Miten huolehtia että lapsella on kavereita?

["Auts"]

Lapsella on yksi kaveri jonka kanssa on aina ollut ongelmia. Vanhemmat eivät näe lapsessa mitään vikaa. Tämä poika on ihan suosittu mutta alkanut jättää meidän poikaa ulkopuolelle sanomalla ettei haeta tätä ulos, eikä porukan leikkiin mukaan. Koulussa ovat samassa porukassa mutta koulun ulkopuolella voivat leikkiä jos sattuvat samaan paikkaan, mutta tämä toinen ei haluaisi olla meidän lapsen kanssa. Tämäkin on ok, mutta kun menee siihen että osa luokkakavereista on ulkona tai on luvattu että haetaan poikaamme ja mennäänkin toiselle kaverille, se tuntuu meidän lapsesta pahalta. Olen yrittänyt panostaa niihin muihin kavereihin mutta se ei tunnu välttämättä riittävältä. Onko keinoja?

 

["Hömelö"]

Jos alkaa mennä selvän kiusaamisen puolelle, olisin asiasta yhteydessä sen muksun vanhempiin. Kaikki ei tuu toimeen keskenään ja se on ok, mutta se ei ole että joku järjestelmällisesti vaatii muitakin että ei saa ottaa yhtä lasta mukaan leikkeihin. Jos on kovin äänekäs ja voimakastahtonen lapsi, ei monet ala-asteikäset välttämättä uskalla kyseenalaistaa asiaa.

Mutta olisko joku harrastus hyvä lapselle? Sais ehkä ihan kokonaan uuden kaveriporukan.

 

["a.p"]

Vanhemmille on ihan ok että ei ole meidän pojan kanssa....

Harrastuksia on, mutta juuri tässä meidän pihapiirissä lapsemme on kuulemma liian hyvä, eikä nämä huonommat ole halunneet ottaa peliin mukaan...siis pallopeleihin. Tämä joka jättää ulkopuolelle ei juuri harrasta liikuntaa.

 

["Hömelö"]

Tietääkö ne vanhemmat, että niiden lapsi vaatii muitakin toimimaan samoin?

 

[Mirjatta]

Ehkä teidän lapsi on inhottava ja ikävää seuraa.

 

["a.p"]

Ehkä teidän lapsi on inhottava ja ikävää seuraa.

Kiitos tuesta, tuskin.

 

["a.p"]

Arka kylläkin hieman

 

[vieras_]

Meillä on ajoittain ollut vastaavaa pulmaa lähistön poikien kesken. Yksi jättää milloin kenetkin ulkopuolelle ja kerää porukkaa ympärilleen. On vahvatahtoinen ja mukavakin, mutta kovin kateellinen ja tietyissä tilanteissa itsetunnoltaan huono. Meillä ongelma paheni ekalla luokalla, mutta onneksi poika onnistui löytämään omia kavereita ja ottamaan etäisyyttä ennen parhaaseen kaveriinsa.

Mutta monet itkut on itketty, puhuttu kiusaamisesta, reiluudesta ja ystävyydestä. Ei toki kaikista tarvotse tykätä eikä aina haluta leikkiä kaikkien kanssa, mutta reilu pitää olla, sanoa toiselle reilusti, jos ei juuri nyt halua leikkia ja ketään ei saa jättää yksin. Pojat varsinkin tykkäävät leikkiä isoissa ryhmissä ja niissä joutuu sietämään sitäkin, joka ei ole niin oma suosikki.

Pojat ovat nyt jo 4. luokalla ja yhä kiusaamista tapahtuu, mutta enää poika ei niin välitä, hakeutuu enemmän muiden seuraan ja on oppinut toisaalta niin itsenäisen oloiseksi, ettei joudu enää kiusatuksi. Päinvastoin. Mutta aina joku tuon kiusaajan hampaissa on. Vanhempiensa mielestä on vaan niin herkkä ja suorasanainen.

 

["Hömelö"]

Me ei sun lasta tunneta, mutta sen kannalta ihan aiheellinen kysymys että eihän se sun muksu esimerkiks pilkkaa niitä kavereita siitä ettei he ole yhtä hyviä? Ihan oikeesti? Ei äiti sitä lapsestaan haluais ainakaan uskoa, mutta oletko varma?

 

["a.p"]

Ei pilkkaa. Mutta on ujo ja puhuu enemmän hölmöjä ja rööhöttää. Ei ole hyvä keskustelemaan. Miten sitäkin auttaisi. Yksi hyvä ystävä onneksi on. Mutta miten saisi rohkeutta pyytää niitä muitakin ...

 

["Hömelö"]

Kutsu kylään niitä. Pidä vaikka jotku pikku kemut. Jos parempi tutustuminen auttais?

 

[Mirjatta]

[QUOTE="a.p";29834878]Ei pilkkaa. Mutta on ujo ja puhuu enemmän hölmöjä ja rööhöttää. Ei ole hyvä keskustelemaan. Miten sitäkin auttaisi. Yksi hyvä ystävä onneksi on. Mutta miten saisi rohkeutta pyytää niitä muitakin ...[/QUOTE]

Niin, eli ällö kakara.