toisistaan ikäerosta huolimatta. Eli asiat oli suht koht helppo järjestää ja kummallekin tämä on se ykköskoti.

Ap:n tapauksessa en nyt vielä pitäisi mitään hoppua. Sitten kun yhteenmuutto alkas oikeasti olemaan se paras vaihtoehto niin itse varmaan kattelisin yhteistä kämppää sellaiselta etäisyydeltä, et lasten on helppo kulkea kummankin vanhemman luota kouluun. Ihan miehen exän naapurissa en haluaisi asua sen enempää kuin omanikaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Meidän ratkaisu;30812347:
Niin ne ihmiset ovat erilaisia...me taas nimenomaan halusimme yhteisen elämän ja yhteisen arjen, emme mitään "muka yhdessä asumista", aikuiset ihmiset. Nyt ollaan jo vuosi oltu naimisissa ja olemme päätökseen enemmän kuin tyytyväisiä. Jos suhde säilyy parempana siksi että ei asuta saman katon alla sitä arkea, minusta suhteessa on jotain pielessä lähtökohtaisesti.
Tottakai lasten tarpeita ajatellaan, mutta kyllä se on aikuiset, jotka kodin tekevät ja elämästä päättävät, eivät lapset.
Ja oli tämä toki taloudellisestikin järkevä ratkaisu, onhan kahdessa kodissa asuminen kalliimpaa kuin yhdessä.

No niin - ymmärsitkö sitten tahallasi päin helvettiä vai kuinka? Pointti ei ollut se, että suhde menisi huonommaksi yhteen muuttaessa. Vaan pointti oli se, että jos olosuhteiden pakosta joutuu asumaan erillään, se voi lujittaa suhdetta, ei suinkaan romuttaa sitä. Samalla laillahan moni muukin asia voi lujittaa suhdetta - toki myös se yhdessä asuminen. Käsitit ilmeisesti tarkoituksella väärin - vai? Oma kokemukseni oli se, ettei erillään asuminen vaikuttanut suhteeseen negatiivisesti. Toki ei myöskään yhdessä asuminen, vaikka sä nyt sitä vihjailit. Oma kokemukseni oli se, että vain halu olla yhdessä ja rakkaus ratkaisi - ei fyysinen sijainti. Ja kyse oli tosiaan muutamasta vuodesta - se oli järkevä ratkaisu, koska kumpikin pidimme myös toistemme opintoja ja töitä tärkeinä ja halusimme yhdessä panostaa myös niihin. Olisi ollut typerää lopettaa opinnot kesken.

Aina ei satu asumaan samalla paikkakunnalla sen kanssa,jonka kanssa on yhdessä. Sama tuossa tilanteessa, jossa on alaikäiset lapset - ehkä sen erillään asuminen kestää, kun tietää sen olevan väliaikaista. Pointtini oli, että ei mikään oikea suhde kaadu siihen, jos vähän aikaa joutuu asumaan erillään. Ja etenkään se ei kaadu siihen, jos kyse on kuitenkin vain siitä, että on ne kaksi asuntoa ja kirjat eri paikoissa - jos kerran asutaan samalla paikkakunnalla ja voi käytännössä viettää vaikka koko ajan yhdessä, niin ei se ole mitään "muka yhdessä asumista". Miten niin muka olisi? Yhteinen elämä ja arki tulee siitä konkreettisesta yhteisestä ajasta ja yhteisestä suhteesta - ei sitä sanele se, missä osoitteessa kukakin asuu tai on kirjoilla.

