Miten hoikkien ihmisten ei tee mieli ruokaa

["Omppu"]

En tiedä. Kyllä minun tekee aina välillä mieli ruokaa mutta jääkaapilla en sitten keksi ikinä mitään syötävää. Saatan käydä illalla jääkaapilla kymmenen kertaa, kun jotain tekee mieli mutta tulos on aina sama, siellä ei ole mitään mitä tekisi mieli. Kyse ei ole siitä, että jääkaappi olisi tyhjä. Siellä on aineksia valmistaa vaikka mitä mutta mielitekojen aikaan haluaa vain jotain nopeaa, eikä halua alkaa pilkkomaan ja paistamaan. Sellaista nopeaa syötävää meillä on vain leipä ja murot eivätkä ne ole minun himotuslistallani ikinä.

Syön yleensä ison "aamupalan" puolen päivän aikaan, jos olen kotosalla. Tänään se käsitti purkillisen papuja, hieman munakasta ja pari sämpylää. Neljän aikoihin syön välipalaksi muutaman hedelmän ja ruuan teen kuudeksi, kun mies tulee töistä. Illalla en välttämättä syö enää mitään. Syön siis silloin, kun on nälkä en kellon mukaan. Annokset ovat suhteellisen isoja ja tänään en ole syönyt tuon aamupalan jälkeen vielä mitään, koska tunnen itseni edelleen kylläiseksi. Aamupala tosin syötiin yhden aikaan, koska en aiemmin ollut nälkäinen ja mieskin heräsi pitkäksi venyneen yön jälkeen vasta silloin.

 

["Lettu"]

Tuo voi hyvin pitää paikkansa. Mutta jos lihavat ovat tunnesyöppöjä, niin mitä hoikat sitten ovat? tunne-"mitä"?

Lihavat syövät iloonsa, suruunsa, ahdistukseensa, mikä nyt kenelläkin se kompastuskivi on. Hoikat eivät tyydytä tunnetiloja syömällä vaan käsittelevät tunteensa muutoin.

 

[hdfos]

[QUOTE="...";28782397]Musta on ihanaa syödä. Hemmottelen itseäni herkuilla esim. rankan työpäivän jälkeen tai kruunaan sillä kivan päivän. Nautin enemmän syömisestä kuin hoikasta ulkomuodosta. Ylipainoa on kuitenkin niin vain, että bmi on 26, enkä koe sitä terveydelle kovin haitallisena. Ja pidänpä juomisestakin, pari saunasiideriä pari kertaa viikossa tekee jo kivasti ylimääräisiä kaloreita.

Syöminen on kyllä mun nautintojen listalla top3:ssa.[/QUOTE]

Eli olet tunnesyöppö! Kurja päivä töissä - otan ruokaa lohdutukseksi. Kiva päivä -otanpa vähän ruokaa, kun on niin hyvä mieli!

 

["jeps"]

[QUOTE="Omppu";28782510]En tiedä. Kyllä minun tekee aina välillä mieli ruokaa mutta jääkaapilla en sitten keksi ikinä mitään syötävää. Saatan käydä illalla jääkaapilla kymmenen kertaa, kun jotain tekee mieli mutta tulos on aina sama, siellä ei ole mitään mitä tekisi mieli. Kyse ei ole siitä, että jääkaappi olisi tyhjä. Siellä on aineksia valmistaa vaikka mitä mutta mielitekojen aikaan haluaa vain jotain nopeaa, eikä halua alkaa pilkkomaan ja paistamaan. Sellaista nopeaa syötävää meillä on vain leipä ja murot eivätkä ne ole minun himotuslistallani ikinä.

Syön yleensä ison "aamupalan" puolen päivän aikaan, jos olen kotosalla. Tänään se käsitti purkillisen papuja, hieman munakasta ja pari sämpylää. Neljän aikoihin syön välipalaksi muutaman hedelmän ja ruuan teen kuudeksi, kun mies tulee töistä. Illalla en välttämättä syö enää mitään. Syön siis silloin, kun on nälkä en kellon mukaan. Annokset ovat suhteellisen isoja ja tänään en ole syönyt tuon aamupalan jälkeen vielä mitään, koska tunnen itseni edelleen kylläiseksi. Aamupala tosin syötiin yhden aikaan, koska en aiemmin ollut nälkäinen ja mieskin heräsi pitkäksi venyneen yön jälkeen vasta silloin.[/QUOTE]
Näin minäkin syön, mutta en ole tällä hetkelä hoikka, olen lihonut, koska nukun liian vähän joten tulee herkuteltua liikaa.

 

["..."]

