Miten ihmeessä jaksaa eteenpäin?

[Suossa]

käyn psykoterapiassa 2krt vkossa, terapeutti aina sanoo sitä että tarvitsisin rauhaa ja omaa aikaa,pitäisi miettiä näitä asioita mitä terapiassa käydään läpi jne.
Sitten kahtena päivänä käyn kuntouttavassa työssä eli 1 pvä vkosta mulla on ns. vapaata.

Usein on voimat aivan loppu,en osaa katsoa elämässä eteenpäin. täysi työ kun selviän aina yhdestä päivästä jotenkin

Miten ihmeessä tässä jaksaa ilman tukiverkkoa,ilman ystäviä.. mies on kyllä mutta ei tue eikä ymmärrä. Käy kyllä töissä ja hoitaa pääsääntöisesti meidän laskut (minä toki avustan minkä pystyn) mutta eikö isän/aviomiehen "rooliin" kuuluisi vähän muutakin?
On harvinaisuus jos mies tekee lasten kanssa jotain. yleensä istuu tietokoneella pelaamassa. ei huolehdi lasten hampaidenpesuista,nukkumaanmenoista, kotitöistä jne.

Miehelle menee myös hermot ihan pienestä lapsiin ja heti alkaa huuto! välillä puhuu myös rumasti ja alentavasti.

Ollaan perheenä tarvittu monenlaista apua ja sen minä olen hommannut. vaikka tuntuu ettei jaksa oikein mitään,pakko ajatella ensisijaisesti lapsia. eikö se ole juuri vanhemman vastuu,hakea apua kun tuntee sitä tarvitsevansa. mies tuntuu kieltävän kaikki ongelmat,ainakin työntää ne syrjään eikä oikein suostu puhuman niistä.

Kuluttaa isoja summia rahaa turhuuksiin,samalla kun lapsilla ei ole esim. asianmukaista ulkovaatetta.

Mä olen vaan niin loppu tähän,tuntuu ettei musta ole kohta mitään jäljellä. ei ole mitään/ketään mistä saan voimaa/virtaa. tunnen olevani hyödyke vain:/

Lapset on paljolti mussa kiinni,tulee multa kysyyn lähes kaikki asiat. turvautuvat useimmiten muhun kaikessa. välistä tuntuu että mua revitään joka suuntaan ja mulla ei ole mitään väliä..

 

["Odessa"]

Oletko miettinyt eroa? Oletko puhunut siitä miehellesi? Voi olla että kun lähdet mies havahtuu ja alkaa toimimaan toisin. Ottamaan enemmän vastuuta ja hoitamaan ongelmat pois alta. Mutta aina näin ei tapahdu. Jos mies ei halua muuttua tai muuttaa asioita sinun on parempi ilman miestä. Alku varmasti vaikeaa ja voimia muuttoon pitää kerätä mutta pidemmällä tähtäimellä toimii varmasti. Yksinhuoltajana saat myös joitakin pieniä etuuksia (lapsilisä nousee, elarit yms.) Jos mie ei edes nyt osallistu lasten hankintoihin. Saisit myös vapaata kun isä lapsiaan tapaa jos ei tapaa pyydä tukiperhettä. Onko teillä ls asiakkuus? Miten olisi perhetyö? Tai perheneuvolassa joku palaveri jossa mietitään miten sinua voidaan auttaa? Jossain on kuule hyviäkin miehiä välillä ja niiltä voi saada henkistä kumppanuutta joka teiltä näyttäisi olevan kateissa.Valitettvasti jos miehelle ei haluja muuttua tulee elämäsi olemaan aina samanlaista mikäli siihen suhteeseen jäät. Olen kokenut saman, lapsi tosin vielä pieni.

 

[Suossa]

[QUOTE="Odessa";25371817]Oletko miettinyt eroa? Oletko puhunut siitä miehellesi? Voi olla että kun lähdet mies havahtuu ja alkaa toimimaan toisin. Ottamaan enemmän vastuuta ja hoitamaan ongelmat pois alta. Mutta aina näin ei tapahdu. Jos mies ei halua muuttua tai muuttaa asioita sinun on parempi ilman miestä. Alku varmasti vaikeaa ja voimia muuttoon pitää kerätä mutta pidemmällä tähtäimellä toimii varmasti. Yksinhuoltajana saat myös joitakin pieniä etuuksia (lapsilisä nousee, elarit yms.) Jos mie ei edes nyt osallistu lasten hankintoihin. Saisit myös vapaata kun isä lapsiaan tapaa jos ei tapaa pyydä tukiperhettä. Onko teillä ls asiakkuus? Miten olisi perhetyö? Tai perheneuvolassa joku palaveri jossa mietitään miten sinua voidaan auttaa? Jossain on kuule hyviäkin miehiä välillä ja niiltä voi saada henkistä kumppanuutta joka teiltä näyttäisi olevan kateissa.Valitettvasti jos miehelle ei haluja muuttua tulee elämäsi olemaan aina samanlaista mikäli siihen suhteeseen jäät. Olen kokenut saman, lapsi tosin vielä pieni.[/QUOTE]