Tottakai aikuiset päättävät elämästä, mutta onhan sekin oma päätös, jos päättää asua eksän kanssa naapurissa, jotta lapsilla olisi aina molemmat vanhemmat lähellä. Fiksu ratkaisu mielestäni ja hienoa, jos välit ovat niin hyvät, että sen voi toteuttaa. Ja kyllä - vanhemmat tekevät kodin, mutta aikuiset myös tietävät, että sen kodin voi tehdä niin monella tavoin ja moneen paikkaan. En näe ongelmaa siinä, että se olisi eksän naapurissa - vaikka sitten lasten takia. Aikuisen kannalta muuta vuosi on lyhyt aika, mutta lapselle ne vuodet voivat olla merkittäviä.
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja Mörköäiti;30812383:
No niin - ymmärsitkö sitten tahallasi päin helvettiä vai kuinka? Pointti ei ollut se, että suhde menisi huonommaksi yhteen muuttaessa. Vaan pointti oli se, että jos olosuhteiden pakosta joutuu asumaan erillään, se voi lujittaa suhdetta, ei suinkaan romuttaa sitä. Samalla laillahan moni muukin asia voi lujittaa suhdetta - toki myös se yhdessä asuminen. Käsitit ilmeisesti tarkoituksella väärin - vai? Oma kokemukseni oli se, ettei erillään asuminen vaikuttanut suhteeseen negatiivisesti. Toki ei myöskään yhdessä asuminen, vaikka sä nyt sitä vihjailit. Oma kokemukseni oli se, että vain halu olla yhdessä ja rakkaus ratkaisi - ei fyysinen sijainti. Ja kyse oli tosiaan muutamasta vuodesta - se oli järkevä ratkaisu, koska kumpikin pidimme myös toistemme opintoja ja töitä tärkeinä ja halusimme yhdessä panostaa myös niihin. Olisi ollut typerää lopettaa opinnot kesken.

Aina ei satu asumaan samalla paikkakunnalla sen kanssa,jonka kanssa on yhdessä. Sama tuossa tilanteessa, jossa on alaikäiset lapset - ehkä sen erillään asuminen kestää, kun tietää sen olevan väliaikaista. Pointtini oli, että ei mikään oikea suhde kaadu siihen, jos vähän aikaa joutuu asumaan erillään. Ja etenkään se ei kaadu siihen, jos kyse on kuitenkin vain siitä, että on ne kaksi asuntoa ja kirjat eri paikoissa - jos kerran asutaan samalla paikkakunnalla ja voi käytännössä viettää vaikka koko ajan yhdessä, niin ei se ole mitään "muka yhdessä asumista". Miten niin muka olisi? Yhteinen elämä ja arki tulee siitä konkreettisesta yhteisestä ajasta ja yhteisestä suhteesta - ei sitä sanele se, missä osoitteessa kukakin asuu tai on kirjoilla.

Tottakai aikuiset päättävät elämästä, mutta onhan sekin oma päätös, jos päättää asua eksän kanssa naapurissa, jotta lapsilla olisi aina molemmat vanhemmat lähellä. Fiksu ratkaisu mielestäni ja hienoa, jos välit ovat niin hyvät, että sen voi toteuttaa. Ja kyllä - vanhemmat tekevät kodin, mutta aikuiset myös tietävät, että sen kodin voi tehdä niin monella tavoin ja moneen paikkaan. En näe ongelmaa siinä, että se olisi eksän naapurissa - vaikka sitten lasten takia. Aikuisen kannalta muuta vuosi on lyhyt aika, mutta lapselle ne vuodet voivat olla merkittäviä.

Minä en kyllä näe kovinkaan paljon pointtia siinä, että pidetään kahta kotia, jos kuitenkin ollaan koko ajan samassa osoitteessa. Mikä järki siinä on, siis taloudellisesti ja muutenkaan? Kalliiksihan se tulee. Jos halutaan olla yhdessä koko ajan ja asutaan vielä samalla paikkakunnalla, niin miksei sitten etsi yhteistä kotia jostain, josta lapset pääsevät helposti kouluun? Oma ex asuu alle kilometrin päässä kotoamme, mutta se on ihan se ja sama, olisiko naapurissa vai 5 km päässä, kunhan asuinpaikka on sekä aikuisille että lapsille hyvällä paikalla.
 

Yhteistyössä