Eli olet tunnesyöppö! Kurja päivä töissä - otan ruokaa lohdutukseksi. Kiva päivä -otanpa vähän ruokaa, kun on niin hyvä mieli!

Niinpä taidan olla, mutta se ei pahemmin haittaa. Pidän kyllä väliin kevyempiä päiviä ja liikun jonkin verran. Kaippa tämä sitten olisi ongelma, jos karkaisi käsistä ja lihoisin holtittomasti. Itsekurissa ongelma ei ole, muilla elämän osa-alueilla mulla on loistava itsekuri ja asiat ovat hyvin kontrollissa. Mutta tämä taisi jo eksyä itse aiheesta.

 

[qwerty00]

Olen luonnostani hoikka ja kevytrakenteinen, bmi jotain 19 tienoilla. Luulen, että omalla kohdallani kyse ei ole itsekurista vaan enemmänkin nopeasta aineenvaihdunnasta sekä siitä, että en yksinkertaisesti pidä syömisestä erityisen paljon. Syöminen on minulle ns. pakollinen paha nälän karkottamiseksi. Toki hyvää ruokaa on kivempi syödä kuin pahaa, mutta sellaista ruokahifistelyä minun on vaikea ymmärtää. Ehkä ruoka sitten ei maistu suussani niin maukkaalta kuin jollain toisilla. Sekä positiivisiin että negatiivisiin tunnetiloihin reagoin menettämällä ruokahalun. En pysty syömään herkkuja paljon, useimmiten pari suklaanpalaa riittää mainiosti. Itsekurista ei ole kysymys, söisin kyllä jos tekisi mieli vaan ei tee.

Nyt olen tosin raskaana, ihan ekoilla viikoilla, ja ruoka maistuu paremmin kuin koskaan. Fiilistelen oikein, kun tietää aina, mitä tekee mieli syödä ja monta kertaa päivässä tekee mieli ruokaa. En ole varmaan ikinä nauttinut syömisestä näin paljon.

 

["heh"]

No minusta kaikki ruoka on hyvää ja syöminen parhaita asioita elämässä, ja normipainoinen olen (169/53kg).
Mutta syön vain kun on nälkä.

 

["eee"]

Vanha viisaus pitää edelleen paikkansa: nothing tastes as good as skinny feels.

 

[Akaatti]

Osa ihmisistä ei liho, vaikka söisivät miten paljon. Ovat luonnostaan hoikkia.
Jotkut hoikat vaan syövät sopivasti/tarpeeksi vähän, he ehkä lihoisivat jos söisivät enemmän.

Itse en ole koskaan ollut hoikka, syön kauheasti kaikkia herkkuja, joskus mietin paljonko painaisin jos pääsisin tästä herkuttelusta eroon. Luultavasti paino laskisi aika paljon. Minulla on myös paljon tuollaista tunnesyömistä.

 

[_Pigeon_]

Mä oon hoikka, ja rakastan syömistä ja myös syönkin paljon. Olen melkoinen sokerihiiri ja päivittäin tulee syötyä jotain makeaa (suklaata, karkkia, jätskiä jne).

Painon pidän kurissa liikkumalla. Jos en harrastaisi liikuntaa olisin varmasti ylipainoinen.

 

[Keittiönoita]

Mä olen ruuan suhteen nautiskelija. En syö, jos ruoka ei ole mielestäni hyvää. Voin olla useamman päivänkin syömättä. Mutta valitettavasti ruuanlaitto on lempiharrastukseni, joten hyvää ruokaa tulee laitettua valitettavan usein. En napostele enkä juurikaan syö välipaloja, mutta annoskokoni ovat kulutukseeni nähden liian suuria. Olen laskeskellut, että jos jättäisin nykyisestä ruokavaliostani pois kaiken muun paitsi sen suositellun puoli kiloa kasviksia päivässä, söisin suurinpiirtein sen verran kuin kulutankin.

 

[iu]

Syöminen on minulle ns. pakollinen paha nälän karkottamiseksi. Toki hyvää ruokaa on kivempi syödä kuin pahaa, mutta sellaista ruokahifistelyä minun on vaikea ymmärtää. -- Sekä positiivisiin että negatiivisiin tunnetiloihin reagoin menettämällä ruokahalun. En pysty syömään herkkuja paljon, useimmiten pari suklaanpalaa riittää mainiosti. Itsekurista ei ole kysymys, söisin kyllä jos tekisi mieli vaan ei tee.

Näin.