olen miettinyt. kolmisen vuotta sitten tein päätöksen ja olimme asumuserossa. se oli hirveää aikaa,kun mies syytti ja syyllisti mua kaikesta. otti etäisyyttä lapsiin eikä enää huolehtinut heistä vaikka vielä jonkin aikaa asuttiin saman katon alla ennenkuin kuin muutin lasten kanssa.kittasi vaan kaljaa kokoajan,ei kuulemma tarvinnut muuta (ei edes syödä!). puhui että vie sormuksen panttilainaamoon,meni ja tuli niinkuin huvitti eikä kertonut meille mitään. osti vaan itselleen sen ruuan mitä söi, mä kävin 3 lapsen kanssa yksin kävellen kaupassa ja toin ostokset yksin 3.kerrokseen (ei hissiä) lasten kanssa. mies saattoi joskus tulla samaan aikaan kotiin, käveli vaan rapussa ohi kuin ei olisi tuntenut meitä. tätä voisi jatkaa loputtomiin....

Mutta kai mä silloin pelkäsin että mies tekee itselleen jotain,kun kokoajan hoki ettei hällä ole elämässsään enää mitään kun meidät menetti. ettei millään ole enää väliä. tulosti netisti eropaperitkin ja huoltajuuspapereita yms. ja laittoi mut allekirjoittamaan ne. sen 3kk aikana jona oltiin erossa otti lapsia 2 kertaa,ei kuulemma pystynyt kun oli niin rikki. elaria maksoi 150e 3:sta lapsestamme. en raaskinut vaatiakaan enempää kun kokoajan valitti kuinka hankalaan tilanteeseen hänet saatoin ja kuinka hällä on niin tiukkaa taloudellisesti.

minä olin sentään kotihoidontuella ja sain asumistukea ja olin 3 lapsen yh..

Niin,kai mä säälin niin miestäni ja kun lapset ikävöi isiään.. ja painostuksen alla, suostuin palaamaan yhteen.

Ja tässä sitä ollaan,taas

 

[Suossa]

ja ollaan LS-asiakkaita sekä meillä on tukiperhe. mies ei näihin asioihin ole millään lailla puuttunut/laittanut tikkua ristiin,eikä tullut kaikkiin tapaamisiinkaan.
Perheneuvolaan aion soittaa vielä pariterapia aikaa..se olkoon viimeinen yritykseni.

 

[InCase]

Eroa, kerro päätöksestä jollekin niin ei sitten ehkä tuu niin helposti palattua vanhaan.

Mulla ei mitään kokemusta erosta mut maallikkokin tajuaa et toi ei oo enää tervettä. Rikot itteäs vaan lisää kun oot miehen kanssa, sit kun eroat saat varmasti itsetuntos takasin.
Jos sul on vanhemmat elossa niin harkitsisin ite myös samalle paikkakunnalle muuttoa.

 

[Haloo!!!]

Mies on täysi sika, kun olette eroamassa hän on vielä ENEMMÄN sika, ja sinä otat hänet takaisin? Mitä ihmeen helvettiä??!! Kyllä saavat lapset TODELLA hienon kuvan parisuhteesta, ja mukavan, lämpimän lapsuuden... Kuules nainen, sinulla on velvollisuus huolehtia lapsistasi ja antaa heille turvallinen elämä. Ei miehellesi. Hän on aikuinen ihminen ja vastuussa itsestään, sinä olet vastuussa lapsistanne ja tällä hetkellä, anteeksi vain, pilaat heidän elämänsä pysymällä moisen hylkiön kanssa suhteessa. HERÄÄ!

 

[Suossa]

Mies on täysi sika, kun olette eroamassa hän on vielä ENEMMÄN sika, ja sinä otat hänet takaisin? Mitä ihmeen helvettiä??!! Kyllä saavat lapset TODELLA hienon kuvan parisuhteesta, ja mukavan, lämpimän lapsuuden... Kuules nainen, sinulla on velvollisuus huolehtia lapsistasi ja antaa heille turvallinen elämä. Ei miehellesi. Hän on aikuinen ihminen ja vastuussa itsestään, sinä olet vastuussa lapsistanne ja tällä hetkellä, anteeksi vain, pilaat heidän elämänsä pysymällä moisen hylkiön kanssa suhteessa. HERÄÄ!

suoraan sanottuna en tiedä. Tottakai haluan lasteni parasta! ei tämän elämän näin pitänyt mennä
välillä puolustelelen miestäni mielessäni,jos hän joskus sanoo jotakin mukavasti tai on paremmalla päällä.. ikäänkuin ne hetket korvaisi sen kaiken mikä on päin peetä :/