 

[Birgitte]

Itse ainakin harrastan paljon kaikenlaista ja olen aivan koukussa liikuntaan. En oikeastaan vahdi ruokailujani millään tavalla ja syön täysin normaalisti myös herkkuja. Ruokarytmi pysyy koko ajan, koska elämä on harrastusten ja työn ja perhe-elämän takia rytmitettyä. Ehkäpä siis harrastusten rinnalla yksi salaisuus on tämä säännöllinen ruokarytmi.

 

[Aurinkoisia ajatuksia]

Hoikkuus voi olla myös geeniperimässä saatua, kuten minulla. Isän puolen suvussa on muutamia, jotka voivat syödä mitä vain lihomatta. Tämä muutos irs1 geenissä lisää valitettavasti myös diabetesriskiä.

 

[karppaaja]

Minä lihoan helposti vaikka en ole koskaan ollut ylipainoinen. Jatkuvaa taistelua se oli ennen kuin huomasin olevani hiilariherkkä. Nyt vähillä hiilareilla on makeanhimo lähes kadonnut eikä ruokakaan tee mieli liikaa syödä. Jo muutaman päivän vierailu kylässä jossa tarjolla esim. leipää saa vanhan hiilarikoukun palaamaan ja silloin palaa myös järjetön makeanhimo. Nyt on hyvä olla kun en lihoa sitten millään

 

[Lihon]

Minä lihoan helposti vaikka en ole koskaan ollut ylipainoinen. Jatkuvaa taistelua se oli ennen kuin huomasin olevani hiilariherkkä. Nyt vähillä hiilareilla on makeanhimo lähes kadonnut eikä ruokakaan tee mieli liikaa syödä. Jo muutaman päivän vierailu kylässä jossa tarjolla esim. leipää saa vanhan hiilarikoukun palaamaan ja silloin palaa myös järjetön makeanhimo. Nyt on hyvä olla kun en lihoa sitten millään

Lihon. Se on lihon!!!! Ei lihoan!!!!

 

["vieras"]

Mitä enemmän syöt, sitä suuremmaksi vatsalaukku kasvaa. Ei vaan mahdu yhtä paljon ruokaa. Yhdessä vaiheessa ei mennyt edes lihapiirakka alas kun olin jo puolesta täynnä eikä tehnyt mieli. Nyt raskaana voisi vaikka kaksi syödä. Lihavilla on vatsalaukku venynyt syömisestä niin paljon että sen palautumisessakin kestää. Tietysti joillain on oikeasti todella nopea aineenvaihdunta.

Ei tulisi mieleenkään syödä vaikka 200g suklaalevyä tai muuta. Ajatuskin ällöttäisi. Puolikas menisi. Hoikilla on myös parempi itsekuri. Sokeririippuvuus on myös ihan tosi asia ja siitä riippuvuudesta kestää päästä pois. On karsittava kaikki suklaa ja oltava kauan ilman, ja palata sitten pikkuhiljaa vaikka kerran viikossa suklaa patukalla. Riippuvuudesta on päästy eikä kaupassa himota yhtä paljon.

Joillakin taas toimii että ylipäätään syödään vain terveellistä. Ei mitään pizzaa. Kun on päättänyt en syö pitsaa, en sitä syö. Se on vaikeaa välillä, päässä kiehuu...mutta se olo häviää. Lopulta ei kaipaakaan enään sitä...ainakaan niin ettei voisi sitä vastustaa. En ymmärrä ihmisiä joiden pakko saada jotain roskaruokaa edes kerran viikkoon. Maistuuhan se hyvältä, mutta haluan mieluummin voida hyvin ja olla hoikka.

Lihavilla on myös käsitys syömisestä ja ruokamääristä ihan pielessä. Aikuiselle yksi lämmin ateria on riittävä jollei ole himourheilija. Ja se lämmin ateria koostuu puolet kasviksista ja vähän siitä perunaosiosta. Sitä lisäkettä ei ole edes pakko syödä ollenkaan vaan syö enemmän kasviksia. Siihenkin tottuu. Yksi täysjyvä tai ruisleipä riittää päivässä, eikä sitäkään tarvitse. Kaurapuuro on parempi, että vatsa toimii. Kasvikset ja hedelmät välipaloja ja jogurtti ja rahka. Hiilareita syödään ihan liikaa ja se on se lihottava asia. Jos vähentää reilusti tätä tyhjää ruokaa, voi ihan vapaasti vetää vaikka suklaalevyn viikonloppuna. Vesi on myös janojuoma, ei mikään mehu.

 

[Nenja]

Mulla tulee esimerkiksi huono olo huonosta ruuasta. En voi syödä paljon makeaa tai herkkuja kun oikeasti tulee fyysisesti paha olo. Kädet tärisee, oksettaa, tärisyttää, vatsa tulee kipeäksi... :/ Joten terveellisyys ja pieniruokaisuus sopii mulle! Mulla on usein nälkä, mutta syön pieniä annoksia

 

[halipupu harmaana]

Opettele ap syömään maustamatonta ja rasvatonta rahkaa (esim. Ehrmann), niin eipä tee herkkuja mieli ja kilot lähtee! Lähdenkin tästä avaamaan rahkapurkkia.

 

["noh"]

Mulla stressi esim. vie ruokahalun. En siis pysty syömään kiireisenä, stressaantuneena, surullisena, ahdistuneena tai jos syön, sen pitää olla jotain kevyttä ja raikasta joka menee alas. Syön usein yksin kokonaisen salaattikipollisen parin päivän aikana.

Leffaa katsellessa ei tosiaankaan aina tarvitse olla naposteltavaa, pystyn nauttimaan leffasta ilman mässäilyä.

Olen oppinut sietämään hyvin näläntunnetta, yhdessä vaiheessa jopa rakastin sitä koska tiesin silloin laihtuvani.

Olen avoin persoona ja näytän tunteeni helposti. Jos itkettää niiin sitten itkettää. En syö tunteisiin.

 

["vieras"]

Mulla jo ihan stressi on aiheuttanu sen etten vain pysty syödä aina vaikka olis nälkäkin. Jotain toki syön joka päivä, mutta joskus menee ihan jukurtilla tai parilla voileivällä koko päivä. Ruokaa syön kyllä aina kun sitä laitan lapsille, joskin aika vähän. Viime vuoden aikana oon laihtunu 10 kiloa ja oon muutenki hoikka

 

["eee"]

Mä olen ruuan suhteen nautiskelija. En syö, jos ruoka ei ole mielestäni hyvää. Voin olla useamman päivänkin syömättä. Mutta valitettavasti ruuanlaitto on lempiharrastukseni, joten hyvää ruokaa tulee laitettua valitettavan usein. En napostele enkä juurikaan syö välipaloja, mutta annoskokoni ovat kulutukseeni nähden liian suuria. Olen laskeskellut, että jos jättäisin nykyisestä ruokavaliostani pois kaiken muun paitsi sen suositellun puoli kiloa kasviksia päivässä, söisin suurinpiirtein sen verran kuin kulutankin.

Ymmärsinköhän nyt jotain väärin? Ei puolella kilolla kasviksia kyllä millään saa aikuisen ihmisen päivittäistä energiatarvetta täyttymään. Pienikokoisellakin naisella päivittäinen kulutus on kuitenkin ainakin 1200 kcal luokkaa.

 

[Keittiönoita]

Voin kertoa sen yllättävän tiedon, että olen vallan hyvin selvillä siitä, että minulla on heikko itsekuri. Vaan sitä ihmelääkettä ei vaan ole vielä löytynyt, että millä sen itsekurinsa saisi paremmaksi

Onnistumalla. Mä olen ollut jo yli 7 kk ilman tupakkaa. En ole käyttänyt myöskään mitään nikotiinikorvaushoitoa. Melkein 30 tupakointivuotta ja sitten se vaan oli loppu. Olen myös ollut aina kahvin suurkuluttaja (pari litraa päivässä), nyt niinikään viimeiset 7 kk juon kahvia vain mukillisen aamulla ja toisen iltapäivällä. Olen päässyt lyhyessä ajassa eroon kahdesta riippuvuudesta, joten uskon pääseväni eroon myös liiasta syömisestä. Haluan kuitenkin odottaa vielä jonkin aikaa, jotta voin olla varma, ettei tule kiusausta hoitaa syömättömyyttä tupakalla. Mieluummin nimittäin olen ylipainoinen kuin palaan takaisin tupakoitsijaksi.

 

[Björn]

Todennäköisesti kuitenkin liikun enemmän kuin sinä. Saa käydä mäkkärissäkin silloin tällöin kun kuluttaa ne pois.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="eee";28782745]Ymmärsinköhän nyt jotain väärin? Ei puolella kilolla kasviksia kyllä millään saa aikuisen ihmisen päivittäistä energiatarvetta täyttymään. Pienikokoisellakin naisella päivittäinen kulutus on kuitenkin ainakin 1200 kcal luokkaa.[/QUOTE]
Ah sorry, tarkoitin, että jotta laihtuisin edes vähän, niin voisin syödä vain sen puoli kiloa kasviksia. Talvella laihdutin 800 kcal/vrk ruokavaliolla ja sillä tippui noin 400 g viikossa.